Lue keskustelun säännöt.
Subjektiivinen päivähoitoi-oikeus ja muut yhteiskunnan palvelut
09.01.2014 |
Olen aina vähän kummastellut keskustelua virikehoidosta tai siitä, kun lapset laitetaan liian pieninä yhteiskunnan hoidettaviksi, kun laiskat vanhemmat eivät jaksa hoitaa. Tosissaanko vahditaan, mitä naapuri saa tehdä ja mitä ei? Mistä se kateus ja kiukku kumpuavat?
En itsekään pidä tukien väärinkäyttäjistä, siis niistä, jotka rikkovat lakia junaillakseen itselleen lisää tukia. Mutta näissä tapauksissa vain arvostellaan vanhempia erilaisista täysin laillisista valinnoista. En ymmärrä.
Lasten päivähoito on toki kallista. Vielä päivähoitomaksun jälkeennkin jää noin 700 euroa yhteiskunnan maksettavaksi joka kuukausi. Kotona lapsensa hoitava saa kotihoidontukea, joka kuntalisän kanssa ainakin omassa kunnassani on yhteensä 500 euroa. Työssäkäyvä siis jää vielä parisataa euroa voitolle. Toisaalta se työssäkäyvä maksaa joka kuukausi palkastaan veroja keskimäärin kai noin 1000 euroa.
Kumpi siis on se hyödyllinen kansalainen? Kumman ansiosta voidaan yhteiskunnassa ylläpitää tukijärjestelmää?
Näissä asioissa ei muutenkaan mene kovin tasan. Valtio ja kunta ylläpitävät monenlaisia palveluja esim. katuvalot, teiden kunnostus, urheilukentät, koulut, terveyskeskukset jne. ihan niiden tulonsiirtojen lisäksi. Mitä jos minulla ei olekaan lapsia? En voi jäädä kotihoidontuelle enkä laittaa ketään päivähoitoon, joten kannaltani koko järjestelmä on turha. Pitäisikö vaatia lakkauttamista vain, koska minä en siitä hyödy?
Meilläpäin ei muuten ole katuvalojakaan, asutaan niin maalla. Pitäisikö nyt vaatia kaikkien kunnan katuvalojen sammuttamista, koska minä en kyseisestä palvelusta pääse juuri koskaan nauttimaan? Ne satunnaiset kerrat, kun pimeässä ajan, voisin hyvin ajaa pilkkopimeässäkin.
Kaikki tuet ja palvelut eivät mene kansalaisten kesken tasan. Joku saa vähän enemmän, mutta jossain vaiheessa se kyllä tasaantuu. Suurin kuluerä on lapsen koulutus. Pitäisikö siis kotiäitien opettaa itse lapsiaan, kun ovat kotona ja pitävät silti lapsia kalliissa koulussa, vaikka voisivat itsekin hoitaa sen opetuksen?
Ei tällainen kyttääminen ole loppupeleissä järkevää. Yhteiskunta tukee monessa muodossa, joten kukaan ei voi kehuskella kasvattaneensa lapsiaan yksin ilman tukea. Kotikoululaisetkin joutuvat tenttimään kunnan palkkaamille opettajille osaamistaan.
Ihan samalla tavalla teitä, katuvaloja ja terveyskeskuksia käytetään eri määrä. Pitäisikö nyt valittaa siitä, kun naapuri vie lapsiaan kymmenettä kertaa terveyskeskukseen tässäkin kuussa? Menee hukkaan rahaa, kun pikkunuhan takia lääkäriä vaivataan. Voisi sekin tukimuoto mennä meille sitten, kun meillä kerrankin sairastetaan.
Perheet tekevät erilaisia valintoja ja valitsevat itselleen parhaiten sopivia tukimuotoja. Joku näyttää saavan enemmän tukea yhteiskunnalta juuri sillä hetkellä, mutta tilanne voi olla muilla mittareilla tosiasiassa aivan toinen. Ei kannata katkeroitua ja kyylätä muiden valintoja vaan yrittää olla tyytyväinen omiinsa.
Kommentit (18)
Ei subjektiivista päivähoito-oikeutta käytetä kuvailemasi kaltaisesti. Se on tukitoimi perheille, ennakoivaa lastensuojelutyötä. Ystäväni käytti tätä oikeutta sairastuttuaan kolmannen lapsen jälkeen synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Selvisi tästä ilman sairaalahoitoa, joten kannatti, eikö?
