Ketkä saavat ne oikeat, vaikituiset työt, joista maksetaan säällinen palkka?

Minä sain vakityöpaikan elokuussa. Normi päivätyö 8-16 ja palkka 3500/kk.

Hyvin koulutetut ihmiset, jotka ovat valinneet ammttinsa oikein.

Sukulaiset ja kaverit?

Miesvaltaisilla aloilla työskentelevät.

Mikä on säällinen palkka? Sanotaankon näin, että tunnen vain muutaman ihmisen, jolla ei ole vakituista työpaikkaa. Näistäkin suurin osa on apurahatutkijoita. Toki osalla alkaa olla ongelmana jo se, ettei väitöskirja ole pitkänkään ajan jälkeen valmistunut ja vakityötä ei löydy, vaikka ehkä sitä jo etsittäisiinkin. 

Olisi kiva tietää sun koulutus ja missä asut. 

Ne, joilla on koulutusta, osaamista ja ovat vielä kyseiseen työtehtävään ja työyhteisöön sopivia tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Miesvaltaisilla aloilla työskentelevät.

Jaa taas tämä. Joo, naisilla on keskimäärin alhaisempi palkka ja enemmän määräaikaisuuksia. Mutta samalla suuri osa naisista työskentelee ihan hyvillä palkoilla vaiktuisissa työtehtävissä. Säädyllinen palkka nyt on jokaisen oma käsitys, mutta esim. yli 3000 palkoille pääsee jo hoitoalallakin (joo, ei peruspalkka, mutta lisät on palkkaa myös). 

Ne saa aina suhteilla. Ei sen ihmeempää.

Osa pystyy luomaan ne suhteet määräaikaisena ja saa jatkona muutaman vuoden määräaikaisten jälkeen vakkaripaikan.

Mutta ala kuin ala, nykyään suojatyöpaikat on vähissä, ne lähti suurten ikäluokkien mukana. Että töitä kyllä saa paiskia selkänahastaan kahden edestä aika poikkeuksetta, koska nyt on työnantajan markkinat ja aina on uutta tulokasta.

Mikä on "säällinen palkka"?

Kyllä esim. teollisuudessa, rakennustoiminnassa ja satama-alalla on edelleen vakituisia tai "vakituisia" työpaikkoja, joissa on ihan kunnon palkat.

Jos kaipaa rahaa ja töitä, kannattaa kouluttautua johonkin ns. kunnon duunariammattiin, jossa on töitä halukkaalle ja tekevälle. Yksi esimerkki on teollisuuden korkeapainepesijä. Jos on valmis tekemään raskaita ja hieman riskialttiitakin töitä, on ripeä, osaava ja oppiva, kaikki työturva- ym. kortit omaava ja mahdollisesti vielä C-kortillinen, voi päästä hyvillekin palkoille. Alalla on vaihtuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ne saa aina suhteilla. Ei sen ihmeempää.

Osa pystyy luomaan ne suhteet määräaikaisena ja saa jatkona muutaman vuoden määräaikaisten jälkeen vakkaripaikan.

Mutta ala kuin ala, nykyään suojatyöpaikat on vähissä, ne lähti suurten ikäluokkien mukana. Että töitä kyllä saa paiskia selkänahastaan kahden edestä aika poikkeuksetta, koska nyt on työnantajan markkinat ja aina on uutta tulokasta.

Huoh. Suhteilla toki on merkitystä, mutta kyllä niitä paikkoja saa ihan niitä hakemalla. On kyllä jengillä aika ohut yhteys työelämään, jos kuvitelma on, että kaikki menee suhteilla. Otetaan nyt ihan logiisesti - jos me tarvitaan hommaan x tekijä, niin millä todennäköisyydellä kaveri on työttämänä just sillä osaamisella? Aika pienellä, koska niitä kavereita ei juurikana ole työttömänä. 

Ihan varmasti hommia menee ns "tiskin alta", mutta niin kuin sanoit, ne suhteet on luotu niissä osa- ja määräaikaisissa töissä. Siinä taas ei ole mitään outoa, jos näistä hommista aloittaa. 

Mun sisko. Se opiskeli 5 vuotta oikeustieteellisessä (oli tosin siitä melkein vuoden Erasmus-ohjelman kautta Saksassa) ja meni heti valmistuttuaan vakipaikkaan yksityispuolelle.

Eli varmaan sellaiset saa töitä, jotka on opiskelleet, jotka osaa muutakin kieltä kuin englantia, hyvä kotitausta ja mukava luonne. Ja tietty on ahkera, koko opiskeluajan töissä.

Se on sellasta keinottelua, esim. Ei opettaja, vaan erityisopettaja. Ei tavallinen siivooja, vaan rakennuksella urakkasiivooja, ei tavallinen tk-lääkäri, vaan vaikka mielenterveystyötä tekevä keikkalääkäri. Aina niinkuin jotenkin erikoistunut ammatin päälle.

