Lue keskustelun säännöt.
Lapseni (myös syntynyt 1997) on aina
10.10.2013 |
ollut opettajien silmissä tunnollinen, reipas ja kunnon oppilas. Jäänyt kuitenkin aina porukoiden ulkopuolelle. Hän on erittäin yksinäinen ja puhumme asiasta paljon. Hän ei ole koskaan myöntänyt, että hän kiusattaisiin mutten ole varma asiasta. Hän ei elä ihanaa nuoruutta, känny ei soi, hänen peräänsä ei koskaan voi soittaa ja pyytää kotiin (on aina kotona). Sattuu niin pirusti. Toivoisin, ettei ketään kiusata tai jätetä porukan ulkopuolelle.
Kommentit (8)
Entä millainen hän on luonteeltaan? Lähteekö muiden juttuihin rohkeasti mukaan vai vetäytyykö tai arvosteleeko? Osaako olla ihmisten kanssa luontevasti vai piiloutuuko paidankauluksensa taakse mutisemaan?
Paljon on siitäkin kiinni, mitä peilistä näkyy. Omaa asennettaan voi aina muuttaa, vaikka toisten ei voisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kurjaa. Mulla on 15v tyttö joka on aika "erikoinen" ajatusmaailmaltaan. Kasvissyöjä, luonnonsuojelija ym. Ei hänelläkään ole montaa ystävää koulusta, pari löytyy. Hän on kuitenkin löytänyt netin kautta ystäviä, pari heistä on oikein hyviäkin joitten kanssa päivittäin juttelevat, tapailevatkin ja nämä tytöt on olleet meilläkin lomillaan ja meidän tyttö heillä.
Minulla on 7-vuotias, jolla ei ole kännykässään ainuttakaan kaverin puhelinnumeroa. Sanoi meille, ettei hänelle niitä anneta.
Onneksi vielä tämän vuoden on ip - kerhossa ja harrastuksissa ja tuttuja riittää, mutta mietin kyllä, mitä väistämättä pian tapahtuu. Pian hän on yksin ja tajuaa, että muut eivät ole.
meidän lapsemme on iloinen ja reipas, opettajn mukaan hyvä kaveri. Ei vaan pääse porukkaan mukaan.
Lapseni on ujo ja jännittäessä sanat jumittaa. Hän on saanut hymypoikapatsaan eli on ollut reilu ja iloinen kaveri. Hän kypsymättömämpi kuin muut tuon ikäiset eli jutut ei ihan kohtaa. Rakastaa moottoriurheilua mutta ei ole onnistunut löytämään samanhenkistä kaveria. Luonto ja kalastus on hänelle myös tärkeitä. Asumme kaupungissa ja hän haaveilee maalaiselämästä.
Aargh kuinka sydämestä ottaa lukea näitä juttuja. Tuokin pieni 7-vuotias, jolle ei anneta numeroita... =( Oma lapseni on kovin suosittu koulussa ja aina muistan muistuttaa katsomaan vähän ympärilleen, jos joku on yksinäinen, ihan hyvin sellaisen voi pyytää mukaan leikkeihin. En tietysti voi "pakottaa" tähän ja jos joku ei halua mukaan niin fine, mutta ainakin haluan että hän huomaisi, että niitä kaverittomia lapsia on olemassa, sitten voi miettiä miltä se tuntuisi itsestä. Tsemppiä ja kaikkea hyvää niille pienille ja isommillekin yksinäisille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydänmestä ottaa mullakin, kun näitä luen ! Niin toivoisi, että edes lapset säästyisivät kaikilta maailman suruilta ilman ystäviä ! Etteivät jäisi yksin. Tämä maailma on välistä niin karu paikka näille pienille.
Myös mun -97 lapseni on lähes aina kotona ilman kaveriseuraa...
On hällä pari kaveria, mutta niillä on kuitenkin niin paljon enemmän muuta puuhaa, niin harvoin ovat yhdessä.
Tiedän, että lapseni tästä vähän kärsii.
Hei, surullista luettavaa.Onko hänellä harrastuksia?