Kumman miehen ottaisit?

Minulla on tuo eka vaihtoehto, ja joskus toivoisin että hän olisi ihan vaan hiljaa🙄 Mutta rakastan häntä silti, tiesin kyllä mitä saan.

Miehen joka on äänessä.

Jos alkaa häiritsemään, istun naamalle.

Sanni16kerava kirjoitti:

Miehen joka on äänessä.

Jos alkaa häiritsemään, istun naamalle.

Riisu kuitenkin paljaaksi ennen sitä.

Hiljaisen. En jaksa keneltäkään jatkuvaa pälätystä.

Täydellinen olisi sellainen joka on hiljainen, rauhallinen ja kaikin puolin stabiili yksilö, mutta tuo mielipiteensä perustellen esiin silloin kun sitä kysytään tai muuten asia koskettaa häntä. 

Käy myös mielellään keskusteluja eikä yritä "voittaa" niitä vaan kuuntelee ja tavoittelee ymmärryksensä lisääntymistä. 

Hiljaisen. Eksä puhui taukoamatta ja se oli tosi raskasta välillä. 

Itse introverttina en jaksaisi kuin toista introverttia. 

Mulla oli toi mykkä vaihtoehto joten kera puheen ilman muuta.

Joku valitti muussa ketjussa miksi nainen päättää kaikesta. No just siksi.

Vaikka kysyy, ei saa vastausta.

Oma-aloitteisuus. Mikä se on?

Korjaan vastaustani.

Mikäli mykkyydestä huolimatta omaa tunneälyn, niin käy. Eli oma-aloitteisesti ja pakottamatta tekee asioita pariskuntana, perheenä ja yksilönä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli toi mykkä vaihtoehto joten kera puheen ilman muuta.

Joku valitti muussa ketjussa miksi nainen päättää kaikesta. No just siksi.

Vaikka kysyy, ei saa vastausta.

Oma-aloitteisuus. Mikä se on?

Korjaan vastaustani.

Mikäli mykkyydestä huolimatta omaa tunneälyn, niin käy. Eli oma-aloitteisesti ja pakottamatta tekee asioita pariskuntana, perheenä ja yksilönä.

Kaikkia maailmahistorian onnellisia parisuhteita yhdistää yksi asia ; mies on "tossun alla". 

"Tossun alla" oleminen on mies-kieltä sille että naisen tunteet ja ajatukset merkitsevät. Se taas on jokaisen parisuhteen kivijalka, ensin otetaan huomioon naisen tunteet ja tarpeet, sen jälkeen nainen pitää huolen miehestä ihan lunnostaan. Sama kuvio toistuu joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli toi mykkä vaihtoehto joten kera puheen ilman muuta.

Joku valitti muussa ketjussa miksi nainen päättää kaikesta. No just siksi.

Vaikka kysyy, ei saa vastausta.

Oma-aloitteisuus. Mikä se on?

Korjaan vastaustani.

Mikäli mykkyydestä huolimatta omaa tunneälyn, niin käy. Eli oma-aloitteisesti ja pakottamatta tekee asioita pariskuntana, perheenä ja yksilönä.

Kaikkia maailmahistorian onnellisia parisuhteita yhdistää yksi asia ; mies on "tossun alla". 

"Tossun alla" oleminen on mies-kieltä sille että naisen tunteet ja ajatukset merkitsevät. Se taas on jokaisen parisuhteen kivijalka, ensin otetaan huomioon naisen tunteet ja tarpeet, sen jälkeen nainen pitää huolen miehestä ihan lunnostaan. Sama kuvio toistuu joka päivä. 

edit. tarkoitin tässä maailmanhistorian heteroparisuhteita. Ja miesten ilmaisu on useammin "tussun alla". 

:) 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli toi mykkä vaihtoehto joten kera puheen ilman muuta.

Joku valitti muussa ketjussa miksi nainen päättää kaikesta. No just siksi.

