Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö erota vai yrittää korjata suhde?
03.01.2014 |
Ollaan oltu 8 vuotta yhdessä, joista 3 vuotta naimisissa. Yksi yhteinen lapsikin on. Mies on muuttunut lapsen saannin myötä täysin. Naimisiin mennessä ja odotusaikana oli varma, että haluaa viettää lapsensa ja perheensä kanssa aikaa, niin kuin oli minun kanssani siihen asti viettänyt. Toki omia menoja oli molemmilla, mutta yhteistä aikaa oli myös. Kun lapsi syntyi, mies ei ollut kotona apunani edes isyyslomaansa. Jatkoi kulkemistaan niin kuin ennenkin, erona se, ettei enää aina ilmoittanut menevänsä esimerkiksi töiden jälkeen kylään, vaan jouduin soittelemaan perään, kun huolestuin. Ei ole koskaan edes pahoillaan ettei ilmoita.
Noh, jos tuo nyt ei vielä olekaan mitään, niin se, että mies on nyt muuttunut enemmänkin "poikamiestyypiksi", eli kulkee vapaa-ajallaan milloin missäkin, minulle juuri ilmoittelematta. Yötä myöten saattaa olla kaverillaan pelailemassa, tai harrastusautoaan laittamassa. Minä hoidan kotona kaiken kaupassakäynneistä siivoukseen, lapsenhoitoon ja jopa tämän mieslapsen jälkien siivoamiseen. Ennen sentään siivosi pääsääntöisesti jälkensä, nyt taas tänään poimin mm. sängyn alta likaisia vaatteita. Ja kyllä, olen kokeillut olla pesemättä hänelle vaatteita jotka ei pyykkikorista löydy, mutta mies sitten tuhlaa vaikka viimeiset rahamme uusien ostoon tai kulkee likaisissa. Eikä mies tee mitään kotitöitä, ei edes vaatimalla (pyydetty on monesti, aneltu ja rukoiltukin, ei ainakaan oma-aloitteisesti tee enää nykyään mitään). Lastamme ei hoida kuin hyvin harvoin, jos olen omaa aikaa halunnut niin mummoilta olen saanut "ruinata" lapsenhoitoapua (mielellään kyllä hoitavat, ei siinä..) On sitä mieltä, että hän saa kulkea miten haluaa, ja mummot ovat sitä varten, että minä saan vapaata.. Ei ollut sama ääni kellossa vielä kun lapsi oli n kuukauden ikäinen (nyt 1,5-vuotias). Kaupassakin siis saan käydä lapsen kanssa kaksin, viikon ostokset kerralla tekemässä kun en itsekään viihdy kaupoissa.
Ja jos ei tuossakaan vielä mitään, niin nyt on tullut uusi trendi viimeisen parin vuoden aikana, jota olen yrittänyt laannuttaa, eli tuhlaus. On älyttömän kallis projektiauto, johon mies sai uppoamaan remonttilainarahatkin (toistakymmentätuhatta). Pitää saada vuokrata tiloja tuolle projektilleen, vaikka minä olen ansiosidonnaisella ja meillä on asuntovelkaakin kiitettävästi. Toki, pitäähän jokaisella olla harrastus, mutta mies vetää ne överiksi. Kuluneen vuoden aikana on ottanut osamaksulla autoonsa osia, kuluttanut lainarahoja eikä vieläkään riitä. Pitäisi saada kelkkaa, neljäs auto, traktori ja mitä vielä... Oli jopa hakenut lainaa minulta kysymättä, tuli lainapaperit postissa. En puhunut mitään, vaan revin paperit ja heitin roskiin, en halua kuseen mieheni impulsiivisuuden takia..
Parasta on, että mies ei näe mitään ongelmaa missään käyttäytymisessään, vaikka tuhlaa jopa lapsemme tililtä rahoja saadakseen harrastusautoonsa milloin mitäkin osaa. Eikä hänen mielestään kuulu enää tehdä kotona mitään, olenhan minä lapsen kanssa täällä päivät pitkät, ja olen virallisesti kotiäiti. Jos sanon haluavani omaa aikaa esim kauppareissun verran, hän sanoo surutta että soita mummo vahtimaan vaikka olisi itse kotona.. Lapsemme ei ole edes kovin vaativa, ja mies osaisi häntä hoitaa ja hänen kanssaan olla jos haluaisi.
