Lue keskustelun säännöt.
Uhmaikäinen ei halunnut lähteä ulos.
Kommentit (11)
Minä olen ajatellut, että jos taapero, oli uhmaa tai ei, haluaa itse päättää joistain asioista niin mikä minä olen pakottamaan. Esimerkiksi se lähdetäänkö ulos vai ei... eihän sillä ole mitään käytännön merkitystä.
Eri juttu on se että pannaanko turvavyötä kiinni, mennäänkö nukkumaan ja niin edelleen. Mutta ihan samahan se on ollaanko sisällä vai ulkona. Lapsi saa kokea itsekin vaikuttavansa elämään ja ehkä kapinoisi vähemmän.
Mutta tämä on siis ei-uhmaikäisen äidin puhetta, meidän taapero on alle 2v. Onko tässä ajatuksessa kokeneempien uhmaikäisten äitien mielestä järjen hiventä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka aamu on aina sama ruikutus. Lapsi ei halua ulos. Totuus on kuitenkin se, että hän haluaa. Ihan periaatteen vuoksi aina kitisee.
Tänään päätin, että nyt ei sitten mennä.
Aika orpona hän nyt ihmettelee eteisessä miksei äiti tule pukemaan.
AP
Jos tarvii käydä kaupassa tms. niin sitten mennään sanoi taapero mitä vain.
T: kaksi uhmaikäistä jo kasvattanut ja kolmatta juuri käsittelevä
Vierailija:
Joka aamu on aina sama ruikutus. Lapsi ei halua ulos. Totuus on kuitenkin se, että hän haluaa. Ihan periaatteen vuoksi aina kitisee.
Tänään päätin, että nyt ei sitten mennä.
Aika orpona hän nyt ihmettelee eteisessä miksei äiti tule pukemaan.AP
Mutta siis noin mäkin olisin tehnyt.
välillä halunnut ulos. Muka. Mutta sitten oli ihan onnessaan ku pääsi ulos leikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin mitä lapsi oppii jos hän sanoo että ei halua, äiti kuitenkin tekee toisin kuin hän haluaa ja lapsi on tyytyväinen lopputulokseen. Mitä se viestittää lapselle? Että äiti on aina oikeassa... että hän on hölmö koska ei tiedä omaa parastaan?
Mietin vaan siis, ei pahalla kellekään.
Vierailija:
Minä olen ajatellut, että jos taapero, oli uhmaa tai ei, haluaa itse päättää joistain asioista niin mikä minä olen pakottamaan. Esimerkiksi se lähdetäänkö ulos vai ei... eihän sillä ole mitään käytännön merkitystä.
Eri juttu on se että pannaanko turvavyötä kiinni, mennäänkö nukkumaan ja niin edelleen. Mutta ihan samahan se on ollaanko sisällä vai ulkona. Lapsi saa kokea itsekin vaikuttavansa elämään ja ehkä kapinoisi vähemmän.
Mutta tämä on siis ei-uhmaikäisen äidin puhetta, meidän taapero on alle 2v. Onko tässä ajatuksessa kokeneempien uhmaikäisten äitien mielestä järjen hiventä?
Noin minä olen toiminut neljän edellisen uhmiksen kanssa ja noin toimin nykyisen uhmaikäisen kanssa. Ei kaikesta tarvitse tehdä valtataistelua. Lapsi saa itsekin päättää joitakin asioita, mutta juuri nuo tärkeät, esim. turvavyö ja muut turvallisuuteen ja terveyteen liittyvät asiat ovat vanhempien päätettävissä. Lapsi ei siihen kuole, jos hän ei ihan joka päivä mene ulos tai ei mene sinne juuri tietyllä kellonlyömällä. Ja hyvin on meillä toiminut tämä kasvatussysteemi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minä olen ajatellut, että jos taapero, oli uhmaa tai ei, haluaa itse päättää joistain asioista niin mikä minä olen pakottamaan. Esimerkiksi se lähdetäänkö ulos vai ei... eihän sillä ole mitään käytännön merkitystä.Eri juttu on se että pannaanko turvavyötä kiinni, mennäänkö nukkumaan ja niin edelleen. Mutta ihan samahan se on ollaanko sisällä vai ulkona. Lapsi saa kokea itsekin vaikuttavansa elämään ja ehkä kapinoisi vähemmän.
Mutta tämä on siis ei-uhmaikäisen äidin puhetta, meidän taapero on alle 2v. Onko tässä ajatuksessa kokeneempien uhmaikäisten äitien mielestä järjen hiventä?
Olen niin täysin samaa mieltä kuin olla ja voi!
Meilläkin on jätetty ulkoiluja väliin, tosin ei enää silloin kun lapsia on ollut 2 tai 3. Tällöin enemmistö päättä lähdetäänkö vai ei.
Lisäksi meillä on tälläinen käytäntö:
En keskustele siitä, pestäänkö hampaat. Ne pestään, piste. Mutta lapsi saa päättää minkä kahdesta hammastahnasta, kumpaa tahnaa käytetään.
En keskustele siitä, puetaanko vaatteet vai ei, olen valmis neuvottelemaan parista-kolmesta eri paidasta ja housuista.
En keskustele siitä, syödäänkö ruokaa vai ei, mutta voin kyllä neuvotella lusikallisten määrästä (vähintään 1 lusikallinen on syötävä).
En neuvottele siitä että siivotaanko vai ei.. mutta voin neuvotella siitä kuka siivoaa legot, kuka junaradan ja kuka palapelit..
Eli lapsella täytyy olla omaa päätäntävaltaa, pienien rajojen sisällä (pari-kolme vaihtoehtoa). Jos lapselle ei anna vaihtoehtoja, on varmasti lapsella enemmän uhmaa kun ei koskaan saa päättää itse mistään.
Tietenkään lapsi ei pysty isoja asioita päättämään, eikä tarvitsekaan. Se on aikuisen tehtävä, mutta monet asiat voidaan käydä läpi niin, että lapsi saa osallistua päätöksentekoon.
Esimerkkinä vielä: Tukka on likainen. Lapsi ei halua hiustenpesulle. Äiti sanoo, että tukka PESTÄÄN, mutta antaa valita pestäänkö mansikantuoksuisella vai omenan tuoksuisella shampoolla.
Minulla on kolme lasta. Vanhin jo koulussa, keskimmäinen 4v ja nuorin 2v.
Ovat hyvätapaisia, vaikkakin hyvin omapäisiä =)
Keskustelulla ja kompromisseilla ollaan selvitty aina. Ja hyötynä on ollut se, että lapset osaavat hyvin joustaa ja sopia asioista, jopa kavereiden kanssa. (ei ole minä-minä-minä-" sarjaa" )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mietin mitä lapsi oppii jos hän sanoo että ei halua, äiti kuitenkin tekee toisin kuin hän haluaa ja lapsi on tyytyväinen lopputulokseen. Mitä se viestittää lapselle? Että äiti on aina oikeassa... että hän on hölmö koska ei tiedä omaa parastaan?Mietin vaan siis, ei pahalla kellekään.
sitten tulee koulu.
Mutta sitä ennen on vain turvallista, että äiti " tietää" .
pitäisi väkisin lähteä ulkoilemaan, jos lapsi ei halua? Siis ellei samalla ollut muita asioita hoidettavana. Kaupassa tai pankissa käyntiä. Meillä ei ainakaan uhmisten kanssa ulkoiltu, jos eivät halunneet.