Mä pelkään noiden lasten puolesta ihan koko ajan...

Juoksevat päättömästi (kaatuu, leuka maahan ja hampaat sökönä)

Tönivät toisiaan (kaatuu, pää iskeytyy tiiliseinään)

Keinuvat kamalaa vauhtia (putoavat selälleen, munuaiset paskana ja kallo halki)

Hakkaavat toisiaan (hampaat kurkussa, mahassa ruhjeet)

Roikkuvat kiipeilytelineessä (kaatuu kun ei ole maassa kiinni, tulee kaulaan tai päähän)

Juoksevat laiturille (putoavat veteen)

Juoksevat tielle (auto tulee)

Paini-kuristavat toisiaan (happi loppuu) 

jne. jne. jne..... ja kun noita sattuu, on kallot kolahtaneet, tajuttomuutta kun keinusta pudonnut, munuaiset tärähtäneet kun keinusta pudonneet, hampaat irronneet kun hakanneet toisiaan, valtaisia ruhjeita ja haavoja, ihan koko ajan. 

AHDISTAA. Koko ajan nuo pojat ovat vaarallisia itselleen, ja kaikki arvostelevat kun huolehdin ja kiellän. Mitä hittoa mun pitäisi tehdä??? Katsoa kun telovat itseään ja toisiaan??? Olenko siis paska mutsi kun valvon kuin haukka ja yritän pitää nuo pienet kingkongit hengissä?