Pienten lasten vanhemmille: mene ja katso lastasi, nauti!

Ainahan se näiden kanssa on palasina, kun näät ystävän saaneen vauvan voit vaan miettiä kuinka tuo taapero on mahtunut sun mahaan tai kun lapsi oppii lukemaan ja ajattelet miten vasta hän sanoi ensimmäisen sanansa tai mietit kuinka tuo teini on siirtynyt plaston potkumoposta mankin kyytiin... ☺️

Kauhean masentavia tämmöset mietteet. Ole iloinen kun lapsesi olet isoksi saanut pitää. Eivät ole menehtyneet. Lapsi iloitsee kasvamisestaan. Inhottaa kun vanhemmat eivät antaisi kasvaa. Ruoki lintuja, hoida kasveja, ota kissa tai koira tai monta kissaa, koiraa, kania, marsua, undulaattia tai mitä vain lemmikkejä. Opiskele. Lue. Tee vapaaehtoistyötä. Tee työtä. Rakastu. Ole ystäviesi kanssa. Odottele lapsenlapsia. Käsityöt, tv. Kellään ei lapset pieninä pysy vaikka kuin niitä tuijottaisi. Sellainen on elämän kurjuus. Ei täällä paratiisissa eletä. Isot lapset mullakin.

Vierailija kirjoitti:

Kauhean masentavia tämmöset mietteet. Ole iloinen kun lapsesi olet isoksi saanut pitää. Eivät ole menehtyneet. Lapsi iloitsee kasvamisestaan. Inhottaa kun vanhemmat eivät antaisi kasvaa. Ruoki lintuja, hoida kasveja, ota kissa tai koira tai monta kissaa, koiraa, kania, marsua, undulaattia tai mitä vain lemmikkejä. Opiskele. Lue. Tee vapaaehtoistyötä. Tee työtä. Rakastu. Ole ystäviesi kanssa. Odottele lapsenlapsia. Käsityöt, tv. Kellään ei lapset pieninä pysy vaikka kuin niitä tuijottaisi. Sellainen on elämän kurjuus. Ei täällä paratiisissa eletä. Isot lapset mullakin.

Kiellätkö sinä jotenkin itseltäsi surun tunteen? Minun mielestäni lasten kasvaminen on kaunista ja samalla pakahduttavan surullista. Se pikkulapsiajan auringonpaiste on enää muisto. Oman elämän iltapäivä alkaa, ja aavistus auringonlaskusta. Tulee uusia päiviä, toisille.

-Ei ap.