Lue keskustelun säännöt.
Saako ihmisen keskyttää tai sanoa, että olet jo kertonut tuon jutun?
07.12.2020 |
Saako ihmisen puheen keskeyttää ja voiko hänelle sanoa, että tiedät jo tämän asia tai että hän on jo kertonut tämän saman tarinan aiemmin?
Mulla on kaveripiirissä muutama ihminen, jotka a) kertovat samoja asioita uudestaan ja uudestaan tai b) ovat kovia neuvomaan muita ja selittävät tai opettavat usein asioita jotka minulle ja luulisin että muillekin läsnäolijoille ovat täysin selviä.
Haluaisin sanoa, että en jaksa kuunnella taas tätä samaa tarinaa tai että todellakin tiedän miten tämä asia toimii, ei tarvitse selittää, mutta jotenkin se siinä keskustelun lomassa tuntuu vaikealta ja hirveän epäkohteliaalta.
Miten tällainen huomauttaminen ja keskeyttäminen tehdään kohteliaasti ja ystävällisesti?
Kommentit (21)
Mulla on yleensä tapana sanoa, tietysti vähän riippuu kuka on kyseessä. Mitä tutumpi ihminen, sitä helpompi sanoa. Kun sanoo asian neutraaliin, ei-närkästyneeseen sävyyn, ei siitä yleensä kukaan itseensä ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin en kehtaisi, exälle sanon aika usein että joo, oot kertonut. Siis oikeastaan jollei ole kiire, niin mitä väliä jos kertoo uudelleen. Jos vaikka puhelimessa ja maksaa, niin saatan sanoa.
Oletko aikuinen? Voit oikein helposti sanoa, että kerroitkin tämän asian jo. Siitä ei kannata tehdä mitään isoa juttua ja antaa toisen tuntea itsensä noloksi, vaan jatkaa juttua sen jälkeen yhtä hyvässä hengessä.
Kerro itse juttu loppuun sillä tavalla iloisesti että niin näinhän se menikin!
Johonkin sopivaan väliin "joo, mä muistankin tän jutun! Tää oli hauska/jännittävä/hurja tarina."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no, kyllä joskus on pakko sanoa.
Varsinkin jos toinen kertoo juttua seurassa monta kertaa samoille ihmisille.
Mulla on ollut aika lailla kiusana tarkkaavaisen ihmisen syndrooma eli muistan ihmisten kertomat jutut ja jos joku kertoilee samaa juttua ihan innoissaan tulkitsen niin että hän ei pidä minua ihan kovin merkittävänä että huomioisi sen verran että mitä ollaan koettu yhdessä tähän mennessä edes suunnilleen.
Niin mitä sille tekee. No en tiedä. Riippuu vähän mikä tämä ihminen on sinulle eli onko joku random tuttu vai esimies vai kollega vai mikä. Jos esimies niin kai täytyy vähän purjehtia sopivasti johonkin väliin mutta jos satunnainen tuttu niin älä nyt todella kestä moneen kertaan mitään juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus joku tyyppi on alkanut kertoa minulle juttua uutena minkä minä olen kertonut hänelle pari viikkoa sitten. *Huoh*
Sekin on kiusallista, kun kesken jutun muistaa selvästi, että on kertonut sen jo tälle ihmiselle aikaisemmin. Mut jos toinen innoissaan kuuntelee ja vaikka kysyy väliin jotain niin ei myöskään kehtaa sanoa, että oonhan mä tän kertonut jo? Tulee olo, että ei tuo ole alunperinkään kunnellut, kun on nyt ihan että ai, oho, voi että, mitä sitten?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini sanoo mulle usein, että joo sä oot kertonut ton jo. Tavallisella äänensävyllä, ei ongelmaa. Mutta ehkä se riippuu myös tilanteesta/ihmisestä/asiasta, miten vaikea siitä on sanoa.
Ajattelin alunperin otsikosta, että joku on varastanut juttusi ja kertoo sitä omanaan.
Keskeyttäminen ja huomauttaminen ovat taitolajeja, sillä kertoja voi herkästi ottaa nokkiinsa. Ehkä hän haluaa edelleen keskustella aiheesta ja siksi pohjustaa taustoittamalla kertoen saman jutun uudestaan? Voisit tässä kohdassa myötäillä ja todeta vaikka ”niin sä kerroitkin, joo” ja ehkä esittää aiheeseen liittyvän kysymyksen, jotta juttu jatkuisi siitä varsinaisesta pointista, jonka keskustelija halusi tehdä tai ainakin saisitte jonkun uuden näkökulman aiheeseen. Todella rasittavaa käydä aivan samat keskustelut uudelleen ja uudelleen tiettyjen sukulaisten kanssa.
