Tuntuu, että 2010-luvulla on harvinaista, että ihmisellä on selkeät juuret

Sukujuuret ei ole sama kuin perhemuoto.Henkilöllä voi olla vaikka virolaisia sukujuuria, mutta se ei kerro hänen perhemuodostaan. Se taas, että on osa uusperhettä, ei tarkoita ettei tietäisi sukunsa tarinaa. Juuret/juurettomuus liittyy mielestäni lähinnä sukuun ja syntympä/asuinpaikkaan.

Uusperhe ei ole yhtä kuin juureton. Taas tätä YDINPERHEhääsäyspaskaa. Minä ainakin koen olevani rakastavasta perheestä, vaikka perheeseeni kuuluukin muitakin kuin perus äiti isi ja sisarukset.

Mä olen ihan ydinperheestä, mutta koen joskus olevani juureton koska en ole selkeästi kotoisin jostain, puhu jonkun alueen murretta enkä ole kiintynyt paikkoihin joissa lapsena asuin. 

Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihmisellä pitäisi olla "juuret". Ei ihminen ole mikään puu jonka pitää olla sidottu yhteen paikkaan. 

Itselläni ei sellaisia juuria ole, koska olemme vanhempieni työn takia muuttaneet usein, myös maata, kun olin lapsi. Mutta minä näen juurettomuuden vain positiivisena asiana: olen kotonani ihan missä tahansa sitten olenkin. En kaipaa mihinkään paikkaan, en ole kiintynyt mihinkään paikkaan enempää kuin toiseen. 

Suvunkaan kanssa vanhempani eivät juuri ole olleet tekemisissä enkä minäkään. MIksi tarvitsisi? Tässä maassa asiat on järjestetty niin, että yhteiskunta verovaroilla hoitaa palvelut joihin tukeutua tiukkoina aikoina, eikä siihen tarvita sukua.

Kyllähän uusperheelläkin juuret on. Sattuvat vaan olemaan monimuotoisemmat kuin ydinperheellä.

Minun juureni liittyvät lapsuuden paikkoihin, jotka tuntuvat läheisiltä, sekä moniin muistoihin pitkistä kesistä. Sukulaiset ovat täysin yhdentekeviä. Ei meitä yhistä mikään muu kuin geneettinen sattuma.