Ärsyttävää olla ikuinen kakkonen tai varasijajämä

Yritä, yritä ja yritä vielä senkin jälkeen. Huonot uutiset saattavat tuntua lannistavilta, mutta epäonnistumiset eivät määrittele sinua ihmisenä eikä siksi myöskään kannata sortua ajattelemaan, ettet onnistuisi koskaan.

Ajattele miten pitkä jono tyyppejä on sinun perässäsi.



Varmasti nyt kypsyttää, mutta paistaa se päivä vielä risukasaankin. Kokemusta on. Minut valittiin nykyiseen työhöni noin sadan hakijan joukosta, ja ihmettelen yhä joka päivä, miten se oli mahdollista. Tämän tarkoitus ei ole kerskailla, vaan muistuttaa, että joku aina tulee valituksi, ja ensi kerralla se voit olla sinä.

siis ei millään ruikutustyylillä vaan ett mikä nousi erottavaksi tekijäksi mun ja ykkösen välillä. jos sama vastaus alkaa toistua niin tietäisit ainakin mihin panostaa seuraavalla kerralla.



tsemppiä vielä- ei sinut tarvitse kuin yhteen paikkaan valita- vielä se onnistaa!

Haen päällikkötason tehtäviä, ja niihin liittyy usein psykologiset testit, joiden perusteella testatuista sitten valitaan se, joka konsulttia ja työnantajaa miellyttää eniten. Persoonallisuuttani en valitettavasti voi muuttaa ja viimeksikin jäin kakkoseksi, koska se toinen testatuista oli minua luovempi, kuulemma. Tiedän kyllä olevani analyyttinen ja järjestelmällinen eikä luovaa minusta oikein saa tekemälläkään, mutta kyllä silti korpeaa kun aina näitä syitä ja selityksiä löytyy.



Mitä opintoihin tulee, niin harmittaa kyllä kun koin onnistuneeni kokeissa ja sitten heitetäänkin märkä rätti naamaan. Olin hyvä, mutta en tarpeeksi hyvä.



Miksi motivaatiota ei voi mitata mittarilla? laitettaisiin mittari kainaloon ja mitattaisiin kuinka motivoitunut hakija on ja kuinka kovasti hän tekisi työnsä taikka tutkintonsa eteen töitä. Minä olisin valmis raatamaan, mutta tilaisuutta ei anneta.