Tuo b-kohdan turha neuvominen tuntuu setäselittämiseltä. Siihen voit googletella hyviä vastaiskuja, niitä on keksitty paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on esimiehesi, älä keskeytä ja jos jos juttu edes yrittää olla hauska vaikka ei sitä olisikaan, naura sille kuuluvasti.
Minäkin koen että olen vain joku monien joukossa jolle asia kertoa taas, loukkaannun jos ei muista että ollaan jo puhuttu asia. Mutta en sano mitään, kunhan alan vältellä moisia maailmannapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en keskeytä, ellei ala näyttää siltä, että jutun kertomiseen menee 100 vuotta.
Jos ihmisellä on paljon kavereita ja sellaisia tuttuja, jonka kanssa kyseisenkaltaisista asioista tulee juteltua, ei välttämättä muista, että tuolle olenkin jo tämän kertonut, jos asiaa on kertonut vaikka 38 tutun ihmisen joukossa 16:lle.
Eli ei, kyse EI ole siitä, että joku olisi sinulle ihmisenö evvk. Tämä kommenttina kahdeksikolle, joka tosin kyllä MINUSTA vaikuttaa sen tason "tarkkavaiselta hapannaamalta", että en haluaisi olla henkilökohtaisesti missään tekemisissä moisen kanssa....
Mutta ap, voit kyllä sanoa nätisti ja iloisesti, että ai joo, sä siitä kerroitkin mulle viime viikolla, olipa hassu juttu/outo tapaus tms. Mutta näin siis myönteisissä asioissa. Jos koet, että jonkun vanhat jutut ovat rasittavaa jankkausta, on ehkä parempi, että et sano mitään, koska kyllästymisesti kuultaa todennäköisesti kumminkin rivien välistä selvästi... tunnetaso tuppaa niin tekemään, ja jos se toinen valittaa, niin melkeinpä mitä tahansa sanot tulkitaan joka tapauksessa riidan haastamisena. Voit toki ottaa riskin ja sanoa, että "joo, olet joskus ennenkin sanonut tuosta, ja ymmärrän hyvin mielipiteesi, mutta..."
Silti veikkaan, että toinen hiukan loukkaantuu. Joudut siis punnitsemaan, onko sillä väliä, että hän hiukan ottaa nokkiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin koen että olen vain joku monien joukossa jolle asia kertoa taas, loukkaannun jos ei muista että ollaan jo puhuttu asia. Mutta en sano mitään, kunhan alan vältellä moisia maailmannapoja.
Buahahaha aha. Kuule, kumpikohan tuossa nyt on se maailmannapa, ihminen jolla on paljon sosiaalisia kontakteja ja se, joka loukkaantuu, jos hänelle ei kerrota pelkästään uniikkeja juttuja ja jokainen pane tarkasti muistiin, mitä hänelle on tullut mainittua ohimennen joskus neljä vuotta sitten...
Anopilla on tapana kertoa muutamia juttuja aina uudestaan ja uudestaan. Ja tuntuu aina luulevan, että kuulija kuulee jutun ensimmäistä kertaa, vaikka jokainen on takuulla kuullut ne jo sata kertaa!
sanon että joo, oot kertonut tän jo. Kavereille ja läheisille siis. Eräs kaverini kuitenkin kertoo jutun aina uudestaan loppuun asti, vaikka sanoisin 10 kertaa että olen kuullut tämän jo, ei tarvitse kerrata enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin koen että olen vain joku monien joukossa jolle asia kertoa taas, loukkaannun jos ei muista että ollaan jo puhuttu asia. Mutta en sano mitään, kunhan alan vältellä moisia maailmannapoja.
Buahahaha aha. Kuule, kumpikohan tuossa nyt on se maailmannapa, ihminen jolla on paljon sosiaalisia kontakteja ja se, joka loukkaantuu, jos hänelle ei kerrota pelkästään uniikkeja juttuja ja jokainen pane tarkasti muistiin, mitä hänelle on tullut mainittua ohimennen joskus neljä vuotta sitten...
Minulla on itselläni paljon sosiaalisia kontakteja, eikä ongelmaa, joten ei hätää, osaan kyllä arvioida tilanteen ja sen arvoisen ratkaisun ihan itse. ”Buahhaha aha” vaan itsellesi.
Usein vain sanon johonkin väliin, että "sä taisitkin jo kertoa tämän jutun viimeksi" tai että "joo, tiedänkin tämän asian." Aina en kehtaa, sillä kyllähän se kieltämättä aiheuttaa usein sellaisen pienen vaivautuneen hiljaisen sekunnin. M
Riippuu vähän tilanteestakin. Kasikymppisen mummun muistelut ja vitsit jaksan kuunnella kyllä useammankin kerran, mutta esimerkiksi töissä saatan palaverissa aika napakastikin sanoa, jos joku vie jaarittelulla kaikkien aikaan kertomalla itsestään selvyyksiä tai samoja juttuja moneen kertaan.