Mies oli ihana ja kiva siihen saakka, kun muutettiin yhteen.

Kauanko olette seurustelleet? Mikä on teillä työtilanne?

Ollaan seurusteltu reilu vuosi. Molemmat käydään töissä.

Meillä sama homma. Tuntuu että mies huomasi yhtäkkiä että perkules, muijalla onkin oma tahto! Argh!!!

Näyttää siltä, että ei kannata tuollaista äijää kauan katsoa, tuskin se siitä paranee. Onneksi teillä ei ole lapsia.

Ei ole yhteisiä lapsia, mutta yhteinen asunto ja laita. ap

Asunto myyntiin vaan. Ei se tuosta kohene, voit toki yrittää puhua hänen kanssaan vakavasti, mutta tuntuu siltä, että hän pitää sinua nyt alaisenaan, omaisuutenaan, jonka käytöstä hänellä on oikeus kontrolloida ja "ohjeistaa".

Lähde, kun vielä voit.

Voittehan te jatkaa erillään seurustelua, yhdessäasuminen ei kumminkaan taida luonnistaa.

Vastahan tuossa on alkuhuumakin lopuillaan, ei ihme jos alkaa tulla vähän eripuraa. Sitä alkaa pikkuhiljaa nähdä enemmän ja enemmän toisessa niitä huonoja puolia kun ne rakkauslasit alkavat valua pois silmiltä. Ja sitä kautta niitä huonoja puolia alkaa nähdä myös itsessään, koska omaa käytöstäänhän sitä yleensä vain peilaa toisesta (ts. jos toisessa ärsyttää asia X, niin luultavasti omassa käytöksessä ärsyttää myös joku samaan asiaan liittyen).

Eihän tuo nyt ole mikään automaattinen eron paikka, vaan nimenomaan keskustelun ja yhdessä kasvamisen paikka, ainakin jos ihan aikuisia ollaan. Eikö sitä nimenomaan sen takia olla yhdessä jonkun kanssa, jaetaan arki ja elämä, jotta voidaan yhdessä päästä kaikista vaikeistakin jutuista yli eikä olla heti eroamassa, kun toinen tekee jotain ikävää?

Istuta se mies alas, kerro miltä sinusta tuntuu. Älä syyttele ja riitele, vaan kerro omat fiilikset rehellisesti ja rauhallisesti ja anna toisen kertoa omansa. Kysy miksi. Pelottaako miestä joku asia, sitoutuminen ehkä? Jos, niin miksi? Mitä voitte yhdessä tehdä asialle?

Ei pelkästään tähän tapaukseen liittyen, mutta mielestäni on ihan käsittämätöntä miten aikuiset ihmiset on nykypäivänä ihan lapsen tasolla tunteiden käsittelyssä. Ei ihme, että porukka eroaa niin paljon, jos ollaan vaan heti lähtemässä karkuun kun ensimmäiset ikävät fiilikset tulee. Sen sijaan, että kohtaisi ne fiilikset yksin ja yhdessä ja käsittelisi ne.

Yritän puhua asioista, mutta usein hän toteaa, että aina sä vaan valitat tms. Itsessään ei näe mitään vikaa. Mun täytyy aina kertoa, monelta olen kotona. Jos kysyn häneltä, niin vastaus on ettei tiedä. Odottaa ruoan olevan valmiina, vaikka ei kerro koska tulee. Hermostuu, jos multa löytyy vaikka joku esine, joka saatu joltain mieheltä( ajat sitten). Kuvittelee mun usein pettävän ja hermostuu aivan turhista. Voih. ap

Me ollaan asuttu yhdessä oikeestaan koko seurustelu aika. Näkipähän samantien miten tulee toimeen. Nyt takana 3 vuotta, tosin tuntuu ettei alkuhuuma ole vielä kaikonnut, että ehkä meillä johtuu siitä tää onni :D Mutta toi sun mies kuulostaa kyllä vähän vainoharhaiselta...

Se on nyt saanut sut nalkkiin ja enää ei tarvitse esittää mitään joten nyt paljastuu se oikea luonne :(

Minun isäni oli juuri tuollainen että vuoden jaksoi esittää äidilleni unelmamiestä ja karu totuus paljastui häiden ja yhteen muuttamisen jälkeen.

Toki kodin ulkopuolella se esitys jatkui ja kukaan ei olisi varmaan uskonut mikä kusipää isäni oli neljän seinän sisällä.

Äitini eli helvetissä 13 vuotta ennenkuin uskalsi/pääsi isästäni eroon. Onneksi avoierolaki muuttui helpommaksi 80-luvun alussa ja minä olin tarpeeksi vanha jotta tajusin tilanteen.

Älä vain jää tuollaiseen mustasukkaiseen ja kontrolloivaan suhteeseen!

Juokse karkuun kun vielä pääset!

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 11:28"]

Yritän puhua asioista, mutta usein hän toteaa, että aina sä vaan valitat tms. Itsessään ei näe mitään vikaa. Mun täytyy aina kertoa, monelta olen kotona. Jos kysyn häneltä, niin vastaus on ettei tiedä. Odottaa ruoan olevan valmiina, vaikka ei kerro koska tulee. Hermostuu, jos multa löytyy vaikka joku esine, joka saatu joltain mieheltä( ajat sitten). Kuvittelee mun usein pettävän ja hermostuu aivan turhista. Voih. ap

[/quote]

Niin kuin minä sanoin, olet hänen mielestään hänen omaisuuttaan, jota voi kontrolloida. Oikeasti, ei tuo puhumalla miksikään muutu. ÄLÄ vaan hanki tuon kanssa lapsia ainakaan vielä.

