Anopin yökyläily

Koronan aikaan ei kannata kyläillä. Sanokaa, että teillä on SEN oireita.

No et, ei anoppia jaksa katella.

Onko anoppi yksineläjä vai missä appiukko on vierailujen ajan? Onko heillä avio-ongelmia ja tarvitsevat etäisyyttä? Näistä on hyvä jutella, tai pojan jutella äitinsä kanssa. 

En näe mitään syytä, miksi anopin pitäisi tulla ilman syytä kyläilemään noin lyhyen ajomatkan päähän niin, että jää yökylään. Ei siinä auta kuin pojan sanoa äiteelle että eipä onnistu, kylässä voi käydä (ei nyt sentään joka kuukausi) mutta vain pariksi tunniksi ja sitten kotiin. Tulee mieleen sellainenkin, että oletteko kovin nuoria? Poikkis muuttanut kotoaan suoraan sun kanssa yhteen? Selittäis sen, että äitee kärsii vieroitusoireista yms. Siinä taas auttaa vain aika. Ei silti ole mikään syy olla jatkuvasti teillä. Joku jo sanoikin koronan, nyt ei todellakaan ole aika olla jatkuvasti kylässä. Pistätte ainakin jouluun asti kaikki visiitit jäihin, sekä itsenne että anopin terveyden takia.

Jos se änkeää yökylään, niin huudatat vaimoa puoli yötä. Aamulla kuljet munasillaan pitkin kämppää, ja ehdotat vaimolle vielä yhtä nopeeta keittiön pöydällä.

Meillä anoppi yöpyy hotellissa, ei puhettakaan, että olisi lasten kanssa illalla, että päästäisiin miehen kanssa jonnekin kaksistaan. Viimeistään klo 19.30 alkaa vetää takkia päälle ja lirkuttaa, että tulee sitten huomenna uudestaan. Nauttii hotellihuoneen rauhasta, valmiista aamiaisesta, pitkäännukkumisesta ja joskus klo 10:30 tienoilla soittaa, että onko liian aikaista tulla vielä piipahtamaan. Ja lähtee ehdottomasti pois ennen lounasta!

Olemme olleet yhdessä jo reilu 7v. Anoppi eronnut mieheni isästä tämän ollessa todella pieni.

Tästä se ongelma lähtee.

Miksi pitäisi keksiä hätävalheita. Jos teille joskus tulee lapsia, olette liemessä, kun ette ole laittaneet selkeitä rajoja ajoissa. Sanotte suoraan, että ette toivo yökyläilyjä niin tiuhaan. Ja että päiväkäynti sopii paremmin, mutta ei yökyläily.

Nythän hän on jo päässyt ihon alle, kun hän vierailee teillä omilla ehdoillaan, eikä ota toiveitanne huomioon. Ehkä yritätte sanoa kauniisti, ei tulosta. Sitten käytätte hätävalheita, ongelma siirtyy, mutta ei poistu. Sitten sanotte suoremmin, ja seuraa marttyrointia jne. Lopuksi joku räjähtää, ja välit katkeavat. Pitää sanoa ystävällisesti, mutta napakasti heti, että valitan, ei käy.

Helpoimmalla pääsette, kun siirrytte suoraan tuohon viimeiseen kohtaan, ettekä kuuntele selityksiä.

On tuo liikaa, jos teistä tuntuu siltä. Ajomatka on kuitenkin sen verran lyhyt, että päiväseltään ei ole liian raskas. Jos aamulla lähtee ajelemaan, voitte tarjota hyvän lounaan ja sitten vielä päiväkahvit, niin anoppi ehtiikin jo hyvissä ajoin illaksi kotiin. Alkakaa nyt ajamaan vaikka tällaista kyläilymallia läpi. Käyttekö te tai miehesi yksin anopin luona? Jos vastavuoroisesti menette sinne, voitte itse säätää vierailun pituutta eikä anoppi ehkä koko ajan kaipaa teille.

Mies käy ehkä pari kertaa vuodessa äitinsä luona. Onneksi mieheni ottaa myös mielipiteensä huomioon ja sanoo ajoittain äidilleen, ettei käy. Anoppi ottaa vaan aika helposti itseensä.