Meidänkin perhe käytti tätä oikeutta 3 kk kuopuksen syntymän jälkeen, kun vauva olikin sairas ja joutui lukuisille sairaalajaksoille. Sekä minun että ystäväni kokemukset ovat samankaltaiset: täysin tuntemattomatkin jaksavat arvostella ja valittaa tästä oikeudesta, joka ymmärtääkseni on luotu tukitoimeksi perheille, jotka kokevat tukea tarvitsevan. Se, että joku satunnainen äiti jossakin kokee tukitoimen oikeudekseen, vaikka ei millään mittarilla sitä tarvitse, vääristää ihmisten mielikuvia tästä tukitoimesta.
Aivan varmasti äidit voisivat hoitaa lapsensa kotonaan, oli tilanne mikä tahansa. Mutta jossain muodossa se sitten läiskähtäisi yhteiskunnan kasvoja vasten, kun tukea tarvitsevat äidit uupuvat liikaa. Ystäväni olisi luultavasti joutunut pitkiksi ajoiksi sairaalaan, meillä lapsellemme olisi pitänyt hankkia ventovieras hoitopaikka (nyt pääsi vanhaan päiväkotiinsa), ja lapsen olisi pitänyt tottua aivan uuteen tilanteeseen tai vaihtoehtoisesti notkua mukanamme sairaalassa (mahdottomuus, kun osastolle ei saanut sisaruksia tuoda tartuntavaaran takia). Meillä oli jo sairas lapsi, en mitenkään olisi jaksanut organisoida lapselleni uutta hoitopaikkaa ja totuttaa häntä siihen. Ei siihen olisi ollut edes aikaakaan.
Miksi muuten penäät juuri subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamista? Kyllä yksilön vastuuseen kuuluu samalla tavalla hoitaa vaikka terveyskeskukäyntinsäkin ilman yhteiskunna tukea tai pimeässä kulkemisensa. Mihin me tarvitsemme katuvaloja, uirheilukenttiä, teattereita, oopperaa? Miksi yhteiskunnan pitäisi tukea mitään tuollaista, jos mielestäsi yksilön pitää selviytyä yksin?
Et voi mennä äärimmäisyydestä toiseen vain yhden asian kohdalla. Jos ei tarvita tukea lapsiperheille, ei tarvita tukea kenellekään muullekaan. Päivähoitosysteemi tuottaa yhtä vähän kuin koulukin eli toisin sanoen mahdollismman yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Miten mittaat tuottavuutta näissä asioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tulossa sanomaan ihan samaa kuin nro 2. Se, että vanhemmat vievät lapsiaan lääkärille, perustuu oikeaan tarpeeseen. Vanhemmilla on tarve saada lääkärin apua sairauteen.
Sen sijaan, subjektiivinen päivähoito-oikeus ei lähtökohtaisesti perustu samanlaiseen pakolliseen tarpeeseen. Äidillä ei lähtökohtaisesti ole tarvetta viedä lasta päivähoitoon, koska äidin on mahdollista hoitaa lastaan kotona.
Hyvää argumentointia täällä.
Olen lääkäri ja käytin subjektiivista päivähoitoa 1,5 v ajan, jotta pääsin mm. lounaalle ja shoppailemaan äityslomakavereideni kanssa, kun kakkonen oli vauva. Esikoinen oli siis tarhassa. Mulla ei ollut mitään uupumista tms. Pidin kunnallista päivähoitoa PALJON luotettavampana ja halvempana kuin jos olisin palkannut lapselle jonkun ykistyisen hoitajan.
Samalla tavalla toimi samaan aikaan 4 kolleegani, vain yksi piti vanhemmat lapset kotona. Samaan aikaan muissa ammateissa olevat ystäväni tekivät samoin. Ainoastaan yksi "uusavuton" kaverini oli ainoa, joka varmasti tarvitsi paikan 2-vuotiaalle esikoiselleen (säälin kyllä tuota lasta, itse en niin pientä olisi passittanut päiväkotiin) tai muuten olisi eittämättä seonnut kahden pikkuisen kuormassaan.
