Koulu ja keskivaikea masennus, voimat lopussa

Tästä viestistä tulee super pitkä, joten pahottelut siitä jo tässä vaiheessa... asia on kuitenkin tosi tärkee, joten pakko kertoo se.
Jos täällä on vähänkin kohtalotovereita niin kertokaa ihmeessä, sillä kaikki apu on nyt tarpeen.
Arvostan myös kovasti, jos luet tän viestin ja vastaat jotain <3

Juttu on niin, että oon 9. luokkalainen tyttö, jolla on todella paha olla lähinnä koulun suhteen.
En jaksais käydä enää koulussa, ja koko tää syksy on ollu hirveetä pinnistelyä siellä.

Ahdistun pienimmistäkin äänistä joita muut ei välttämättä edes huomaa, esim. tuolien kirskuminen on jo semmonen mikä saa miut kananlihalle.
Jotkut tönii hirveesti muita (oon itekin saanut osumaa), hakkaa seiniä, remppaa ovenkahvoja ym.
Kerroksia on neljä, joten portaita pitää rampata edestakas, joka vasta väsyttävää onkin.

Haukottelen siellä koko ajan apaattisesti ja on hirveet paineet kaikista kokeista, enkä opi enää asioita läheskään yhtä hyvin kun ennen.
Esim. bilsan kokeessa sain hirveen black outin, enkä muistanu 10 pisteen tehtävässä MITÄÄN (saan tehä sen myöhemmin). Liikkatunnitkin oli semmosia, että kun niille piti siirtyä (mennä 3km pyörällä ja tulla vielä 3km takas), niin sain joka kerta paniikkikohtauksia, mutta nyt saatiin järjestettyy liikkatunnit silleen että suoritan ne itsenäisesti.

Joka aamu kun pitäs lähtee kouluun, on todella raskasta ja joudun pakottamaan itteni sinne.
Oon myöhästelly tän syksyn aikana jonkun verran, kun on ahdistanu ja väsyttäny niin kovasti aamulla.
Poissaolojakin on kertyny liikaa, ja esim. fysiikassa on sekava tilanne, kun joudun opiskelemaan kahden eri osa-alueen juttuja samaan aikaan (olin sillon monesti poissa kun muut teki ekan osion juttuja).
Sitten vielä bilsa ja maantieto ahdistaa, kun molemmissa on sama ope, ja se on pitäny / tulee pitämään hirveesti pistareita ja kokeita ennen joululomaa, mutta oon ollu kipeenä ja karanteenissa kun se on pitäny niitä, niin ne menee nyt päällekkäin.

Tunnen olevani surkee ihminen, kun en pysty olemaan koulussa ilman väsymystä ja ahdistusta, en pysty opiskelemaan enää ilman hirveetä vääntämistä ja pakottamista.
Mie en vaan jaksa enää, voimat on lopussa.
Meillä on kyllä ens tiistaina Teams-palaveri, jossa on minä, äiti, mun luokanvalvoja ja erityisope.
Jutellaan siinä järjestelyistä, että meenkö jonnekin pienluokkaan vai mitä tehdään.

Oon miettiny jopa sairaalakoulua, kun sinnehän menee ihmisiä jotka on samassa tilanteessa kun mie, mutta en tiiä kuinka vahvat perusteet pitää olla ja kuinka vaikeeta sinne on päästä.
Pointti on se että tää ei voi jatkuu enää näin, kun palan loppuun.