Lue keskustelun säännöt.
Jos ihminen kertoo olevansa yksinhuoltaja,
14.10.2020 |
mutta myöhemmin keskustellessa selviää että hänellä on lapsen toisen vanhemman kanssa yhteishuoltajuus, koetko että hän on valehdellut? Tai miten pahana ylipäätään pidät sitä että lapsesta yksin huolehtiva vanhempi kutsuu itseään yksinhuoltajaksi vaikkei sitä virallisesti ole.
Itse olen usein kertonut olevani yksinhuoltaja koska lapsen toinen huoltaja ei juuri näy elämässämme ja kaikki vastuu on minulla. Se vain tuntuu lyhyeltä ja helpolta tavalta selittää perhetilanne ja käytännössä koen olevani yksinhuoltaja. Vaikka sitten joudunkin välillä tekemään ylimääräistä työtä saadakseni lapsen isän nimen tarvittaviin papereihin.
Kommentit (7)
Jos lapsi on puolet ajasta toisella vanhemmalla, silloin on vähintäänkin vahvasti liioittelua väittää olevansa yksinhuoltaja.
Mutta jos olet yksikäsitteisesti se lähivanhempi, javtoinen vanhempi on huoltaja vain papereissa, mutta ei käytännön arjessa ollenkaan, silloin on ihan OK sanoa olevansa yksinhuoltaja.
Jos etävanhempi, joka tapaa lapsiaan vain joka toinen viikonloppu tai harvemmin, väittää olevansa yh, se on silkkaa valhetta.
Asun itse virallisesti, ja käytännössäkin, lasteni toisen vanhemman kanssa. Kuitenkin, kun hän on ollut esim. viikon työmatkalla, olen sanonut hiukan leikilläni, että minulla on silloin yh-viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin-yhteishuoltajuus on vain paperilla. Se ei kerro mitään onko lapsi kuin paljon kummankin luona. Periaatteessa vaikka on yksinhuoltajuus niin lapsi voi olla 50/50 vanhemmillaan. Sitten taas yhteishuoltaja - etä ei tapaa lasta ollenkaan.
Tämä nyt vähän riippuu, missä yhteydessä asian kerrot. Yleisesti tarkat perhesuhteet tms., ei nyt jokaiselle hyvän päivän tutulle kuulu, joten ei minua nyt ainakaan kiinnosta miten ihmiset hoitavat lapsensa eron jälkeen. Jos joku kertoo, että ei esim. pääse helposti iltarientoihin, koska on yksinhuoltaja, niin tämä kertoo jo oleellisen. Ei se siitä muutu, vaikka yhteishuoltajuus olisi paperilla.
Mutta jos asialla alkaa olla itselle merkitystä, niin tilanne muuttuu. Esim. jos pitkän tapailun aikana nainen väittää olevansa yh ja sitten paljastuukin, ettei näin ole, niin tämä tuntuu hieman epäilyttävältä.
Mä sain tässä joku aika sitten aika negatiivista palautetta kun uudelle kaverille selvisi että mä olen virallisesti yhteishuoltaja vaikka olin kertonut olevani yksinhuoltaja.
Tämä kaveri itse on yksinhuoltaja, ihan virallisestikin. Hänen lapsensa on isällään joka toinen viikonloppu ja puolet lomista, isä joustaa myös tarvittaessa jos äiti jostain syystä tarvitsee lapsivapaata.
Mun lapsi on 11v. Näkee yleensä isäänsä kerran vuodessa, nyt viimeisestä tapaamisesta kohta kaksi vuotta. Isä ei oikeastaan koskaan soittele lapselle, lapsi soittaa isälle kerran kuussa. Isä vastaa jos vastaa, silloinkin yleensä parin minuutin päästä joutuu lopettamaan puhelun ja lupaa soittaa takaisin illasta tai seuraavana päivänä. Ei syntymäpäivä- tai joululahjoja, ei edes korttia.
Tämän kaverin mielestä mulla ei kuitenkaan ole oikeutta kutsua itseäni yksinhuoltajaksi koska mulla ei ole mitään käsitystä siitä mitä on olla oikeasti yksin lapsen kanssa. Meitä kun on kuitenkin aina se kaksi huoltajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon usein, että olen totaaliyksinhuoltaja, vaikka virallisesti on yhteishuoltajuus. Hoidan lapsen yksin ja maksan kaiken. Toki saan korkeat 167 € elatusapua kuussa ja lapsen isä näkee lasta kaksi kertaa kuussa 3 tuntia kerrallaan.
Ei termit paperilla kerro tilannetta.
Kyllä minäkin olen yksinhuoltaja, vaikka virallisesti on yhteishuoltajuus. Ei etä mitenkään huolla tai pidä lapsia luonaan. Elatusapukin aina myöhässä.