Raha-asiasta vielä, en uskalla itseeni sijoittaa juuri lainkaan rahaa, kun mies tuhlaa niin paljon (satoja euroja kuussa) ja yritän ostaa lapsellemme kaiken tarvittavan (siitä en neuvottele edes miehen kanssa, jos lapsi tarvii vaatetta niin ostan ihan kyselemättä, mies ei lapselle kuitenkaan osta). Yhteiset rahat siis on, ja kerran kun mulla paloi pinna juurikin tällaisen muutaman sadan euron oston takia (ei jäänyt ruokarahaa juuri mitään, 50 euroa 1,5 viikolle, josta piti vaipatkin ostaa) ehdotin että otetaan jälleen omat rahat käyttöön, niin mies tokaisi takaisin että sama ottaa sitten omat osoitteetkin.
Olenko nyt itse tässä jotenkin tiukkapipo tms, vai onko tuossa miehen käytöksessä oikeasti jotain häikkää? Ja yritänkö vielä korjata jommankumman asennetta vai pitäisikö jo luovuttaa?
Kommentit (23)
Jos et ole provo, olet jollain tapaa sokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei helvetissä, ei kai tohon voi muuta kun lusikat jakoon. Jos jäät, huomannet että tilanne pahenee ajan myötä.
Mulla vastaavia kokemuksia. Mies satsasi vain itseensä: remppas autoa, osti autoon osia, ei hoitanut lasta eikä tästä johtuen sitten kyennytkään välillä kun lapsi tottui vaan minuun, kulki maailmalla, petti jne jne. Kaksi vuotta katsoin ja sitten laitoin pihalle, lapsi siinä vaiheessa pieni. Mies löysi heti uuden ja meni kihloihin ja naimisiin, petti sitäkin ja vaimo läksi. Meni uusiin naimisiin, petti. Nyt siinä kolmannessa suhteessa ja pettää. Suosittelisin miettimään sinua ap. Ei se mihinkään muutu, ja jos mies paljon muualla helposti naisia mukana kuvioissa, kun noin välinpitämätön on teitä kohtaan. Ajattele millainen ihminen se on, jos voi olla omalle lapselle sellainen. Entä silloin muille?
No ei ole provo, valitettavasti. Mulla on perusluonteessa se, että haluan nähdä kaikessa hyvää ja vaikka olen pessimisti monen muun asian suhteen, mieheni suhteen näköjään yltiöoptimisti.. Tarkoitatko sokeudella sitä, että mies tieten tahtoen välttelee perhettään? Ainakin väittää, ettei näin ole, vaan että haluaa tehdä, kulkea ja harrastaa.
ap
ööö? Mihin sinä tarvitset tämän miehen?
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo rahankäyttö kielii mahdollisesti vakavammista ongelmista. Holtittomalta vaikuttaa eikä vaakakupissa paina edes oman perheen toimeentulo. En lukiessani tiennyt kummalle olisin vihainen, miehellesi paskamaisuudesta vai sinulle kun et pelasta lasta ja itseäsi.
Pettää kyllä melko varmasti, mutta ei ole mukana toista naista. Epäilen miehen hakevan satunnaisesti seksiä muilta, eikä välttämättä pelkästään naisilta.. Eikö ole mitään, millä voisi yrittää korjata, en haluaisi päättää suhdetta "hetken mielijohteesta". Tosin, joka päivä mietin, kuinka olisi helppoa olla lapsen kanssa kaksin, kuinka kämppä olisi siisti ja ei tarvisi enää murehtia miehen menoista ja raha-asioista.. Eroa varmaan jarruttelee myös se, että velkaa on enemmän kuin talon arvo on, ja tällä alueella ei mene talot muutenkaan kaupaksi.. Velkaa jäisi miltei 50 000 molemmille. Mies myöskin maanisdepressiivinen, pelkään että tekisi itselleen jotain jos eroaisimme.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 22:54"]ööö? Mihin sinä tarvitset tämän miehen?
t. mies
[/quote]
mainio kysymys. Jotta olisi muutakin murehdittavaa kuin lapsen kasvatus?
Jos tilanne on noin paha, miten sinä sitten kuvittelisit sen korjaavasi? Ethän sinä pysty pakottamaan miestä kiinnostumaan perheestään vai miten ajattelit sen tehdä? Siinä mielessä kysymyksesi on minusta turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mihin sitä rakkauden kohdettaan nyt yleensä tarvitsee? En voi mitään sille, että rakastan tuota paskapäätä kaikesta huolimatta. Mutta onko se rakkaus nyt kuitenkaan sitten tämän arvoista..
ap
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 22:50"]No ei ole provo, valitettavasti. Mulla on perusluonteessa se, että haluan nähdä kaikessa hyvää ja vaikka olen pessimisti monen muun asian suhteen, mieheni suhteen näköjään yltiöoptimisti.. Tarkoitatko sokeudella sitä, että mies tieten tahtoen välttelee perhettään? Ainakin väittää, ettei näin ole, vaan että haluaa tehdä, kulkea ja harrastaa.
ap
[/quote]
Ei vaikuta kovin vastuuntuntoiselta isältä, jos haluaa vaan tehdä kulkea harrastaa. Ei se kuulu isyyteen. Ihan kakara ja pelle koko mies. Heivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän sen itse totesit. Rakkaus on sokea.
