Pelottaa ajatus siitä, että.....

Nuorempana olin säälittävä runkkari, mutta nyt kun olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja minusta on tullut komea sekä menestynyt elämässä, niin yhtäkkiä ei edes tee mieli seksiä. Ajattelin, et sit kun saan elämäni hallintaan, niin alan seurustelee ja kaikkea, mut ei vaan kiinnosta. Tai siis kiinnostaa vaan harrastaa seksiä uusien ihmisten kanssa se muutama kerta, mut mihin mä sitä parisuhdetta tarviin? Yksin on paljon helpompaa ja seuraa löytää helposti. Harrastuksissa ja töissä tapaan ihmisiä jatkuvasti, niin ei tarvi yksinään olla. Vähäsen on taas alkanut masentaa.

Siitä päästään taas siihen, että kun masentaa, ahdistaa ja stressaa, niin tekee taas seksiä tosi paljon mieli. Alakuloisena haluaisin myös jonkun lohduttamaan, mut se nyt ei oo kovin kiinnostavaa naisten mielestä lohduttaa ja paijata miestä.
Sit taas kun kaikki on hyvin ja kun on todella vahva olo, niin viimeisenä sitä miettii, et oispa kiva olla parisuhteessa. Sitä vaan haluais panna jokaista vastaan tulevaa ja siittää mahdollisimman monta naista.

Tuntuu vaan siltä, että hormoonit pilaa oman elämän ja oon miettiny et kävis leikkaamassa kivekset pois, niin pääsis näistä haluista eroon. Vois vaan keskittyä suorittamaan ja unohtaa tää ylimääränen häsellys arjesta. Joten vähäsen pelottaa et joku päivä himoissani saan lapsen ja sit en tosissaan tiiä, mitä teen. En ois koskaan uskonu et hormoonit voi sekottaa elämää näin paljon ja vihaan sitä ihastumisen tunnettakin, kun silloin ei pysty suoriutumaan töissä vaan ajatukset harhailee. Huoh.