Lue keskustelun säännöt.
Kauniiden äitien rumat tyttäret
Vie Raili ja Vikise
03.10.2020 |
Kiinnostaa, onko muilla samankaltaisia kokemuksia. Äitini on ollut nuoresta pitäen kaunis nainen, ja hänen ulkonäköään kommentoidaan minulle usein (vieläkin, vaikka hän lähenee jo vanhuutta). Olen kokenut suurta pettymystä siitä, että minusta tuli ns. ruma tytär, vaikka sinänsä ilahdunkin jos äitiäni kehutaan minulle. Teini-ikäisenä ymmärsin, että minusta ei tule kaunista kuten hän, mutta vielä aikuisenakin tunnen tietynlaista surua aiheesta enkä ole pystynyt erottautumaan itseni vertaamisesta häneen. Jos samanlaisia kokemuksia on, miten olette pystyneet irtautumaan tietynlaisista kateuden ja vertailun ajatuksista?
Kauneushan on yksilöllinen asia toki ja katsojan silmässä, mutta yleismaailmallistakin kauneutta kokemukseni mukaan on - kun kuulee samaa asiaa kymmeniä vuosia eri ihmisiltä (tutuilta ja tuntemattomilta). Uskon, että tämä on vaikuttanut maailmankuvaani ja koen olevani asiasta jatkuvasti pettynyt, vaikka kauneushan ei tietenkään periydy suoraan, vaan on yksilöiden oma onni ja sattuma.
Kommentit (17)
Minun äitini oli todella kaunis, pieni, siro ja hoikka. Aito ja nauravainen. Isäni ja muutkin miehet olivat aina ihan ihastuksissaan hänestä. Itse olen ihan ok näköinen, mutta eipä ole koskaan miehet lähestyneet. En ole katkera koska äitini oli kuitenkin niin mukava ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli pikkusievä ja minusta tuli samanlainen, joten henkilökohtaista kokemusta minulla ei ole. Julkkisten lapsilla on usein tästä riesaa ja olenkin miettinyt joskus miltä heistä mahtaa tuntua, kun armottomasti verrataan kauniiseen äitiin. Esimerkiksi Demi Mooren, Beyoncén, Elizabeth Taylorin, Nicole Kidmanin, Olivia Newton-Johnin ja monen muun tyttäret ovat saaneet tämän tuntea.
Kyllä, olen miettinyt samaa julkkisten lapsista. Heillähän tilanne on toki karmea, koska arvostelu on yleistä ja julkista. Ihmisiä ei nähdä yksilöinä vaan nimenomaan jälkeläisinä - vaikka ikävää, niin myös kovin inhimillistä. Viimeksi näin jutun Michelle Hunzikerin ja Eros Ramazzottin tyttärestä : italialaiset olivat ihmetelleet, miten kaunottaren tytär voi olla niin arkisen näköinen. Kuten aluksi kirjoitin, kauneushan on yksilön onni ja yhteensattuma.
Demi Mooren tyttäret eivät ole kaunokaisia.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli todella kaunis, pieni, siro ja hoikka. Aito ja nauravainen. Isäni ja muutkin miehet olivat aina ihan ihastuksissaan hänestä. Itse olen ihan ok näköinen, mutta eipä ole koskaan miehet lähestyneet. En ole katkera koska äitini oli kuitenkin niin mukava ihminen.
Ajattelen itse samoin äidistäni, hän on mukava ihminen eikä kyseessä tosiaankaan ole sellainen katkeruus, että kokisin ettei hän ansaitsisi saamaansa huomiota.
Äitini oli nuorena kaunis, vanhana ei niinkään. Minä olen tavallinen, en ruma enkä kaunis, ihan hyvä näin. Tyttöni on vielä pieni mutta kaunis. Toivon että hänestä tulee aikuisena kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkkikset ovat yleensä niin leikeltyjä, että on mahdoton sanoa miltä näyttäisivät luonnollisen näköisinä.
Ystäväni on todella kaunis nainen. Heillä on yksi tytär, joka näyttää täsmälleen naisen anopille. Miehen puolelta näytti tulleen ihan kaikki geenit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsei päiväkodissa on pari tyttöä, niin rumia ja paksunaamaisia. toivottavasti lapsen pyöreys häviää ja näyttävät siedettäviltä aikuisena. ja poikia sellaisia mulperoita pallopäitä siilitukkineen, hyi olkoon. suohon sellaiset joutais.
Minulla on sama juttu, isänikin on lisäksi huomattavan komea mies. Ihan OK näköinen olen itsekin, mutta en kaunotar. Hieman oudosti ovat geenit sekoittuneet, en ole niin pieni ja siro kuin äitini vaan lihaksikkaampi ja pidempi, enkä kasvoiltani klassisen kaunis vaikka luusto onkin hyvä. Enemmän olen persoonallisen näköinen. Kaikki me sisarukset olemme pitkiä ja näyttäviä, mutta samaa klassista kauneutta/komeutta ei ole samalla lailla kuin vanhemmissamme. En ole tästä sinänsä kärsinyt, olen tyytyväinen kun olen itseni näköinen, mutta joskus olen miettinyt millaiseen ulkonäköön olisi "ollut mahdollisuudet" vanhempieni geeneillä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on toisinpäin. Äitini oli näyttävä, pitkä ja vaalea, mutta ei kasvoiltaan erityisen kaunis. Minä sain ilmeisesti jalostetut piirteet. Ulkonäköäni usein kehutaan mihin vastaan vain että no eipä ole omaa saavutustani.
