Äitini ei ole koskaan ollut kenellekään todella tärkeä itsenään
On ollut lähinnä hyödyksi monelle, mutta ei hänestä varmaan kukaan ole koskaan ollut oikeasti ihmisenä kiinnostunut.
Harmittaa tavallaan, kun en minäkään jaksa hänestä olla oikein kiinnostunut, mutta minulla on oma perheeni.
Kommentit (12)
Jaa. Kukapa meistä oikeasti olisi niin ihmeellinen... läheiset ihmiset kai ovat kiinnostuneita tavallisesta pienestä ihmisestä riippumatta siitä,miten erinomainen ja kiinnostava on.
Eikö kukaan rakasta häntä tai mitenkään huolehdi hänestä? Vai onko hän sellainen ihminen, joka haluaa elää omaa elämäänsä muita vaivaamatta tai häiritsemättä? Kärsiikö hän kenties huonosta itsetunnosta, eikä tunne olevansa minkään arvoinen, ja elää omassa maailmassaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on vähän samanlainen ressukka. Vähän käy sääliksi. On aina elänyt muita varten, saamatta itse mitään muuta kuin murheita. Mutta mikset sä jaksa olla äidistäsi kiinnostunut? Eihän oma perhe sitä estä.
Äitini haluaa aina vain kertoa elämästään joko samoja juttuja, jotka olen kuullut lukemattomia kertoja tai sitten jostain maitdonostamisesta K-marketista eilen. Jäi pari vuotta sitten eläkkeelle. Tyntuu, että tylsistyy vauhdilla. Tajusin vain tässä kun vierailin, että eihän kukaan varmaan koskaan ole ollut hänestä ja hänen jutuistaan kiinnostunut.
Ap
Ihan niin kuin ap olisi sen kiehtovampi tapaus.
Olet aika törkeä ja vaikutat katsovan äitiäsi nenääsi pitkin.
Sehän on voinut nuorena kokea intohimoisen suhteen. Ei kerro siitä muille, makustelee itsekseen, että oli se vaan ihanaa...😙
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on vähän samanlainen ressukka. Vähän käy sääliksi. On aina elänyt muita varten, saamatta itse mitään muuta kuin murheita. Mutta mikset sä jaksa olla äidistäsi kiinnostunut? Eihän oma perhe sitä estä.
Äitini haluaa aina vain kertoa elämästään joko samoja juttuja, jotka olen kuullut lukemattomia kertoja tai sitten jostain maitdonostamisesta K-marketista eilen. Jäi pari vuotta sitten eläkkeelle. Tyntuu, että tylsistyy vauhdilla. Tajusin vain tässä kun vierailin, että eihän kukaan varmaan koskaan ole ollut hänestä ja hänen jutuistaan kiinnostunut.
Ap
Teillä ei ole siis ole mitään yhteistä, eikä mistä puhua. Ei edes yhteisiä muistoja tai kokemuksia mistä puhua. Jotenkin outoa.
En minäkään tule olemaan, eikä moni muukaan. Sellaista elämä on. Useinhan ihmiset vain esittävät erilaisia rooleja, en siis tarkoita että teeskentelevät vaan elämä vain on erilaisissa rooleissa toimimista ja kun toisen ihmisen tuntee vain roolinsa kautta, voi suhde jäädä jossain mielessä pinnalliseksi. Kaikesta huolimatta äitisi on kuitenkin saanut kokea äitiyden ja perhe-elämää.
Eihän voi tietää miten toinen kokee asiat, jos ei puhuta. Eihän sitä loppujen lopuksi tiedä miten rikas päänsisäinen elämä ihmisellä on, ja ei aina niin päänsisäinenkään.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tule olemaan, eikä moni muukaan. Sellaista elämä on. Useinhan ihmiset vain esittävät erilaisia rooleja, en siis tarkoita että teeskentelevät vaan elämä vain on erilaisissa rooleissa toimimista ja kun toisen ihmisen tuntee vain roolinsa kautta, voi suhde jäädä jossain mielessä pinnalliseksi. Kaikesta huolimatta äitisi on kuitenkin saanut kokea äitiyden ja perhe-elämää.
Herää kysymys, että minkälainen äitiys tai perhe-elämä se on ollut, jos ei tunnu olevan mitään yhteistä? Nainen on tehnyt sen lapsen, jonka on huolehtinut ja ruokkinut aikuiseksi, eikä siitä sen kummempaa sidettä tai suhdetta heidän välilleen ole syntynyt. Onko isää tai sisaruksia? Isovanhempia, tätejä, setiä, serkkuja?
Minulla on ihan sama fiilis sukulaisnaisten kanssa, kuuntelen ne samat marjasadot ja kaitaliinat ja lapsenlapsen harrastukset. Ja tunnen syyllisyyttä kun ei kiinnosta.
Sen sijaan joidenkin töissä tapaamieni vanhempien naisten mielipiteet ja kokemukset on oikeasti kiinnostavia. Oma äitini on jo kuollut, mutta puhuimme paljon syvällisiä ihmissuhteista, vanhemmuudesta.Ehkä voisit kokeilla syventää keskustelua äitisi kanssa, mitä nuoruudenhaaveita hänellä oli, millaisia hänen perhesuhteensa olivat, mikä kulkee perintönä.
Mun äiti on vähän samanlainen ressukka. Vähän käy sääliksi. On aina elänyt muita varten, saamatta itse mitään muuta kuin murheita. Mutta mikset sä jaksa olla äidistäsi kiinnostunut? Eihän oma perhe sitä estä.