Vaikka kysyy, ei saa vastausta.

Oma-aloitteisuus. Mikä se on?

Korjaan vastaustani.

Mikäli mykkyydestä huolimatta omaa tunneälyn, niin käy. Eli oma-aloitteisesti ja pakottamatta tekee asioita pariskuntana, perheenä ja yksilönä.

Mulle sopisi tuollainen mies, kunhan tekee hommia käskettäessä. Muuten tykkään suunnitella ja päättää asioista ihan yksin. Mutta jos ei tapahdu mitään edes pyydettäessä, niin sitten ei kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli toi mykkä vaihtoehto joten kera puheen ilman muuta.

Joku valitti muussa ketjussa miksi nainen päättää kaikesta. No just siksi.

Vaikka kysyy, ei saa vastausta.

Oma-aloitteisuus. Mikä se on?

Korjaan vastaustani.

Mikäli mykkyydestä huolimatta omaa tunneälyn, niin käy. Eli oma-aloitteisesti ja pakottamatta tekee asioita pariskuntana, perheenä ja yksilönä.

Kaikkia maailmahistorian onnellisia parisuhteita yhdistää yksi asia ; mies on "tossun alla". 

"Tossun alla" oleminen on mies-kieltä sille että naisen tunteet ja ajatukset merkitsevät. Se taas on jokaisen parisuhteen kivijalka, ensin otetaan huomioon naisen tunteet ja tarpeet, sen jälkeen nainen pitää huolen miehestä ihan lunnostaan. Sama kuvio toistuu joka päivä. 

Tämä. Monilla nykymiehillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää miten tärkeää naisen onnellisuus on heidän oman onnellisuutensa kannalta. 

Pahin painajaiseni olisi jatkuvasti läpättävä duracell-pupu. Ei ei ei.

Eli mieluummin hiljainen, joka saattaa vuosien varrella rohkaistua tuomaan mielipiteitään hillitysti esiin.

Duracell-pupu ei muutu koskaan, liian rakastunut itseensä ja omiin hauskoihin juttuihinsa.

Löysin miehen, joka on rauhallinen, tuumiskeleva ja vakaa. Hän ei puhu paljoa, mutta kun puhuu, niin asiaa. Huumoria löytyy ja se on samanlaista tilannehuumoria kuin minullakin. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta.

Ystäväni mies oli moottoriturpa ja hän tuntui puhuvan ainakin meidän läsnäollessa taukoamatta. Juttua tuli tosi paljon, mutta asiaa siinä ei ollut nimeksikään, joten tapaamisen jälkeen tuntui, että päässä vain humisi ja olisin kuunnellut jotain asfalttiporaa.

Mä olen itse niin hiljainen, että jos mieskin on hiljainen, ei kukaan puhu. Mikä saattaa olla ihan hyväkin asia..

En vaan tiedä onnistuuko sellainen suhde? Periaatteessa joo, mutta miten se itse tutustuminen tapahtuu jos kumpikin on hiljaa? En oikein saa mitään sanottua ellei joku jututa mua. Jäädyn myös helposti.

Siksi päädyn aina suhteeseen puheliaiden ihmisten kanssa. Olen kyllä ollut erittäin kiinnostunut monesta hiljaisesta miehestä, mutta se on ollut juuri sitä, että molemmat ollaan hiljaa. Kipinät sinkoilee, eikä kumpikaan sano mitään.

Joten joudun vastaamaan puhelias, vaikka oikeasti kiinnostaisi hiljainen mies.

Vierailija kirjoitti:

Löysin miehen, joka on rauhallinen, tuumiskeleva ja vakaa. Hän ei puhu paljoa, mutta kun puhuu, niin asiaa. Huumoria löytyy ja se on samanlaista tilannehuumoria kuin minullakin. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta.

