Miten osaatte käsitellä sitä, että olettekin olleet väärässä jossain asiassa?

Eikai sitä sen ihmeemmin tarvi käsitellä, senkus myöntää että oli väärässä ja siinä se ainakin mulla :D

Vierailija kirjoitti:

Eikai sitä sen ihmeemmin tarvi käsitellä, senkus myöntää että oli väärässä ja siinä se ainakin mulla :D

Niin, tuo on jo oikein hyvä. Mutta se on monelle jo liian vaikeaa. Aletaan väännellä asiaa, tuodaan jotain aivan aiheeseen liittymätöntä keskusteluun tai ei sanota mitään. 

Aaaa, okei. Tajusin väärin.

Olen useinkin väärässä monestakin asiasta, mutta en olekaan mikään "totuudentorvi" joka kailottelisi omia mielipiteinään kaikille ja kaikkialla ainoana oikeana vaihtoehtona. Joten ei ole ongelma. Totean että niinpäs onkin asiat, olin väärässä ja toinen oikeassa. Kuten yleensä myös toimitaan tilanteen ollessa toisinpäin. Suurimmalle osalle aikuisista ihmisistä tämä ei ole mikään ongelma.

Virheisttän oppii, korjataan tilanne ja kohti seuraavaa...

Esitän vastakysymyksen: Miksi sulle on tärkeätä, että toinen sanoo ääneen olleensa väärässä. Miksei esim ”Aha, no sit” riitä?

Vierailija kirjoitti:

Esitän vastakysymyksen: Miksi sulle on tärkeätä, että toinen sanoo ääneen olleensa väärässä. Miksei esim ”Aha, no sit” riitä?

Sekin olisi hyvä. :) 

Järjestän kunnon itkupotkukohtauksen.

En tiedä, kerron heti kun niin käy.

No päällepäin olen tyyni ja silleen '"aha ok, hyvä tietää", mutta hiljaa haukun itseni maanrakoon.

Vierailija kirjoitti:

No päällepäin olen tyyni ja silleen '"aha ok, hyvä tietää", mutta hiljaa haukun itseni maanrakoon.

Sama juttu. Nieleskelen turhautumisen kyyneleitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No päällepäin olen tyyni ja silleen '"aha ok, hyvä tietää", mutta hiljaa haukun itseni maanrakoon.

Sama juttu. Nieleskelen turhautumisen kyyneleitä.

Niin minäkin. 

ap

Ei ole mikään asia. Mikä rikos on kuulla väärin? Jos joku luulee, että se tekee minusta tyhmän, niin sehän kertoo välittömästi, miten tyhmä se toinen on. Sen takia asia ei ole minulle ongelma alkuunkaan. Nauran ennemmin tilanteelle. Kuulen usein väärin.

En tosin ole sen tyyppinen ihminen, jonka pitää julistaa oikeassa olemistaan ja opettaa ja opastaa toisia miten eletään. Niin eipä tarvitse häpeilläkään, jos en jotain tiennyt.

Tiedän milloin olen oikeassa ja se riittää minulle vallan hyvin.

Ajattelen myös usein, että jos olenkin väärässä se on toisten vastuulla perustella, miksi olen. Jos ei tule perusteluita on turha inistä omasta oikeassa olemisestaan mulle. Jos toinen kuitenkin osaa opettaa jossain asiassa minua ja opin uutta, en tietenkään pistä pahakseni. On kivaa viisastua.

Sellainen ihminen, joka siitä dissaa, että oli minua tietävämpi on niin h*lvetin typerä ääliö, että katson sellaisia alaspäin pitkin nenänvarttani (en tietenkään sano mitään).

Oleellista on se, miten asiasta huomautetaan. Esim.minulle esimies juuri huomautti tosi tylysti, tympeästi ja syyllistävästi. Niinkuin olisin täysi idiootti. Se tuntui pahalta. Asiallisesti huomauttaminen olisi ollut ok.

Kuten ketjussa on jo sanottukin, tuo väärässä olemisen vaikeus liittyy nähdäkseni usein siihen, että henkilölle on jostain syystä tärkeää yrittää päteä omalla oikeassaolemisellaan. Hän siis itse tekee siitä merkityksellisen ja tärkeän, jopa ihmisarvoaan määrittävän asian. Sitten jos joskus ei olekaan oikeassa, niin tuntuuhan se varmasti kamalalta. Näitä ihmisiä näkee täällä palstakeskusteluissakin usein.

Jos minulla olisi tällainen haaste niin lähestyisin asiaa varmaan siitä näkökulmasta että pyrkisin vähentämään pätemistä. Kokeilisin, keksisinkö muita itsetunnon ja arvokkuuden kokemisen lähteitä - sellaisia jotka olisivat kestävämmällä pohjalla.