Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei tulekaan meille enää toista lasta :/ millä nyt täyttää elämä?
19.03.2014 |
En tiedä saako täällä ymmärrystä, mutta puran nyt ajatuksiani itseterapiointina, jos ei muuta. Olemme yrittäneet kauan toista lasta. Esikoinen on jo iso, koululainen. Elämä on nyt jotenkin mennyt sitä rataa, että olen koko ajan toivonut ja uskonut, että meille vielä tulee lisälapsi/lisälapsia, olen miettinyt ja haaveillut kotiäitiydestä ja lasten vilinästä ympärillä, nähnyt itseni pullantuoksuisena ja puuhakkaana koti-ihmisenä jne.
Nyt tosiaan sitten erinäisistä syistä johtuen tuli eteen fakta, että meille ei enää tulekaan lisää lapsia. Nyt on jotenkin ihan tyhjä olo, ehkä vielä olen vähän niinkuin shokissa, mutta mä en tiedä mihin suuntaan elämässäni nyt lähtisin, mitä tavoittelisin? Jokin kiintopiste pitäisi kuitenkin olla, ettei vaan haahuile päiviä aamusta iltaan jotenkin päämäärättömästi leijaillen... Työelämästä ei ole minulle elämäntarkoitukseksi, tarkoitan että käyn kyllä töissä, mutta ansaitsemassa vain rahaa "oikeaa elämääni varten", tosin nyt en sitten enää tiedä mitä se on?
Mietin, että ryhdynkö nyt sitten panostamaan materiaan? Ostelen kaikenlaista kotiin? Vai alanko laittaa rahaa itseeni, juoksen kauneushoitoloissa ja kuntosalilla? Ryhdymmekö matkustelemaan? Mitä? Kaikki em. asiat kyllä tuntuvat lapsen rinnalla jotenkin kauhean pinnallisilta asioilta.. niilläkö elämän saa sitten täyteen ja merkitykselliseksi?? Kai se on saatava. Vai mitäköhän sitä sitten keksis...? Esikoinenkin on tosiaan jo niin iso, että kyllähän hän meitä vielä tarvitsee, mutta nytkin jo viettää suurimman osan ajasta koulun jäkeen kavereilla ja harrastuksissaan. Eikä mene kauaa, kun hän sitten jo kohta muuttaa omilleen... tai no, onhan siihen vielä vuosia, mutta voi miten äkkiä aika meneekään! Ja kun mä olen kuitenkin vielä suht nuori...
Kommentit (14)
Keskity pitämään itsestäsi huolta, tietty perheesi ohella. En tarkoita kynsihuollosta ripsihuoltoon juoksemista tai tavaran haalimista, vaan opettele tuntemaan itsesi, tavoittele ihmisenä kasvua, pyri tekemään hyvää. Olisko teistä vaikka tukiperheeksi?
Ei välttämättä olis huono asia tavata vaikka psykologia muutaman kerran, auttaisi jäsentämään ajatuksiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaisperheeksi, tukiperheeksi, vapaaehtoistöihin?
Mitäpä jos keskittyisit siihen ainokaiseesi? Ymmärrän kyllä, että mieli on maassa jos lapsesta olet haaveillut, mutta teillä kuitenkin on yksi lapsi josta minusta sinun tulisi olla kiitollinen. Ja mitä tulee lapsen muuttoon, siihen menee vielä aikaa, jos on alakoulussa. ja vaikka olisi täysi-ikäinen ja lähtee opiskelemaan niin vielä silloinkin vanhemmat yleensä auttavat taloudellisesti ja muutenkin.
Koska olet suht nuori ja kun ainokaisesi muuttaa sinustahan tulee nuori mummo, jaksat lastenlasten kanssa, voit matkustella jnejne:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olet kerran olet pullantuoksuinen koti-ihminen niin oletko harkinnut sijaisvanhemmuutta? Siinä saisit toteuttaa tätä puolta itsessäsi ja tehdä sitä vaikka ihan työnä? Eihän se sama ole kuin oma lapsi, mutta vauvana sijoitetut ovat usein sijaisperheessä koko lapsuutensa. Tai entä adoptio?
Olen pahoillani puolestasi ja ymmärrän lapsenkaipuusi. Itse olen suurperheen äiti enkä edes pullantuoksuinen sellainen mutta ymmärrän tunteesi koska olen itse aikoinaan käynyt samoja tunteita läpi koska ei ne lapset ole välttämättä tulleet monen lapsen äidillekään "kuin liukuhihnalta" kuten moni asian ilmaisee. Voin kuvitella että ketjuun tulee lapsettomia nillittämään että sinun pitäisi olla kiitollinen yhdestä lapsestasi kun toisilla ei ole yhtään.. Kyse on kuitenkin että elämästä tuleekin toisenlaista mitä itse kuvitteli, toivoi ja suunnitteli, murskautuneista unelmista. Mieti mitä pohjimmiltaan on se mitä jäät kaipaamaan ja olisiko jotain muuta keinoa saada elämääsi samoja elementtejä kuin oma lapsi?
joku harrastus joka sitouttaa ja jossa kasvatetaan juurikin koira tai joku muu koulutettava eläin. Eihän se ole lähellekkään sama asia kuin lapsi, mutta ainakin siitä näkee työnsä "tuloksen" ja eläimeltä saa rakkautta takaisin kunhan hoitaa ja pitää hyvänä. On totta että kaikki tuo on pinnallista mitä tuohon kirjoitit. Toiset tykkää matkustaa ja sisustaa eikä halua ollenkaan lapsia. Toisen haluaa lapsia ja se on elämän tarkoitus ja mielestäni se on aivan oikein sitä ei voi moittia kuten ei sitäkään jos ei halua lapsia.
