Ihan kamalan vaikea päätös, että " tekeekö" toisen lapsen vai ei.
Kuumetta on välillä aivan pikkiriikkisen, ja sitten se taas menee ohi. Toisaalta ajattelen välillä, että en koskaan enää tahdo pientä vauvaa ja ihanaa kun esikoinen alkaa olla jo noinkin iso! (1,5v). Ristiriitaiset tunteet siis..
Tahtoisin, että toinen lapsi olisi hirveän haluttu ja toivottu, eikä vaan " esikoisen leikkikaveri" . Huoh. Miten tämä on näin vaikeaa?
Kommentit (7)
Miehellä kauhee vauvakuume, esikoinen 1v11kk. Itse jotenkin en ole valmis.. synnytyskin on vieläkin liikaa pinnassa, jos sitä joudun ajattelemaan. Nyt, kun suostuin mieheni painostuksen alla, oli mulla yksi tuulimunaraskaus ja sen jälkeen jotenkin taas heräsin. Olin jo niin valmistautunut ajatukseen, et vauva tulee ja sit se menikin rv11 kesken. Nyt haluan oikeasti toisen lapsen, kun olin jo siihen jotenkin suhtautunut niin ja muutin työsuunnitelmatkin uusiksi.
olisin ollut valmis toiseen jo kauan, mutta eipä tule.
Mutta älä turhaan ole kateellinen, kyllä meidän osaksemme on sitten kaikkea muuta vaikeutta suotu senkin edestä. Jokaisella on omat taakkansa kannettavanaan.
Vaikka lähtöhetkellä tunteet olisivat minkälaiset hyvänsä, kyllä lapseen odotusaikana jo rakastuu ja odottaa häntä itseään, ei vain leikkikaveria esikoiselle....kävihän meilläkin niin, vaikka kakkonen oli todella ei-toivottu raskaus.
3
Rankkaa on vauvan ja uhmaikäisen kanssa, mutta ihania kummatkin lapsoset.
minäkin painin, esikoinen vaan on jo 5-vuotias! Toisaalta tuntuis tosi vaikeelta alottaa koko vauvavaihe alusta, eikä mies ole ollenkaan lämmenny ajatukselle toisesta lapsesta.. Eikä sitä oikein pakottaakaan voi! Hankalaa tosiaan... :( Mietin, onko julmaa esikoiselle ettei yritetäkään saada toista lasta, jääkö reppana sitten ihan ypöksi kun meistä joskus aika jättää..
Meidän ei pitänyt tehtailla enempää lapsia esikoisen lisäksi, mutta onneksi sattui vahinko ja esikoinen sai sisaruksen! Aikanaan, testitikkua tuijottaessamme oli ajatukset hiukan erilaiset, aborttiakin mietimme pitkään... Mutta onneksi luonto päätti puolestamme.
Nyt kun katsomme noita kahta yhdessä, tuntuu surulliselta jo ajatuskin siitä, että aioimme jättää esikoisen ainokaiseksi. Elämä sisaruksen kanssa on lapselle rikasta elämää.