Onko sinun lapsillasi hyvä isä?
tuli tuosta isä ketjusta mieleen, onko lapsesi isä hyvä isä?
Itselläni oli hyvä isä, turvallinen joka välitti, hyvä miehen malli. Meillä oli onnellinen perhe, isä oli toki työssä, äiti kotona. Mutta silti isä ehti osallistua lasten elämään, antaa huomiota ja arvostusta. Hänen kanssaan pystyi puhumaan kaikista asioista.
Sain hyvän miehen mallin ja onnistuin saamaan omille lapsilleni saman tyylisen mutten samanlaista isää.
Meilläkin on perhe pysynyt koossa, aviomies oli paljon työssä kun lapset pieniä mutta vapaa-ajat puuhaili paljon lasten kanssa, vei urheiluihin ym. On aina tukenut lapsia ja ollut ehdottoman luotettava. Ovat aina jutelleet kaikista asioista ja edelleen välit on hyvät ja nyt hänestä on jo tullut ihana isoisä! Tässä näkyy sukupolvien ketju parhaimmillaan, hyvästä puolisosta hyväksi isäksi ja aikanaan hyväksi isoisäksi! Miten teillä?
Kommentit (8)
On tuo hyvä isä. Toivoisin enemmän vaan lämmintä läheisyyttä jo noihin esiteineihin. Mutta on lukenut ja leikittänyt ja ulkoiluttanut kaikkia heitä aina. Nytkin lähti 3,5v kanssa ulos.
Oma isäni ei ehkä ollut kaikkein paras. Osasi olla rakastava, kuunnella ja tehtiin juttuja yhdessä. Mutta saattoi myös olla todella pirullinen ja etenkin kun olin teini sain osakseni paljon vihaa häneltä. Nyt aikuisena meillä on taas hyvät välit.
Omien lasten isä on aivan loistava. Vauva-aikana oli ehkä vähän poissaoleva, mutta reipastui kun esikoisesta tuli taapero ja en osaisi parempaa isää lapsilleni toivoa. Perhe-elämä meillä siis kunnossa.
Itselläni oli/on todella hyvä isä, ja niin on myös lapsillanikin.
Lapsillani on hyvä isä. Oma isäsuhteensa oli ja on edelleen todella etäinen, joten mieheni päätti jo esikoista suunnitellessa ettei hän aio toimia samalla tavalla. Nyt mieheni on osallistuva isä, joka on tasavertainen kasvattaja minun kanssani. Hän touhuaa ja viettää aikaa lasten kanssa, mutta myös huolehtii että rajoja noudatetaan ja että hampaat pestään tms. Pusuttelee ja halittelee lapsiaan. Ihan täyden kympin iskä!
Lapsillani on ihana isä. Pitääkin muuten mennä kertomaan se myös hänelle.
En tiedä mihin keskusteluun ap viittaa (linkki puuttui), mutta vastaan silti:
Minulla ei tavallaan ollut isää ollenkaan. Hän joi ja avioeron jälkeen hän katosi. Saimme seuraavan kerran tietoa hänestä kun hän kuoli.
Minun lapsillani on hyvä isä, välittävä, paneutuva ja kärsivällinen. Myös hauska ja hölmö. En muista että hän koskaan olisi pettänyt lapsille antamaansa lupausta, vaikka se pitäminen olisikin sitten vaatinut säätöä.
Hän on muuten myös kestänyt mun isättömyydestä kumpuavia tunteita hyvin.
Mieheni, joka on ainoa lapsi, suhde omaan isäänsä on aika etäinen. Appiukon suhde meidän lapsiimme on läheisempi ja lämmin.
On hyvä isä, jopa paras isä, jonka voin kuvitella!
On, minun lapsellani on aivan loistava isä.