On vähintään yhtä itsekästä hommata lapsi kuin käyttää kaikki rahansa matkusteluun ja itseensä, mutta nyt menee jo puolustus puolelle.
Sijaisperhetoiminta voisi hyvinkin olla sinun juttusi. Sinulla on paljon rakkautta annettavana joten anna sitä tarvitseville <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jakasatko odottaa lapsenlapsi?Tai tosiaan vapaaehtoistyö lasten/nuorten parissa?Minulla on aikomus siihen ehkä noin 5-10 vuoden kuluttua.Suomessakin on paljon lapsia ja nuoria jotka tarvitsisivat aikuisia joilla olisi aikaa kuunnella ja välittää.Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria on jatkuvasti,sukupolvesta toiseen.Itse syrjäydyin juuri siksi ettei ollut yhtään välittävää aikuista elämässä...
Mutta kunhan omat lapset hieman kasvaa ja itselle tulee iän tuomaa kypsyyttä niin olen valmis.Itsellä kun oli vaikea nuoruus itsetunnon kannalta niin tiedän että heitä nuoria tyttöjä on tuolla varmasti koko ajan niin toivon että voisin olla avuksi sitä tarvitseville...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 07:19"]
Mietin, että ryhdynkö nyt sitten panostamaan materiaan? Ostelen kaikenlaista kotiin? Vai alanko laittaa rahaa itseeni, juoksen kauneushoitoloissa ja kuntosalilla? Ryhdymmekö matkustelemaan? Mitä? Kaikki em. asiat kyllä tuntuvat lapsen rinnalla jotenkin kauhean pinnallisilta asioilta.. niilläkö elämän saa sitten täyteen ja merkitykselliseksi??
[/quote]
Jessus sentään. Minusta lasten hankkiminen oman egon jatkeeksi on suurin piirtein pinnallisinta, mihin ihminen voi elämänsä hukata. Sen sijaan parisuhde, taide, luonto, ystävät, matkailu ja arjen nautinnot merkitsevät minulle paljon. Eiköhän ihminen tule onnelliseksi tekemällä sellaisia asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja tuottavat mielihyvää. Ei kuitenkaan kannata jumittua ajattelemaan, että elämässä olisi vain yksi tekemisen ja kokemisen arvoinen asia. Saamasi ehdotukset koiran kasvattamisesta tai vapaaehtoistyöstä ovat hyviä, mutta todennäköisesti tarvitset aikaa pohtiaksesi rauhassa omia arvojasi. Eivät nämä asiat yhdessä yössä kirkastu.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 08:13"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 07:19"]
Mietin, että ryhdynkö nyt sitten panostamaan materiaan? Ostelen kaikenlaista kotiin? Vai alanko laittaa rahaa itseeni, juoksen kauneushoitoloissa ja kuntosalilla? Ryhdymmekö matkustelemaan? Mitä? Kaikki em. asiat kyllä tuntuvat lapsen rinnalla jotenkin kauhean pinnallisilta asioilta.. niilläkö elämän saa sitten täyteen ja merkitykselliseksi??
[/quote]
Jessus sentään. Minusta lasten hankkiminen oman egon jatkeeksi on suurin piirtein pinnallisinta, mihin ihminen voi elämänsä hukata. Sen sijaan parisuhde, taide, luonto, ystävät, matkailu ja arjen nautinnot merkitsevät minulle paljon. Eiköhän ihminen tule onnelliseksi tekemällä sellaisia asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja tuottavat mielihyvää. Ei kuitenkaan kannata jumittua ajattelemaan, että elämässä olisi vain yksi tekemisen ja kokemisen arvoinen asia. Saamasi ehdotukset koiran kasvattamisesta tai vapaaehtoistyöstä ovat hyviä, mutta todennäköisesti tarvitset aikaa pohtiaksesi rauhassa omia arvojasi. Eivät nämä asiat yhdessä yössä kirkastu.
[/quote]
lässyti lää samaa egon jatketta ne sun luonto ja reissailus on ps. ketääe i kiinnosta kuunnella sun filosofisia juttuja puiden havinasta möksällä tai meren rannan ihanasta kohinasta jolloin avartui todellinen syvin sydämesi rakkaus luontoa kohtaan kuinka olette yhtä lässyn lässyn hippi hommaa.
Lapsi on luonnollisempi asia haluta ku matkailu joten älä ny puhu paskaa siinä.
Lopusta oon ihan samaa mieltä et nyt tarttee aikaa pohtia, mut lapsen haluaminen on normaalia ja se on ihmisellä veressä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 08:07"]
Jakasatko odottaa lapsenlapsi?
[/quote]
Hienoa, nyt aloittajasta tulee jälkikasvussaan roikkuva painostajamamma. Tiedoksi vain, että tämä ainokainen ei välttämättä halua tai voi saada lapsia.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 08:21"]
Lopusta oon ihan samaa mieltä et nyt tarttee aikaa pohtia, mut lapsen haluaminen on normaalia ja se on ihmisellä veressä!
[/quote]
Kerrotko vielä, mikseivät normaalit asiat voi olla pinnallisia? Raskausläskien ja -arpien itkeminen on sekin normaalia ja tavallista, mutta niin vain sekin on tällä palstalla tuomittu pinnallsieksi moneen kertaan. -12
Alue: Aihe vapaa
Vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten parissa?