Vanhempien itsekkyys suhteessa lapsiin

Mistä tiedät, ettei lapset juuri lomaile? Ehkä ei kerro sulle niistä. Kertoo vaan kaksin tehdyistä lomista?

Tottakai olisi ihana mennä neljän taaperon kanssa rantalomalle mutta se maksaa. Tuossa perhessä ajatellaan että edes vanhemmat pääsevät välillä lepäämään. Neljän lapsen kanssa arki muuten on hieman haastavampaa kuin lapsettomalla joten vanhemmat voivat oikeasti haluta lepoa ja rauhaa välillä. Jaksamattomuus voi oikeasti myös olla iso ongelma. En minäkään jaksaisi aina innoissani pompata seiskalta aamulla viikonloppuisin turnaukseen mutta näin kuitenkin teen. En arvostelisi muiden elämää vaikka en itse noin tekisikään.

Mutta eikö se ole itsekkyyttä jos vanhempien etu aina lasten edelle?

Lasten etu on vanhemmat, jotka saa joskus kahdenkeskistä aikaa.

On itsekkyyttä. Ehdottomasti.

Usein vanhempien onnellisuus vaikuttaa suoraan lasten onnellisuuteen.

Mitä itsekästä siinä on?

Onpa onnellista, että löytävät hoitajan kaikille!

Jotta nyt näitä vanhempia voisi itsekkäiksi julistaa, niin pitäisi sitten olla todistusaineistoa, että eivät välitä lapsistaan. Se, että matkustavat ilman lapsia, ei tee vanhemmista huonoja.

Itsekkyys ei välttämättä ole aina huono ominaisuus.

Ikävää lasten kannalta kyllä, jos koskaan ei tehdä mitään heidän ehdoillaan.

Itse olen aina matkustanut lasten kanssa, on ollut minun valintani, mutta todellakin ymmärrän toisenlaisenkin ratkaisun.

Olisin ehkä joskus aiemmin ajatellut kuten ap, mutta nykyään pidän tärkeänä, että vanhemmatkin saavat joskus tehdä asioita kahdestaan. Lasten kanssa on kiva lomailla, mutta oman jaksamisen ja parisuhteen kannalta on hyvä myös välillä olla ilman lapsia.

Ehkä tuo viikonloppujen jaksamattomuus kertoo juurikin uupumuksesta? Silloin varsinkin on hyvä päästä välillä lepäämään ilman lapsia. Varsinkin neljän lapsen perheessä arki voi olla todella raskasta.

Ei pari matkaa vielä ole itsekkyyttä. On vanhemmilla oikeus lapsettomaankin lomaan.

Mutta jos tuo on jatkuvaa ja jatkuu vuodesta toiseen, eikä koko perheellä matkustella ikinä, niin kyllä minä sitä jo itsekkäänä pidän.

Mun lähipiirissä on perhe, missä vanhemmat maktustelee pari kertaa vuodessa ulkomaille ja kotimaassa matkailevat aikuisten kesken tai yksi aikuinen kerrallaan. Tämä kaikki tapahtuu kouluvuoden aikana, joten lapset eivät pääse mukaan vaan ovat koulussa. Lasten kesälomalla vanhemmat sitten ovat töissä, kun omat lomansa pitävät syksyllä ja talvella. Lasten matkustelut kuitataan sillä, että viedään kesällä kerran huvipuistoon ja jonnekin Serenaan päiväkäynnille.

Täysi-ikäisyyttä lähestyvät lapset eivät sitten lopulta ole käyneet ikinä ulkomailla eivätkä kotimaassakaan ole matkustelleet kuin sukulaisiin kylään ja sinne huvipuistoon. Ei toki kaikki muutkaan matkustele, mutta kun vanhemmat matkustelee, niin on vähän outoa, että lapset on ihan ummikkoja.

Mikä sitten on syytä ja mikä seurausta. Mutta siinä perheessä rehottaa itsekkyys ja yhteen hiileen puhaltaminen puuttuu kokonaan. Ehkä siinä perheessä yhteisöllisyyttä olisi voinut parantaa, jos olisi joskus tehty jotain yhdessä. Nyt ovat jo niin pitkään harjoittaneet tuota tyyliään, että juna meni jo.

Jos lapset eivät koskaan pääse mukaan lomareissuille tai mihinkään mukavaan, niin se on epäreilua ja ajattelematonta vanhemmilta. Jos pääsevät, niin on ihan ok vanhempienkin joskus käydä kahdestaan.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 13:36"]

Mutta eikö se ole itsekkyyttä jos vanhempien etu aina lasten edelle?

[/quote] Miten vanhempien etu on AINA lasten edun edellä, jos tekevät muutaman matkan ilman lapsia? Ovatko lapset nälkäisiä ja kulkevat rääsyissä? Eikö heistä huolehdita kotona iltaisin ja viikonloppuisin? Jos käyttää lasten etuun vaikkapa 11kk eli 7920 tuntia vuodessa, voiko olla itsekäs kuukauden eli 720 tuntia? Vai 24 tuntia? Tai jotain siltä väliltä?

On itsekästä j'ättää alle kouluikäinen viikoksi oman lomamatkan takia. 

Mutta ehkä tässä kyse enemmänkin tietämättömyydestä.

Tuo onnellinen äiti = onnelliset lapset on kyllä täyttä löpinää.

Onnellinen ja tasapainoinen aikuinen osaa ajatella lasten etua ensin ja ottaa omaa aikaa ja lomaakin, mutta ei lasten kustannuksella.

Jos ei jaksa kirjastoon viedä lapsia ja lomailee aina kaksin miehen kans niin onhan se itsekkyttä. Ymmärrän jos lapsetkin pääsee lomalle mutta jos lapset ei pääse kylpylälomalle tai ulkomaille tms.koskaan niin ei vanhempienkaan pitäis.

En vois nauttia lomista jos tietäisin että lapset kotona eikä heillä tähän mahdollisuutta. Mutta koska matkustamme myös lasten kanssa niin hyvällä omallatunolla käymme myös pari reissua vuodessa kahden kesken.

Miksi ihmeessä perheessä on neljä lasta jos jaksaminen tuota luokkaa? Toki syitä voi olla monia, kuten ehkäisyn pettäminen

Itse kans mietin miksi ne neljä lasta tehty. Vai oliko kolmen kans niin helppoa ja neljännen kohdalla elämä muuttui?

Minulla tuttu, jolla kolme lasta. Mihinkään ei lasten kanssa jaksa mennä, (puistoa ja satunnaista kauppareissua lukuunottamatta) miehen kanssa sitten lomaillaan ja "nautitaan ajasta ilman lapsia" mutta neljättä haaveilevat. 

En oikein tajua.

Mutta eipä mun kuulukaan

Lapsetkin tarvitsee kokemuksia, ei siis aina kahdestaan. Pari vanhenpaa voisi lähteä mukaan ja pienemmät jäädä kotiin. Tuttavan perheessä 13 lasta ja kaikki on päässyt matkalle, mutta ei samaan aikaan. Kylpylään koko perhe ja voi vanhemmat käydä kahdestaan, mutta ei aina.