Sulkeutunut teini, neuvoja?

Eikö ole tärkeintä, että puhuu edes jollekin? Itse olen lapsilleni neuvonut nuorten puhelimet ja rohkaissut ottamaan tarvittaessa yhteyttä koulupsykologiin, kummeihin, isovanhempiin tai keneen vain kokevat luottavansa, koska omien vanhempieni kanssa en kokenut teini-iässä keskusteluja luontevaksi. Meillä on hieman lastasi nuorempia, joten nämä asiat eivät juuri vielä korostu, mutta pohjustan jo siltä varalta, että tilanne toistuu sukupolvelta toiselle. Äiti tai isä ei vain aina ole se paras keskustelukumppani, koska heitä halutaan suojella ja heistä irrottaudutaan.

Aika yleinen syy on autoritäärinen vanhemmuus tässä tapauksessa. Onko teillä huoli, että teini kapinoi liikaa?

Kertooko psykologi vanhemmille mitä 15-vuotias hänelle puhuu? En tiennyt.

Tosi hyvä että on psykologi apuna hänellä joka tapauksessa.

Ehkä yhteyttä vois yrittää vahvistaa semmosilla kahdenkeskisillä tuokioilla, joissa ei kysellä tai käsketä, puhellaan vaan asioista. Oon huomannut että herkkä lapsi ei ”avaudu” asioista silloin kun sitä häneltä odotetaan kovasti, vaan ainoastaan rentouduttuaan, joskus odottamattomassakin tilanteessa, kun ajetaan autolla tai ollaan kävelyllä.

Lisäksi jos lapsi onälykäs, hän kyllä aistiimitä tässä ajetaan takaa jos ensin näytetään elokuva jossa on joku teema joka liippaa nuoren tilannetta, ja sen jälkeen tuijotetaannuorta silmiin ja vaaditaan kertomaan miltä nyt tuntuu. Parhaat keinot on AJAN ANTAMINEN. Ja sitä pitää antaa paljon. Yhteistä rentoa aikaa, mutta myös aikaa ja tilaa olla itsekseen.

Teinin pitää antaa olla rauhassa ja irroittautua vanhemmista kuten kuuluu, ei vanhemmille kerrota enää omia asioita kuin lapsena. Murrosiän jälkeen hän palaa keskusteluun, jos hänestä siltä tuntuu. Väkisin yhteyden ja keskustelun hakeminen on haitallista, ja jos luottamus on mennyt vanhempiin tai on normaali teini-iän kapinointi. Miksi hänen pitäisi puhua väkisin syvällisiä kanssasi? Ei hän ole miehesi tai toinen aikuinen, vaan vielä nuori. Kotitöitä hän ehtii tekemään opiskellessa ja aikuisena, niihin ei kannata pakottaa, omaa huonetta voi imuroida ja pölyt pois - ellei ole uupumusta joka estää sen. Moni teini on väsynyt, tarvitsee lepoa ja omaa tilaa, aikaa. Mikään perhetyö tai psykologi ei ole ratkaisu, jos aikuinen ei ymmärrä mikä on murrosikä, hän on ihan normaali. Tuollainen määrä vieraita aikuisia kyselemässä /kyttäämässä häntä kuulostaa hyvin raskaalta nuorta ajatellen, missä on HÄNEN normaali elämänsä, ei sinun eikä muiden aikuisten. Parin vuoden päästä teini-ikä on ohi.

Itselläni vaikutti se, että vanhempien riitaisan eron vuoksi en oikein luottanut enää kumpaankaan. En tiennyt mihin ja ketä uskoa enkä voinut olla täysin rehellinen mielipiteissäni, etten loukannut toista. Ystävät olivat ainoita, joihin luotin. En usko, että utelusi psykologilta auttaa yhtään asiaa. Varo, ettei nuori sulkeudu kokonaan.

Anna hänen rauhassa olla sulkeutunut. Teini-iässä on meneillään kasvuprosessi, jossa henkisesti irrottaudutaan vanhemmista. Tämä vaatii ajoittain osalla teineistä hyvinkin totaalisia irtiottoja vanhemmista ja näihin turvautumisesta. Usein sitä rajumpaa irtiottoa, mitä enemmän heistä on henkisesti ollut riippuvainen lapsena. On tervettä kasvua vastaan yrittää pakottaa tällaista teiniä avautumaan juuri vanhemmille. 

Hän saa psykologin apua, se on hyvä. Siellä hän voi puhua asioistaan ja saada apua. Älä puutu mitenkään äläkä yritä udella mitä vastaanotoilla puhutaan. Muuten työnnät teinin yhä kauemmas itsestäsi, kun et kunnioita hänen rajojaan.