Te joilla lapsi ns huippulukiossa, miltä se vanhempana tuntui, kun lapsi pääsi sinne?
Kommentit (15)
Minulla vanhemmat varmasti pitivät sitä itsestäänselvyytenä.
No lukiosta en tiedä, mutta vanhempani olivat kyllä kuulemma todella onnellisia kun pääsin oikeustieteellisen - helpottuneita siitä, että lapsen työelämätulevaisuus vaikutti ainakin kohtuullisen turvatulta.
Olin kyllä tosi loinen, että lapsi pääsi lukioon, johon oli pitkään halunnut. Samalla jännitti, että onko se lukio niin kiva, kun lapsi uskoi. Pelkäsin myös, että tuleeko olemaan kauhean rankkaa.
Ei yhtään miltään, vastaan vanhempieni puolesta. Se oli heille täysin selvää kohdallani.
Ei miltään. Hän itse sinne haki ja tsemppasi, sanoin ettei tuota asennetta kannata sitten tuhlata mihinkään huuhaan opiskeluun seuraavalla kierroksella.
Vierailija kirjoitti:
Ei miltään. Hän itse sinne haki ja tsemppasi, sanoin ettei tuota asennetta kannata sitten tuhlata mihinkään huuhaan opiskeluun seuraavalla kierroksella.
Epämiellyttävä kommentti vanhemmalta. Joku sanoo omalle lapselleen noin.
Olisin itse päässyt, valitsin toisin ja toivon lastenikin valitsevat elämässään muita kuin "huippu"lukion ja "huippu"elämän, toiselta pohjalta, toisista syistä.
No ei varmaan tuntuisi yhtään miltään. Ehkä olisin vähän huolissani jopa? Olen itse ollut huippulukiossa ja se oli ankea kokemus, joten toivon että omat lapseni menevät ihan tavalliseen lukioon. Tiedättekö että näissä eliittikouluissa on todella vahva kilpailuasetelma? Kaikki pyrkivät sinne huipulle ja ystävyyssuhteiden luominen jää kakkoseksi kun kaikki vain pänttäävät ihan hullun lailla. Ei ole tervehenkistä menoa ollenkaan. Ahdistuneita ja stressaantuneita nuoria sieltä löytyy.
Saakohan tätä täällä sanoakaan, mutta meinasin poksahtaa onnesta ja ylpeydestä ja ei se tunne ole mihinkään hävinnyt vaikka homma onkin nyt lakkia vaille paketissa. Hassua oli se, että "jännäsin" ja odotin tuloksien ilmestymistä koulun sivulle vaikka sisäänpääsy olikin ns varmaa (lukuaineiden ka oli 10).
Vierailija kirjoitti:
No ei varmaan tuntuisi yhtään miltään. Ehkä olisin vähän huolissani jopa? Olen itse ollut huippulukiossa ja se oli ankea kokemus, joten toivon että omat lapseni menevät ihan tavalliseen lukioon. Tiedättekö että näissä eliittikouluissa on todella vahva kilpailuasetelma? Kaikki pyrkivät sinne huipulle ja ystävyyssuhteiden luominen jää kakkoseksi kun kaikki vain pänttäävät ihan hullun lailla. Ei ole tervehenkistä menoa ollenkaan. Ahdistuneita ja stressaantuneita nuoria sieltä löytyy.
Älä viitsi. Itse olin erikoislukiossa ja se oli taivas.
Tuntui todella hyvältä. Poikani joutui käymään aika levottoman yläasteen. Hän on aina ollut kiinnostunut opiskelusta joten joutui aika pahasti kiusatuksi. Nyt hyvässä lukiossa on saanut paljon kavereita ja nauttinut todella paljon kun muitakin kiinnostaa opiskelu.
Eiköhän aika moni vanhempi tiedä jo etukäteen nuoren numeroista pääseekö huippulukioihin, jos ei ole lähellä keskiarvorajaa. Ja harvemmin ne numerot ysillä hirveästi muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän aika moni vanhempi tiedä jo etukäteen nuoren numeroista pääseekö huippulukioihin, jos ei ole lähellä keskiarvorajaa. Ja harvemmin ne numerot ysillä hirveästi muuttuvat.
Osaatko perustella, miksi huippulukioon pääsy on tärkeää ja hienoa? Takaako huippulukio onnellisemman elämän kuin tavallinen lukio? Mikä tekee sinusta lukiosta huipun? Sekö, että sinne on vaikea päästä ja kaikki (vanhemmat) haluavat sinne?
Koen vanhempana, että lapsilleni olisi parempaa seuraa lapset tavallisessa lukiossa kuin ne huippulukion kasvatit, joiden vanhemmissa paljon näitä 'huippu sitä ja tätä' kohkaajia. Koen eliittivöyhötyksen harvinaisen vastenmielistä ilmiönä.
He kuitenkin saavat valita itse.
En osaa sanoa - ehkä sitten tuntuisi joltain jos pääsee Harvardin.