Näkökyky helpottaa normaalia elämää.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 22:56"]Pettää kyllä melko varmasti, mutta ei ole mukana toista naista. Epäilen miehen hakevan satunnaisesti seksiä muilta, eikä välttämättä pelkästään naisilta.. Eikö ole mitään, millä voisi yrittää korjata, en haluaisi päättää suhdetta "hetken mielijohteesta". Tosin, joka päivä mietin, kuinka olisi helppoa olla lapsen kanssa kaksin, kuinka kämppä olisi siisti ja ei tarvisi enää murehtia miehen menoista ja raha-asioista.. Eroa varmaan jarruttelee myös se, että velkaa on enemmän kuin talon arvo on, ja tällä alueella ei mene talot muutenkaan kaupaksi.. Velkaa jäisi miltei 50 000 molemmille. Mies myöskin maanisdepressiivinen, pelkään että tekisi itselleen jotain jos eroaisimme.
ap
[/quote]
Pettää, mutta ei mukana toista naista??! Kumpi niistä on parempi???? Et halua lopettaa hetken mielijohteesta. Sä oot kaheli. Minkä hetken, siis 1,5v EI ole hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tarkoitus avioitua elämässäni vain kerran, siksi tuota korjauskelpoisuutta etsin ennemmin kuin eroa... Ehkä mä olen sit kaheli, mies tuskin välittää * vertaa mun tekemisistäni, olemisestani, masennuksestani (joka onneksi lapsen myötä helpottanut, ihanan päivänsäteeni <3). Mutta mä vissiin välitän vähän liikaakin miehen tekemisistä, tai, oikeastaan, en oo jaksanu tuosta pettämisestäkään stressata. Oon varmaan kuvitellu jotenki ansaitsevani sen, enhän minäkään täydellinen ole..
ap
Liittyykö tuhlaaminen maniavaiheisiin? Onko miehen sairaus diagnosoitu/hoidossa? Saisitko hänet lääkärin juttusille?
Miehellä saattaa olla mielenterveys ongelmia. Esim. Kaksisuunntainen mielialahäiriö vai mikä se olikaan... Lääkitys kuntoon.
Pariterapiaan, tai omaan terapiaan, perheneuvontaan tms. Valitettavasti kyllä huonolta kuulostaa tuo sinun miehesi käytäs, ja todennäköisesti vaikea muuttaakaan. Jos mies ei lähde juttelemaan, mene itse. Kun paljon puhut, alkaa asia selvitä itsellesikin. Pelasta itsesi ja lapsesi, älä miestä :)
Tuo "Mihin sinä tarvitset tämän miehen?" on mielenkiintoinen kysymys. Itselläni toisenlainen tilanne kuin AP:lla, mutta silti tavallaan samanlainen. Vastaus olisi vastaavasti, että tilanteeni helpottuisi vuodessa parissa totaalisesti jos eroaisin. Läheisyyttä ei ole, kaikessa mättää. Mutta lapsen etua sitä on monta vuotta jo ajateltu. Rakkaudesta en tiedä enää, lähimmäisenrakkaudesta ehkä voisi puhua.
Oletko AP ajatellut hankkia miehellesi jostakin apua? Ei hän ole aivan kunnossa, ja kyllä hän tarvitsisi oikeasti ammattiapua. Voisin listata monta mahdollista syytä tuolle käytökselle joita hänen lääkärinsä voisi sitten sulkea pois tai antaa diagnosin. Osaan voi saada hyvinkin apua. Mutta älä anna asian vain ajautua, hanki itse miehellesi apua. Sinne lääkärille pitää puolison lähteä mukaan. Ja kirjoita ennalta tarkka kuvaus vaikka ranskalaisin viivoin miten toimii, kukin selventävin esimerkein. Osaat sitten kertoa mikä on pielessä. Ehkä miehesi havahtuu sitten myös todellisuuteen kun kuulee sen kerralla suustasi.
Voisin yrittää saada miehelle apua. On teininä jo todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ei ole syönyt teini-iän jälkeen lääkkeitä (tasoittui?). Nyt kyllä olen itsekin sitä mieltä, että voisi johtua lähinnä tuosta sairaudesta, ei kai se mihinkään katoa jos kerran on sairastunut?
ap
Jos et ole provo, olet jollain tapaa sokea.