Tämä on mielestäni tuhalsuta yhteiskunnalta, mutta kun se oli mahdollista niin tottahan käytin. Ei ollut muita järkeviä vaihtoehtoja.
ei subjetiivinen päivähoito-oikeus tarkoita sitä että sairaan lapsen äiti saa toiselle hoitopaikan, tai että lapsi saa hoitopaikan jos äiti on sairas. Se tarkoittaa että äiti voi laittaa isot hoitoon ja olla kotona.. Ihan oikeilla kunnon syillä (esim alussa mainitsemani) pitäisi saada aina päiväkotipaikka, vaikka subjektiivistä oikeutta ei olekaan.
Kyllä muakin sapettaa viedä lasta eskariin, matka on sen verran pitkä ettei eskarilainen jaksa kävellä sitä ees taas, ja bussimatkat vie kuukaudessa 120e (kaksi kuukausikorttia). Mieluusti minäkin autottomana veisin 400m lähipäiväkotiin, mutta minkäs teet kun se on täynnä..
Minä elin lapsuuteni aikana, jolloin ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta. Olin äidin kanssa kahdestaan kotona. Äitiä väsytti usein ja minä puuhailin omiani. Olin yksinäinen. Sitten sain pikkusiskon ollessani viisi. Äiti hoiti vauvaa yksin, väsyi ja masentui lisää. Minä olin iso ja reipas. Ja sitten syntyi vielä pikkuveljeni. Äidin masennus muuttui psykoottiseksi ja veljeni ollessa kaksi äidille puhkesi skitsofrenia.
Äiti hoiti meidät lapset reippaasti itse, sairausjaksoistaan huolimatta. Äiti oli ammatiltaan kotiäiti, joten mikäpäs siinä. Me lapset totuimme äidin harhoihin mutta saimme silti jännittää, milloin äiti taas uhkaa tappaa meidät leipäveitsellä, kun luulee meitä paholaisiksi.
Olen niin kiitollinen tästä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Myös kotiäiti voi viedä osan lapsista osa-aikahoitoon, esim. kolmena päivänä viikossa ja keskittyä kotihommiin, vauvaan ja ystävien tapaamiseen. Se ehkäisee varmasti masennusta ja uupumusta ja toisaalta isommilla on mielekästä tekemistä päiväkodissa kavereiden kanssa. Lisäksi ryhmässä jatkaminen on luontevaa, kun äiti palaa taas vauva-ajan jälkeen töihin.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on lähes ainoa kunnallinen palvelu, jota tarjotaan myös ns. normikansalaisille, perusperheille, jotka käyvät töissä ja maksavat veronsa. Miksi ihmeessä äidit niin kovasti haluavat siitä eroon? Jos olet narkkariäiti, alkoholistiäiti tai teiniäiti, yhteiskunnalla on kyllä tukitoimia, meille normiäideille on vain subjektiivinen päivähoito ja itselleni se on ainakin ollut pelastus, meillä kun ei ole sukulaisia tai tuttavia hoitamassa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen päivätyötä ja vaimo iltavuoroa muutama kerta viikossa. Hoidamme lapset kotona ja nostamme kotihoidontukea. Olen laskeskellut että vaimon palkan pitäisi nousta aika mahottomasti että kannattaisi lapset viedä hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 22:36"]
Kaikki tuet ja palvelut eivät mene kansalaisten kesken tasan. Joku saa vähän enemmän, mutta jossain vaiheessa se kyllä tasaantuu.
[/quote]
Ei tästä ole mitään takeita. Itse tulen olemaan aina nettomaksaja.
Minusta on hyvä että loppuu. Jo ihan yleisen asenneilmaston vuoksi, siihen tarvitaan muutos, jotta tämä maa pysyy pystyssä. Tosielämässä ja tätä palstaa lukiessani olen huomannut, että ihmiset eivät ymmärrä valintojensa seurauksia, ja tässä kaikista huolestuttavinta on, että moni ei tunnu edes ymmärtäneensä tehneensä valintoja.
Lisäksi ahdistavaa on tuollainen ap:n ajattelu. Minusta nyt vaan on itsestään selvää, että naapurin kehitysvammaisen lapsen perhe saa enemmän yhteiskunnan tukia, kuin meidän terveiden lasten perhe. Ei siinä ole mitään kadehtimista, päinvastoin ja mm. tästä syystä maksan mielelläni veroja. Mutta se, että toinen naapurin perhe, jossa terveet lapset ja hyvinvointia hakisi noita kehitysvammaisen lapsen tukia ei vaan ole oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 07:01"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 22:36"]
Kaikki tuet ja palvelut eivät mene kansalaisten kesken tasan. Joku saa vähän enemmän, mutta jossain vaiheessa se kyllä tasaantuu.
