Lue keskustelun säännöt.
Millainen 5-vuotiaan PITÄISI olla?!
14.11.2013 |
Ehkä vähän hassu otsikko, mutta tuota juuri mietin. Että millainen pitäisi kohta viisivuotiaan pojan olla? Pitäisikö keskittyä? Pitäisikö jo olla luopunut peukalonsa imemisestä ja tavaroiden viemisestä koko ajan suuhun? Pitäisikö hänen samaistua muihinkin, kuin vain aikuisiin?
Miksi hän ei tunnu koskaan oikeasti kuuntelevan?
Miksi hän ei koskaan usko, kun hänelle sanotaan että ei hätää tai että ei tarvitse pelätä? Miksi hän aina alkaa päsmäröidä ja käyttäytyy kuin päiväkodissa hoitajat käyttäytyy eli ohjaa, määrää, opastaa, käskee...?
Minulla alkaa mennä hermo. Tuo lapsi on kaiken lisäksi kova valittamaan kaikesta, ja koko ajan jotenkin veltto ja ponneton... sellainen kuin hänen ei olisi hyvä olla missään paikassa. :/
Kommentit (5)
Hei, kuulostaa ihan mieheni pojalta tuossa iässä. Peukusta päästiin eroon lahjomalla (tosin söis sitä vain yöllä)
Sosiaaliset taidot olivat hukassa mutta todella fiksu ja lahjakas muuten.. (meidän hajamielinen professori), oli aistiyliherkkyyksiä ja kömpelyyttä yms. Eskarin lopussa ja Ekalla luokalla kun rupesivat myös iltapäivisin leikkimään kavereiden kanssa tuli hän usein itkien sisälle kun kaverit eivät leiki.. mä salakuuntelin näitä leikkejä ja tämä meidän poika oli se joka halusi määrätä miten leikit menevät ja oikeasti meni pois tolaltaan jos joku ei totellut häntä.. Mä neuvoin ja opastin ja neuvoin ja opastin kuinka kannattaa kuunnella muitakin ja ottaa huomioon muidenkin toiveet leikkien kulusta.
Keskittyminen oli vaikeaa, sohvalla nuohosi (ja nuohoaa vieläkin 4 luokkalaisena) miten sattuu leffoja katsellessa.. ei pysynyt ollenkaan paikallaan. Saattaisi uppoutua päiväkausiksi pleikkakpelien maailmaan jos antaisi.. nukkunut on aina huonosti mutta onneksi ei herätä meitä. yms..
Mitä isommaksi on tullut niin nämä oireet ovat helpottaneet mutta kyllä tätä lasta saa ohjeistaa ja patistaa tekemään asioita edelleen..
Jos joskus oltaisiin menty tutkimuksiin niin luulen että asberger sieltä pohjalta olisi lievänä löytynyt mutta pärjää hyvin nytkin elämässään ja on kavereita ja harrastus yms. joten en kanna huolta, hänen luonteensa on vain toisenlainen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5v on vielä pieni, kehittyy ja muuttuu koko ajan. Nykyisin ollaan vähän liian innokkaina hankkimassa diagnoosia joka lapselle, joka ei ole kiltti, mukautuva ja helposti ohjailtava.
Meillä on 5-vuotias tyttö, joka on kiltin, mukautuvan ja helposti ohjailtavan VASTAKOHTA. Peukku menee edelleen suuhun, raivareita tulee pienestäkin asiasta, sosiaalisissa tilanteissa on vaikeuksia. En kuitenkaan ole mennyt apua hankkimaan, koska päiväkodissa ei olla hysteerisiä, vaan sanotaan että tyttö on vasta pieni.. Toisella lapsellamme on adhd, mutta kotioloissa tuo poika on kyllä ollut helppo verrattuna tähän pikkusisarukseensa. Silti en epäile mitään diagnosoitavaa, näkisin tuon vain hyvin voimakkaana luonteena. Jos kerran neuvolassa tai muualla ei olla huolissaan, niin miksi minäkään olisin?
Vaikuttaa ihan normaalilta 5v:ltä. Tuollaisia ne on, ne on vielä pieniä ja niillä on aikaa kasvaa. Tosin kasvaessaan niille kyllä tulee uusia "ärsyttäviä" juttuja niiden tilalle joista ne kasvaa yli, kuten peukalon imemisestä.
Mun 4v. on just tuollainen ja on ollut jo vuoden verran. Ollaanko neuvolassa tai päiväkodissa huolestuneita? Jos ei, sulla voi vaan olla tempperamenttinen poika joka pitää hyväksyä sellaisenaan. Tuollaiset lapset ovat vanhemmilleen paljon työläämpiä kasvatuksen kannalta. Lapsia on niin erilaisia ja joidenkin lasten pitäisi olla just tuollaisia.
Voimia!