7

Eihän sun mies tiedä mistä olet tavarasi saanut jos et itse kerro eli toisin sanoen kerjäät ongelmia. Oletko miettinyt olisiko sinussakin hieman jotakin vikaa? 

Aikuiset ihmiset eivät tarvitse kotiintuloaikoja kun fiksusti elellään muuten. Siitä kannattaa keskustella.

Kuulostaa ihan siltä, että mieheltä hukassa parisuhteen perussäännöt. Mieti tarkkaan jaksatko tollaista. Pahenee vähitellen. Itse lähtisin käveleen. Voitte tieysti mennä pariterapiaan opetteleen yhdessäoloa mutta se ei välttämättä auta.

Yhteenmuutto on yksi vaihe suhdetta ja toiseen tutustumista. Kun tutustuu toiseen paremmin tietoisuus toisen piirteistä tulee aina enemmän esiin, ja jos ne ovat vääränlaisia ei haavekuvaan kannata jäädä. Heti ei kannata myöskään luovuttaa, etenkään ilman kunnon keskustelua, ettei asioista jää väärinkäsityksiä. 

Sinuna keskustelisin vielä kunnolla miehen kanssa. Ihan suoraan että olet tosissasi tämän asian kanssa, sinusta teidän elämä on muuttunut huonompaan ja nämä on ne syyt. Jos olette ihan eri linjoilla asioissa ettekä saa sovittua yhteisiä pelisääntöjä, niin kannattaa jatkaa elämää erossa. Jos hän ei suostu keskustelemaan ollenkaan, niin kannattaa erota. 

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 11:32"]

Me ollaan asuttu yhdessä oikeestaan koko seurustelu aika. Näkipähän samantien miten tulee toimeen. Nyt takana 3 vuotta, tosin tuntuu ettei alkuhuuma ole vielä kaikonnut, että ehkä meillä johtuu siitä tää onni :D Mutta toi sun mies kuulostaa kyllä vähän vainoharhaiselta...

[/quote]Meillä sama homma, tosin takana vasta 2 vuotta. En myöskään usko että se "alkuhuuma" laantuu, jos sille ei anna koskaan sille ylivaltaa vaan käsittelee ongelmia ja asioita heti alusta alkaen rehellisesti ja avoimesti eikä anna niiden rakkauslasien sokaista -tällöin pysyy koko ajan keskinäinen luottamus ja rakkaus kunnossa. Mutta tuntuu kyllä, että suurin osa menee parisuhteeseen vain "olemaan" ja sitten kun tajutaankin, että tässähän pitäisi tehdä jotain töitäkin ja esim. muuttua itse ihmisenä, niin ei enää kiinnostakaan.

up

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 11:28"]

Yritän puhua asioista, mutta usein hän toteaa, että aina sä vaan valitat tms. Itsessään ei näe mitään vikaa. Mun täytyy aina kertoa, monelta olen kotona. Jos kysyn häneltä, niin vastaus on ettei tiedä. Odottaa ruoan olevan valmiina, vaikka ei kerro koska tulee. Hermostuu, jos multa löytyy vaikka joku esine, joka saatu joltain mieheltä( ajat sitten). Kuvittelee mun usein pettävän ja hermostuu aivan turhista. Voih. ap

[/quote]

Mä olen ollut mieheni kanssa 16 vuotta naimisissa, eikä meillä koskaan ole ollut mitään tuollaista, vaikka muutettiin yhteen 10 viikon seurustelun jälkeen. Mä voin aivan iloisesti soittaa kotiin, että käynpäs tullessa Itiksessä, tuun illemmalla. Usko nyt vain palstamamoja, sen ei kuulu olla tuollaista. Noin se alkaa! Kohta saat turpiisi. Homman nimi on sairaalloinen mustasukkaisuus ja kontrolloinninhalu, ja alistaminen. Usko pois. Sun kellot soi jo, kuuntele niitä. Nyrkin ja hellan väli on sun paikkasi miehen mielestä.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 11:28"]

Yritän puhua asioista, mutta usein hän toteaa, että aina sä vaan valitat tms. Itsessään ei näe mitään vikaa. Mun täytyy aina kertoa, monelta olen kotona. Jos kysyn häneltä, niin vastaus on ettei tiedä. Odottaa ruoan olevan valmiina, vaikka ei kerro koska tulee. Hermostuu, jos multa löytyy vaikka joku esine, joka saatu joltain mieheltä( ajat sitten). Kuvittelee mun usein pettävän ja hermostuu aivan turhista. Voih. ap

[/quote]

Voi apua. Kuulostaa sairaalta. Mies ottaa sinulta omaa tahtoa ja omanarvontuntoa parhaillaan pois. Älä missään tapauksessa alistu tuohon. Äläkä missän tapauksessa hanki lapsia soppaan!

Ai aikuinen mies odottaa, että ruoka on valmiina!!! ja sinä tollo ilmeisesti ainakin yrität laittaa sen! Ukko kuriin tai takaisin äidin huomaan. Meillä ainakin yhdessä sovitaan mitä ruokaa ja milloin ja kuka tekee, eikä kukaan oleta vaan lampsivansa valmiiseen pöytään.

Aivan selkeät narsistin elkeet. Ota äkkiä jalat allesi. Taatusti pahenee päivä päivältä. Varmaan kohta hinkuu lasta ja sitten vasta lirissä oletkin. Mustasukkaisuus on sairaus, joka pahenee ja pahenee.