Jaa, samalla rahalla jotkut saa säästöön ja toisilla ei kuulemma riitä mihinkään.

Syy löytyy tästä keskustelusta:

- ne jotka jäävät kotiin kitisemään säällisestä palkasta, suhteista, miesvaltaisista aloista, pätkätöistä jne.  EIVÄT löydä paikkoja.

- ne taas, jotka tarttuvat "huonoihinkin" tilaisuuksiin nähden samalla asiassa jatkumoa ja uusia mahdollisuuksia, jotka kouluttautuvat ja kehittävät itseään ja arvostavat osaamistaan sekä jotka osaavat sopeutua erilaisiin tilanteisiin valittamisen sijasta, ne saavat ne paikat. 

Olen todella introvertti, enimmäkseen yksin kotona viihtyvä kolmekymppinen nainen. Tienaan yli 5000e/kk. Eli vastaus kysymykseen: kuka tahansa, joka on valmis näkemään vaivaa sen eteen.

Aloilla joissa Ay-liikkeellä on vielä jotakin vaikutusvaltaa, maksetaan luonnollisesti säällistä palkkaa.

Tilanne kuitenkin etenee vääjäämättä siihen suuntaan, että huipputyypit, palkanmaksajan sukulaiset/kaverit jne. saavat säällistä palkkaa, muiden tinkiessä niiden hyväksi. Eriarvoisuus tulee lisääntymään.

Se olisi se hyvä muistaa sen menestyvän

40v.valkokaulusduunarinkin, että 15-20 vuoden päästä voi olla tilanne muuttunut. Kun ei välttämättä enää mene uudet kuviot jakeluun entiseen malliin, ehkä saattaa välillä olla jotakin sairauslomiakin, eikä naamakaan välttämättä sovi enää yrityksen imagoon jne. Voi tulla mieleen, että olisiko ne järjestäytyneet työmarkkinat olleet sittenkin hyvä asia?

M40

Vierailija kirjoitti:

Ne, joilla on koulutusta, osaamista ja ovat vielä kyseiseen työtehtävään ja työyhteisöön sopivia tyyppejä.

Eli tehkääpä te sitten ne työt, minä lepään laakereillani kun en kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne saa aina suhteilla. Ei sen ihmeempää.

Osa pystyy luomaan ne suhteet määräaikaisena ja saa jatkona muutaman vuoden määräaikaisten jälkeen vakkaripaikan.

Mutta ala kuin ala, nykyään suojatyöpaikat on vähissä, ne lähti suurten ikäluokkien mukana. Että töitä kyllä saa paiskia selkänahastaan kahden edestä aika poikkeuksetta, koska nyt on työnantajan markkinat ja aina on uutta tulokasta.

Huoh. Suhteilla toki on merkitystä, mutta kyllä niitä paikkoja saa ihan niitä hakemalla. On kyllä jengillä aika ohut yhteys työelämään, jos kuvitelma on, että kaikki menee suhteilla. Otetaan nyt ihan logiisesti - jos me tarvitaan hommaan x tekijä, niin millä todennäköisyydellä kaveri on työttämänä just sillä osaamisella? Aika pienellä, koska niitä kavereita ei juurikana ole työttömänä. 

Ihan varmasti hommia menee ns "tiskin alta", mutta niin kuin sanoit, ne suhteet on luotu niissä osa- ja määräaikaisissa töissä. Siinä taas ei ole mitään outoa, jos näistä hommista aloittaa. 

yhtäkään työtä en ole saanut kuin suhteiden avulla, että ohut yhteys sinne työhön tosiaan on ollut. Minkä sille mahtaa, tämä on todellisuus, työtä hakevia on enemmän kuin paikkoja, voi kuoria kermat päältä. Eikä siinä mitään, mutta turha silloin on ulista työttömistä.

Tekninen ja / tai taloudellinen osaaminen yhdistettynä jonkin aihepiirin syvempään tuntemukseen on yleensä hyvä yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Syy löytyy tästä keskustelusta:

- ne jotka jäävät kotiin kitisemään säällisestä palkasta, suhteista, miesvaltaisista aloista, pätkätöistä jne.  EIVÄT löydä paikkoja.

- ne taas, jotka tarttuvat "huonoihinkin" tilaisuuksiin nähden samalla asiassa jatkumoa ja uusia mahdollisuuksia, jotka kouluttautuvat ja kehittävät itseään ja arvostavat osaamistaan sekä jotka osaavat sopeutua erilaisiin tilanteisiin valittamisen sijasta, ne saavat ne paikat. 

Ja niistäkin ne, jotka heräävät ilman ongelmia siihen uuteen aamuun, vaikkei ole tietoa mihin pitää mennä. Joku herää ajoissa (vaikka lauantaiaamuna!) ja tosiaankin m e n e e sinne minne pitää a j o i s s a . Sellainen palkataan aina. Voi olla, ettei herää puhelimensoittoon aina, joten kannattaa silti olla valmiina aina.

Se vaan toimii, usko pois!