Ystäväni mies oli moottoriturpa ja hän tuntui puhuvan ainakin meidän läsnäollessa taukoamatta. Juttua tuli tosi paljon, mutta asiaa siinä ei ollut nimeksikään, joten tapaamisen jälkeen tuntui, että päässä vain humisi ja olisin kuunnellut jotain asfalttiporaa.

Oma mieheni samanlainen, kelvannut hyvin jo 15 vuotta. Ei oltaisi oltu yhdessä näin pitkään jos olisi äänekäs, en jaksaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli toi mykkä vaihtoehto joten kera puheen ilman muuta.

Joku valitti muussa ketjussa miksi nainen päättää kaikesta. No just siksi.

Vaikka kysyy, ei saa vastausta.

Oma-aloitteisuus. Mikä se on?

Korjaan vastaustani.

Mikäli mykkyydestä huolimatta omaa tunneälyn, niin käy. Eli oma-aloitteisesti ja pakottamatta tekee asioita pariskuntana, perheenä ja yksilönä.

Kaikkia maailmahistorian onnellisia parisuhteita yhdistää yksi asia ; mies on "tossun alla". 

"Tossun alla" oleminen on mies-kieltä sille että naisen tunteet ja ajatukset merkitsevät. Se taas on jokaisen parisuhteen kivijalka, ensin otetaan huomioon naisen tunteet ja tarpeet, sen jälkeen nainen pitää huolen miehestä ihan lunnostaan. Sama kuvio toistuu joka päivä. 

Tämä. Monilla nykymiehillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää miten tärkeää naisen onnellisuus on heidän oman onnellisuutensa kannalta. 

Totta! Miksi miehet eivät ymmärrä omaa parastaan. Olen itse hieman vanhanaikainen ja "palvelen" miestäni mielelläni (laitan hänelle ruokaa, leivon, silitän paidan....) Mutta, saan häneltä kaiken takaisin minkä annankin ja välillä tunnen itseni todella halutuksi ja rakkautta riittää, ja myös seksiä. Eli tiivistettynä: kohtele toista niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse niin hiljainen, että jos mieskin on hiljainen, ei kukaan puhu. Mikä saattaa olla ihan hyväkin asia..

En vaan tiedä onnistuuko sellainen suhde? Periaatteessa joo, mutta miten se itse tutustuminen tapahtuu jos kumpikin on hiljaa? En oikein saa mitään sanottua ellei joku jututa mua. Jäädyn myös helposti.

Siksi päädyn aina suhteeseen puheliaiden ihmisten kanssa. Olen kyllä ollut erittäin kiinnostunut monesta hiljaisesta miehestä, mutta se on ollut juuri sitä, että molemmat ollaan hiljaa. Kipinät sinkoilee, eikä kumpikaan sano mitään.

Joten joudun vastaamaan puhelias, vaikka oikeasti kiinnostaisi hiljainen mies.

Tuollaisessa tilanteessa rohkaistutaan itse, jos se hiljainen mies kiinnostaa. Kävele häntä päin "vahingossa" ja jää pudistelemaan hänen vaatteitaan. Varmasti alkaa vähintäänkin nauramaan. Sitten vaan alat juttelemaan jostain ihan tyhmästä (mutta ei loukkaavasta) aiheesta. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä sanot. (Hän on kiinnostunut ainoastaan vartalostasi)

Ehkä tällä hetkellä haluaisin vähemmän puheliaan miehen. Joskus hän höpöttää ärsyttävän pitkään, eikä välitä minun kuulumisista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Pahin painajaiseni olisi jatkuvasti läpättävä duracell-pupu. Ei ei ei.

Eli mieluummin hiljainen, joka saattaa vuosien varrella rohkaistua tuomaan mielipiteitään hillitysti esiin.

Duracell-pupu ei muutu koskaan, liian rakastunut itseensä ja omiin hauskoihin juttuihinsa.

Huomaatko itse kuinka oletat miehen muuttuvan suhteessa?

Mullon sulle huonoja uutisia:

Sä joko hyväksyt sellaisena kuin on tai etsit seuraavan.