Lue keskustelun säännöt.
Tiedoksi
03.03.2014 |
Hyvät vanhemmat, äiti ja isä,
te keski-ikäiset, avioeroaikakauden uranuurtajat,
Olen jo aikuinen, mutta vieläkin tekonne vaikuttavat minuun ja sisaruksiini. Eronne jälkeen kaikki oli järjestetty “parhaalla mahdollisella tavalla”, lapset saivat olla valitsemansa vanhemman luona ja jatkoivat arkea tutussa kaupungissa, tuttujen kavereiden kanssa. Mikään ei muuttunut, eikö niin, äiti ja iskä vaan muuttivat eri osoitteisiin, eikö niin.
Ei ihan niin. Se satutti, murskasi sisältä, sai pienen ihmisen murtumaan tuhanneksi ja taas tuhanneksi pirstaleeksi. Turvattomuuden ja yksinäisyyden tunne painaa yhä. Vaikka päällisin puolin menee hyvin, mieli on sisältä synkkä.
Isänpäivänä, kun kortissa lukee: “Hyvää isänpäivää!”, se tarkoittaa “Haista ***** itsekäs pihi keski-ikäinen! Ja terkkuja avokille myös ja avokin lapsille”. Kun kirjoitan äitienpäivänä “Ihanaa äitienpäivää!”, se merkitsee “Olet olematon, turha äiti”. Mutta koska olette rikkoneet perheenne ja katkaisseet tunnesiteenne lapsiinne, ei teille tulla sitä koskaan kertomaan ja saatte elää hyväuskoisina siitä, että lapsenne rakastivat teitä.
- Avioerolapsenne
Kommentit (7)
Aha. Ja heidän yhdessä pysymisensä olisi taannut sinulle ikuisen onnen ja tasapainoisuuden? Vai olisitko silti ehkä perusluonteeltasi itsekäs ja katkera ja syyttäisit heitä kuitenkin elämäsi pilaamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin minun kertoma! lohduttavaa kuulla, että muutkin kertoo miten on vaikuttanut. erovanhemmat usein vähättelee lapsien tuskaa, se kuulostaa ikävältä.
Näinpä.. ei ole olemassa hyviä eroja. P-puhetta.
Voi hellanlettas, mahtoi olla rankkaa.
Eipä käy vanhemapiasi kateeksi.
Niin. Lapsihan päättää monissa perheissä kaikesta. Aika kauhea taakka lapselle jos vanhemmat eivät eroa lapsen takia vaan jatkavat onnettomina yhteiseloa vuosien ajan. Vävypojan vanhemmat tekivät näin, asuivat samassa talossa mutta eri kerroksissa ja jos näkivät toisensa, alkoivat heti karjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 21:09"]
Näinpä.. ei ole olemassa hyviä eroja. P-puhetta.
[/quote]
Ai, kyllä meillä vanhempien "ero" oli oikein hyvin järjestetty. Asioista puhuttiin avoimesti, lapset otettiin huomioon ennen kaikkea ja tilanteen myötä aikanaan perheeseemme tuli uusia ihania ihmisiä.
Tai ehkä meillä sitten vain vanhemmat osasi järjestää asiat parhaalla tavalla. Ei se elämä aina tietenkään ruusuista ollut, mutta ei varmaan ydinperheilläkään. En myöskään ole koskaan kokenut perhettämme mitenkään rikkinäiseksi, vaikka vanhemmat eri osoitteessa asuivatkin. Kun ei se siitä ole kiinni.
Aha. Ja heidän yhdessä pysymisensä olisi taannut sinulle ikuisen onnen ja tasapainoisuuden? Vai olisitko silti ehkä perusluonteeltasi itsekäs ja katkera ja syyttäisit heitä kuitenkin elämäsi pilaamisesta?