Kun "Tunnet minut kannesta kanteen"

Parisuhteesta katoaa jännite, kun elämä muuttuu liian tasaiseksi ja ennalta arvattavaksi.

Mun mielestä ei. Vaikka tuntisi kirjan sanasta sanaan, ja osaisi lähes ulkoa, sitä voi rakastaa. Sitä voi jopa rakastaa paljon paljon enemmän kuin uusia kirjoja, joihin voi kyllä ensisilmäilyllä ihastua, ja hullaantua hetkellisesti uusista juonista. Mutta hyvä vanha kirja, moneen kertaan luettu ja tuttu, on silti se minkä haluat sairasvuoteelle viereen ja mitä et kiikuta divariin tai lehtiroskikseen muuton yhteydessä.

Ahaa..hmm. En ollut osannut jäsentää, mitä itse ajattelen tuosta kohdasta. Ennalta-arvattavuus kai on se avainsana, joka pätee siihen, miksi parisuhde muuttuu tylsäksi. Mutta sitten voi olla kiinnostaviakin juonia.:) Kiitos. ap.

Tää on hieno sanoitus.

Siinähän nainen epäilee miehen rakkauden pysyvyyttä - ja käsittääkseni hyvällä syyllä.

Sillä monia ihmisiä tuntuu hiertävän liiallinen tuttuus, yllätyksettömyys, se, että tietää tarkalleen, mitä toinen sanoo jossakin tilanteessa. Se voi olla suhteen loppu ja onkin monissa tapauksissa.

Jotkut ihmiset pääsevät tuon vaiheen yli ja alkavat ajatella, että ehkä se jännitys pitää hakea muista asioista kuin omasta puolisosta. No, monet ratkaisevat yhtälön hakemalla jännitystä salarakkaan muodossa, jotkut aloittavat laskuvarjohyppelyn.

Laulun riimin nainen tai sanoittaja on niin nuori, ettei hän tiedä, ettei puolisoa voi koskaan tuntea täysin.

Mikä biisi tää on?

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:15"]

Laulun riimin nainen tai sanoittaja on niin nuori, ettei hän tiedä, ettei puolisoa voi koskaan tuntea täysin.

[/quote]

Hmm, sanoittaja Matti Rossi on syntynyt 1934 eli ollut laulun julkaisuvuonna 36-vuotias (tosin voi olettaa, että teksti on voinut syntyä aiemminkin). Mutta ei välttämättä niin nuori kuitenkaan kun on tämän tekstin tehnyt. Yllättääkö muuten, että sanoittaja on mies?

ap

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:16"]

Mikä biisi tää on?

[/quote]

Jos rakastat.

Tässä vielä koko teksti:

Jos rakastat kylmää kuuta,
esineitä, kirjojen kansia,
auton ovia, ihmisen kuorta,
en tule sinun kanssasi meren rantaan
enkä piirrä kuvaasi hiekkaan...

Jos rakastat ikkunoita,
hopeatuoppeja, soopeliturkkeja,
nahkaselkäistä vieraskirjaa,
minä hymyilen sinulle kadun poikki,
mutta en lähde kanssasi hienoon paikkaan
syömään | hanhenrintaa.

Jos rakastat purjehtimista,
kaukomatkoja, Kanarian saarta,
pois sinä lähdet, ja minä pysyn täällä.
Ja muistelen sinua kaipaamatta,
aamua, jolloin tuuli puhalsi
hiuksissani, ja vei sinun kuvasi.

Jos rakastat seteleitä,
minä autan sinua luopumaan niistä
ja annan sinulle kaiken, minkä tahdot.
Mutta sydäntäni en anna...

Jos rakastat liikaa kirjoja,
minä kysyn sinulta, miten käy minun,
kun tunnet minut kannesta kanteen.
Ja juoneni lakkaavat kiinnostamasta
ja muistat ulkoa kaiken...

Jos rakastat pieniä tyttöjä,
pieniä tyttöjä, pieniä poikia,
koiria, mummoja, vanhojapiikoja,
salaattia ja sellerinjuurta,
lampaanpaistia, kevätaamuja,
kylmien asemien yksinäisiä miehiä,
minä tulen | sinun kanssasi merenrantaan

ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan.