Häpeätkö aliarvostettua ja pienipalkkaista ammattiasi?

Kukaan ihminen ei automaattisesti häpeä ammattiansa vaan se häpeä alkaa muiden kommenteista/arvostelusta.

Mulle on ihan sama, että mitä työtä itse miehenä teen tai mitä nainen tekee mutta olen tehnyt huomion että esim nettideittikeskusteluissa naiset kysyvät lähes aina ammattia ja hyvin usein se keskustelu myös päättyy kun siihen vastaan. Eli en itse häpeä ammattiani mutta epäröin kertoa sitä koska olen oppinut että sen jälkeen saa pakit.

Samalla tavalla ihminen oppii välttämään käden laittamista kuumalle hellalle tai silitysrautaan.

En häpeä, tosin ammattini ei ole kovin aliarvostettu. Ei kuitenkaan kiinnosta pätkän vertaa, liian helppoa, pitkästyttävää. Valmistelen lähtöäni.

Kyllä.

Tämmösenä ammattikoulun keskenjättäneenä en tienaa kuin reilu 50ke vuodessa, en kehtaa tuoda julki asiaa..

Jos joku ihmettelee vaatimatonta elintasoa i, sanon olevani opiskelija..

Häpeän

Häpeän. Olen epäonnistunut elämässäni. Häpeän myös työtovereitani.

Määrittele aliarvostettu?

Joo. Olen puhelinaspa/-myyjä ja olo on kuin häiriköllä. Mutta muutakaan työtä ei ole irronnut.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ihminen ei automaattisesti häpeä ammattiansa vaan se häpeä alkaa muiden kommenteista/arvostelusta.

Mulle on ihan sama, että mitä työtä itse miehenä teen tai mitä nainen tekee mutta olen tehnyt huomion että esim nettideittikeskusteluissa naiset kysyvät lähes aina ammattia ja hyvin usein se keskustelu myös päättyy kun siihen vastaan. Eli en itse häpeä ammattiani mutta epäröin kertoa sitä koska olen oppinut että sen jälkeen saa pakit.

Samalla tavalla ihminen oppii välttämään käden laittamista kuumalle hellalle tai silitysrautaan.

Ihan nappiin sanottu. Mä olen jo sen verran elänyt että en häpeä, työni hyödyttää monia ihmisiä ihan oikeasti. Mutta en tosiaan minäkään sitä helposti kerro, tulee olo että kysyjä lokeroi minut automaattisesti epä-älyllisiin. Eivät tosin kaikki, fiksujakin korkeammin koulutettuja löytyy. Pitemmälle kouluttautunut esimieheni on työkaverini ja hyvä ystäväni, ihan vilpittömästi. Kotikulmilla voin kulkea pää pystyssä, teen rehellistä työtä rehellisestä palkasta eivätkä muutkaan juuri kummempia sukankuluttajia ole.

En häpeä korkeakoulutustani, mutta joskus se vähän hävettää, ettei todellakaan saa palkkaa siitä, mihin olen kouluttautunut, vaikkakin työni läheltä liippaa koulutustani.

Mun pitäis saada 3:lla alkava luku palkkaa, mutta 2:ksi on jäänyt.

Kun tarkemmin mietin, ei muuten hävetä pätkääkään se, että teen koulukseeni nähden "alempaa" työtä, jolla kuitenkin yksin elätän pienen pesueeni ilman mitään erityistukia.

Vierailija kirjoitti:

Määrittele aliarvostettu?

Aliarvostettu on asia, jossa tehdään paljon parempaa kuin (yleisesti) ajatellaan.

(Yleinen) ajattelija määrittää työn/toimen/asian paljon vähäisemmäksi kuin se todellisuudessa on.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ihminen ei automaattisesti häpeä ammattiansa vaan se häpeä alkaa muiden kommenteista/arvostelusta.

Ei ammattia kukaan häpeäne, mutta työtä, jossa on kyllä.

Täällä yksi. Vältän nykyään kertomasta mitä työtä teen koska siitä seuraa vain negatiivista kommentointia ja hämmästelyä.

En häpeä. Olen henkilökohtainen avustaja ja tiedän, että tätäkin ammattia pidetään nolona ja siihen moni suhtautuu kuin kyseessä ei olisi oikea työ. Tämähän on hirveän halveksiva asenne myös henkilökohtaisen avun tarvitsijoita kohtaan, jos vähättelee avustajan työtä, vähättelee samalla myös avustettavia.

Syy miksi olen pyrkimässä toiselle alalle johtuu siitä, että kympin tuntipalkalla ei yksin asuva pysty täällä pääkaupunkiseudulla elämään. Muuten tekisin tätä työtä mielelläni. Alalla myös tarvittaisiin sillä pitkään pysyviä työntekijöitä.