Menen ensi viikolla naimisiin - ei pukua, ei sormusta

Kerro vähän, millainen vihkitilaisuus ja millaiset häät ovat tulossa. Sen perusteella on helpompi sanoa, onko sinulla syytä huoleen.

Minulla vähän samannkaltainen alku. Puku ei ollut sellainen, jota suunnittelin, mutta oikein kiva ja onnistunut kyllä muuten, mutta kengät oli pilattu värjäämällä ne aivan vääränvärisiksi.  Sormus oli halpa, se oli se tärkein, vaikka mies yrittikin, että voitaisiin hankkia kalliimpi. Halusin juuri sen sormuksen, yksinkertaisen ja siron ja halvan, en mitään prameilevaa.

Hiuksistani olin kuitenkin eniten pahoillani. Kampaus oli hirveä. Vahinko vain, etten voinut sitä mitenkään enää muuttaa. Kampaaja muutti kesken kaiken mieltään ja teki aivan erilaisen kampauksen, mitä oli suunniteltu.

Kimppukin oli vääränlainen. Värit eivät sopineet ja yhtä kukkalajia oli vaihdettu, kun ei ollult löytynyt haluamaani.

Siinä kun seisoin vääränlaisen kimpun, vääränlaisen kampauksen ja jopa vääränlaisten kenkieni kanssa odottamassa juhlan alkua, tajusin, että voin tehdä tästä päivästä epäonnistuneen ihan vain olemalla pahoilla mielin tai voin tehdä tästä päivästä onnistuneen ja nauraa näille epäonnisille jutuille ja todeta, että se tärkein on kohdallaan eli se, että meidät vihitään.

Oli oikein kivat juhlat, hymyillen muistelen taaksepäin. Ei ne ulkoiset seikat ole tärkeitä.

Hei. Sun ongelmasi ei ole, ettet löydä mieleistäsi, vaan että et osaa tyytyä mihinkään. Ihan sama, mitä ostat - susta se tuntuu kuitenkin hetken kuluttua vääränlaiselta.

Mistä tuo johtuu? Etkö rakasta miestäsi? Menetkö naimisiin todistaaksesi itsellesi tai muille jotain?

Jos sä rakastat miestäsi, et tarvitse mitään kummoista hääpukua ja silti se päivä on sinulle elämäsi paras. Ei häitä tarvitse juhlia kaavan mukaan, riittää, että luo siihen päivään jotain ihan omaa ja teille kahdelle rakasta muistoa.

Esimerkiksi minä ja mies mentiin maistraatissa naimisiin. Juhlittiin syömällä ihan kahdestaan hyvin ravintolassa ja juomalla kuoharia. Illalla etsittiin kirjoista toisillemme kohtia, joista tuli toinen mieleen. Esimerkiksi mun mies luki mulle sen kohdan Muumipapan urotöistä, jossa Muumipappa tapaa muumimamman... Oli kyllä ihana yö monessakin mielessä.

Jos taas susta tuntuu, että menet naimisiin, jotta todistat itsellesi kelpaavasi jollekulle tai "paremman puutteessa" tai "perhe kuuluu tässä iässä perustaa", niin voiko tuo sinun turtumuksesi johtua siitä, ettei sinun ehkä oikeasti pitäisi nyt tehdä tuota elämänmuutosta, ja alitajuntasi yrittää viestiä sen sinulle?

Vai mistä tuo johtuu, ap?

... sori, nelonen jatkaa vielä. Vai onko kenties niin, että sinulla on jotenkin täysin ylisuuret odotukset, ja sen takia mitään, mitä oikeasti saat hankittua ei ole "tarpeeksi"?

Stressiä nyt vähemmälle. Kuten kolmonen hyvin sanoi: päivä on sinulle paras, jos päätät niin. Jos käytät sen murehtimalla mekkoasi, niin kyllä se pilalle menee.

Oikeasti tärkeintä on nauttia hetkestä ja siitä, että siinä on sulla vierellä just se mies, joka rakastaa sua ja haluaa sun kanssasi viettää loppuelämäsi. Viis perkeles mekoista ja sormusmalleista! Eiks niin!

4

Tiedän tuon tunteen. Itsekin vähistä rahoistani tilasin nettikaupasta mekon. Ja sen tulo kesti 3 vk, luulin ettei ehdi. Sen mitat eivät lainkaan pitäneet paikkaansa, vaikka mittailin. Se oli tosi väljä, mutta onneksi löysin Uffilta ihanan blazerin, joka pelasti kokonaisuuden. Sormus oli vanha, joten siihenkään ei mennyt rahaa. Menimme viime viikolla maistraatissa naimisiin, ja tilaisuus ja pienet jälkijuhlat olivat tosi kivat. Kaiken huippu tässä on se, että jostain syystä olen alkanut onnistumaan valokuvissa. Ennen mulla oli aina silmät kiinni ja suu auki, mutta nyt kuvat onnistuivat. Moni kehui, että suorastaan loistan kuvissa. Ja niin kai se onkin, koska olen onnellinen, ja se hehku välittyi niissä kuvissa aidosti. Joten Paljon Onnea häihisi, Ap, yritä olla stressaamaatta. Kaiken ei aina tarvitse maksaa paljon, tärkeintä on se tunnelma ;)

Tämä johtuu siitä, että vähäiset valmistelut tuntuvat menevän pieleen, aika loppuu kesken ja rahat eivät riitä. En halua avioitua hutaisten ja huonoin mielin ja harmitella jälkikäteen loputtomiin.

Mielestäni voin vaatia sen verran, että vaatteeni istuu ja minulla on siinä kaunis ja hyvä olo. Ei ole kovin paljon vaadittu HÄÄPUVULTA. Kaikki muutkin morsiamet saavat tätä vaatia eikä heidän ole niin vain tyydyttävä muuhun.

Menen naimisiin, koska haluan olla mieheni kanssa niin paljon että se on järkevää. Meillä on siviilivihkiminen eikä minkäänlaisia juhlia, koska ei haluta sellaisia viettää. Ei siis ole oikeastaan muuta, kuin että ollaan oikein nätteinä toisiamme ja hääkuvaa varten. Minulla ei ole koskaan ollut muita häähaaveita kuin tietty mielikuva miltä haluan tuolloin näyttää. Tuntuu melkein koomiselta ettei se mukamas vaan voisi toteutua.

Minun on vaikeaa pitää hyvää mielialaa yllä ja mieli mustenee paljon pienemmästäkin vastoinkäymisestä ihan tavallisena päivänä, joten tiedän olla toivomatta että tämä ei haittaisi sitten hääpäivänä.

- ap -