Minkä verran luet historiaa?

Vähän toista stalinia viikossa.

Kirjallisuushistoriaa luen työn vuoksi.

80 prosenttia lukemastani liittyy. Historia on ammattini.

hävettävän vähän... opiskeluissani joudun sitä aika ajoin tietyiltä osin lukemaan. muuten historiaa on ihan jännä lukea, mutta kun minun mieleen ei vaan jää mitään :( vuosiluvut ja nimet unohdan heti.

Luen paljonkin, jos löydän mielenkiintoisia aiheita. Mutta tiedän siitä jo sen verran, että ihan perusasioita ei tarvitsekaan enää lukea. Sivuaineena on yliopistossakin.

Hävettää tunnustaa, että nykyään en enää ehdi paljoakaan. Myös minulla on ammatti historian parista ja ostan aina mielenkiintoisia kirjoja, joita ehdin aloittaa mutta en lopettaa.

Tällä hetkellä elämänkerrat ovat ainoita, joita ehdin oikeasti loppuun asti (ovat riittävän kevyitä). Kun saan tämän pikkulapsiarjen ja työn sovitettua vähän paremmin yhteen, pääsen kyllä oikeaan kirjataivaaseen.

Iltalukemisena sängyssä on usein joku historiaa käsittelevä kirja. On tuskallista kuunnella sellaisten ihmisten juttuja, joilla ei ole juuri mitään käsitystä edes Suomen tai muun Euroopan historiasta edes sadalta viime vuodelta.

Historia oli aikoinaan ihan lempiaineitani koulussa ja ihan säännöllisesti luen esim. elämänkertoja tai muuta. Viime syksynä kiinnostuin JFK:n murhasta, no sitähän paljon rummutettiinkin kun siitä tuli kuluneeksi 50 v. Luin aiheesta paljon ja yleensä kiinnostus rönsyilee koskemaan jotain muuta, eli sitten halusin tietää paljon lisää Kuubasta liittyen Kuuban kriisiin. Myös Japanin historiaa olen lukenut paljon, kävin siellä keväällä ja harmitti niin paljon, kun tajusi etten tiedä heidän historiastaan ja kulttuuristaan kuin pintaraapaisun. 

En tee työkseni mitään historiaan viittaavaakaan, ihan pelkästä mielenkiinnosta siis luen. 

Lapsiani olen voinut auttaa aika paljon läksyissä, kun pystyn selittämään monia syy-seuraussuhteita. Paljon hyviä keskusteluja on heidän kanssaan ollut, lähti se sitten Ranskan vallankumouksesta tai siitä, miten Hitler onnistui nousemaan valtaan. 

Hyvin paljon, sekä faktaa että fiktiota. Tällä hetkellä tosin en lue juuri mitään, pienen lapsen kanssa kun pystyy yhteen asiaan keskittymään keskimäärin 5 minuuttia kerralla. 

Historia oli ehdoton lempiaineeni koulussa. En ollut muuten mikään huippulahjakas ja/tai -ahkera opiskelija, mutta historiasta en  koskaan saanut kokeista kymppi miikkaa  huonompaa numeroa, historian numero oli aina kymmenen ja kirjoitin vielä yo-kirjoituksissa silloisessa reaalissa täydet pisteet historian kokeesta. Opiskelin historia-ainetta sivuaineena yliopistossa, pääaineeksi en ottanut ainetta vain työllistymisen takia. Tutkijuus yliopistomaailmassa ei napannut, eikä nappaisi edelleenkään, yläkoulu- ja lukioajat taas olivat vielä turhan lähellä, jotta aineopettajan pätevyyden hankkiminen olisi kiinnostanut tuolloin. Mutta ehkäpä vielä joskus kirjoitan loppuun suuren historiallisen romaanin, niitäkin tuli aloiteltua teininä. 

Aika paljon, mies vielä minuakin enemmän. Nyt mulla on parhaillaan kesken lempikirjailijani Peter Englundin kirja ensimmäisestä maailmansodasta. Historia on aina kiinnostanut minua ja koen, että sen tuntemus on sivistyksen tärkeimpiä osatekijöitä.

Mä oon ainakin oppinut, että kantsii hieman kartoittaa asian taustaa ennen kuin lähtee soppaa hämmentämään. Faktat haltuun, jottei soppa kiehu yli