Geenit on vain lottoa.
Ja siis lisäyksenä, en ole asiasta katkeroitunut koska ulkonäkö ei ole maailman tärkein asia, vaan oma persoona.
Jonkun ystävällä oli myös omasta lapsesta sama kokemus kuin itselläni - olin salaa toivonut, että äitini ulkonäkö periytyisi omalle tytölleni, mutta hän on myös anopin kaksoisolento. :D
T. 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoakseni ihmiset, jotka eivät kuule ihailevia kommentteja vanhempiensa tai vaikka sisarustensa ulkonäöstä jatkuvalla syötöllä, eivät myöskään osaa kuvitella kuinka vaikeaa voi olla sulkea sen aiheuttama vertailu pois ajatuksistaan. Toki kaikkia tämä ei samalla tavalla vaivaa, kuten jotkut ovat edellä kommentoineet. Olen vasta aikuisena tajunnut, kuinka paljon olen kuullut ulkonäköön liittyvää kommentointia äidistäni koko elämäni ajan - ja myös sen olen ystävieni kautta tajunnut, että jotkut eivät ole kuulleet yhtä ainoaa tällaista kommenttia äidistään, jolloin aiheesta on eri tavalla lähtökohtaisesti "vapaa".
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on todella kaunis nainen. Heillä on yksi tytär, joka näyttää täsmälleen naisen anopille. Miehen puolelta näytti tulleen ihan kaikki geenit.
Joskus tytöt tulevat isän suvun naisien näköisiksi ja pojat äidin suvun miesten näköisiksi. Paitsi että jotkut julkkikset ovat kyllä tismalleen saman näköisiä äitinsä kanssa esim Reese Witherspoon ja tyttärensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin että olen kummajainen suvussa, kun en näyttänyt isältäni tai äidiltäni tai sisaruksiltani. Sitten näin valokuvia äitini äidistä eri ikäisenä ja herramunjessus, kuin olisi peiliin katsonut.
Urgh, on kokemusta ja myös sen lisäksi, että äiti on kaunis myös siskoni on hiton kaunis. Ovat kuin kaksoset ja minä olen joku rupujämä, koottu maanantaiversio. Kateus oli kamalaa nuorena, mutta nyt olen jo melko tottunut tähän. Silti se välillä kirpaisee, varsinkin jos ollaan kaikki koolla ja siskoa ja äitiä kehutaan jotenkin. Sillon hävettää oma rumuus ja tekee mieli vain häipyä paikalta. Serkkuni sanoi, että siskoni on kuin täydellinen persikka ja minä olen granaattiomena. Onhan se ihan kiva joo, olla "persoonallisen" näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Urgh, on kokemusta ja myös sen lisäksi, että äiti on kaunis myös siskoni on hiton kaunis. Ovat kuin kaksoset ja minä olen joku rupujämä, koottu maanantaiversio. Kateus oli kamalaa nuorena, mutta nyt olen jo melko tottunut tähän. Silti se välillä kirpaisee, varsinkin jos ollaan kaikki koolla ja siskoa ja äitiä kehutaan jotenkin. Sillon hävettää oma rumuus ja tekee mieli vain häipyä paikalta. Serkkuni sanoi, että siskoni on kuin täydellinen persikka ja minä olen granaattiomena. Onhan se ihan kiva joo, olla "persoonallisen" näköinen.
Varmaan äidin ja siskon kauneuden huomioiminen voi aiheuttaa itsessä "rumuusharhan", siis että pitää itseään tämän seurauksena rumempana kuin onkaan. Omaa ulkonäköäni ei ole kommentoitu oikeastaan koskaan negatiivisesti (nimenomaan suhteessa äitiini), ajatukset ovat kypsyneet omassa päässäni kuullessani ihailua äitini ulkonäöstä. Sinä olet toki saanut tuon granaattiomenakommentin, josta on kyllä sanottava, että granaattiomena on mielestäni tosiaankin kauniimpi hedelmä, heh.
Äitini oli pikkusievä ja minusta tuli samanlainen, joten henkilökohtaista kokemusta minulla ei ole. Julkkisten lapsilla on usein tästä riesaa ja olenkin miettinyt joskus miltä heistä mahtaa tuntua, kun armottomasti verrataan kauniiseen äitiin. Esimerkiksi Demi Mooren, Beyoncén, Elizabeth Taylorin, Nicole Kidmanin, Olivia Newton-Johnin ja monen muun tyttäret ovat saaneet tämän tuntea.