[/quote]
Ei tästä ole mitään takeita. Itse tulen olemaan aina nettomaksaja.
[/quote]
Ja tiedät sen mistä?
Jos joudut kuukaudeksi tehohoitoon, lähtee kunnallesi 100 000e lasku. Voit tarvia laitoshoitoa esim. iässä 65v - 105v. Eipä siinä paljoa enää elinaikainen verokertymä kata sitä. Tuona aikana jollakulla toisella omainen saattaisi hoitaa niin ettei tarvisi koko aikaa olla laitoksessa.
En jaksanut lukea sontaasi ensimmäistä kappaletta pidemmälle, mutta nythän valtiovallan tavoitteena on saada lapset vielä aikaisemmin päivähoittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mitä jos minulla ei olekaan lapsia?"
SINÄ OLET OLLUT LAPSI
Keskimäärin jokainen maksaa veroissa omat kulunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 07:01"]Minä teen päivätyötä ja vaimo iltavuoroa muutama kerta viikossa. Hoidamme lapset kotona ja nostamme kotihoidontukea. Olen laskeskellut että vaimon palkan pitäisi nousta aika mahottomasti että kannattaisi lapset viedä hoitoon.
[/quote]
Meillä näin myös, saadaan nyt tonni enemmän rahaa, kun jos veis lapset päikkyyn. Tonni kuussa siis!
Keskiverto nainen, jolla on pieniä lapsia, ei kylläkään maksa 1000e veroja kuukaudessa.
Jos lapsi viedään hoitoon vanhemman ollessa kotona on siihen aina joku syy. Ne vanhemmat joilla kaikki on kunnossa ja jotka ovat itse kotona hoitavat kyllä lapsensa itse. Ne joilla on uupumusta, väsymystä, masennusta tai vaikka vain tietämättömyyttä ovat se pieni osa ihmisiä, jotka käyttävät tätä oikeutta viedä lapsi hoitoon ilman perusteluja. Heidän pitäisi saada tehdä niin ilman, että avun hakemisen kynnystä nostetaan. Tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus on erittäin tärkeä ennaltaehkäisevä juttu eikä sitä saisi missään nimessä poistaa. Olen vakaasti sitä mieltä vaikka itse en ole tuota oikeutta joutunut käyttämään.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 07:01"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 22:36"]
Kaikki tuet ja palvelut eivät mene kansalaisten kesken tasan. Joku saa vähän enemmän, mutta jossain vaiheessa se kyllä tasaantuu.
[/quote]
Ei tästä ole mitään takeita. Itse tulen olemaan aina nettomaksaja.
[/quote]
Toivotaan, että saat vaikka pitkäaikaisen, hankalasti hoidettavan syövän tai vaikka vammaudut pahasti ja pysyvästi. Silloin voit saada omasi takaisin. Aina on toivoa siitä, että jotain pahaa tapahtuu ja tarvitsee itsekin apua :) Peukut pystyyn puolestasi!
Olet ymmärtänyt yhteiskunnan tehtävän väärin. Yhteiskunnan tehtävänä ei ole tarjota jokaiselle sitä, mitä hän haluaa vaan varmistaa minimi. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on irvikuva suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta: sen sijaan, että vastattaisiin tarpeeseen luodaankin täysin uutta. Äidit voisivat varsin hyvin hoitaa lapsensa kotona, jos ko. oikeutta ei olisi, kukaan ei tilanteesta kärsisi ja yhteiskunta säästäisi, kun lapsella ei olisi kahta hoitopaikkaa eli yhtä kotona ja toista päiväkodissa. Niille kotiäideille kun joka tapauksessa maksetaan kotona olemisesta joko työkkärikorvauksena tai kotihoidontukena tai vanhempainrahana.
Vanhus ei saa valita, asuuko kotona vai laitoksessa. Hänellä ei ole mitään subjektiivista oikeutta, joten olisiko jo aika purkaa kallis ja turha päivähoitosysteemi, joka ei tuota mitään. Yksilön oma vastuu pitää nostaa kunniaan samalla tavalla kuin se jo nyt on vanhustenhoidossa.