Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun näen Facessa teinivuosien kaveriporukan kuvia "25 vuotta ystävyyttä", minä olen tipahtanut kelkasta ajat sittem vaikka kerran olin kiinteä osa jengiä
29.08.2020 |
Tosin nyt kun mietin, olin silloin jo vähän ulkopuolinen tai tuntuu etten ollut samoilla taajuuksilla. Kun porukka sitte hajosi, elämä vei eri suuntiin nämä 5 naista ovat tapailleet ja matkustelleet. Äskettäin olivat risteilyllä.Minä kelpasin Face-kaveriksi, en muuta.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
No vaikutatkin vähän oudolta, kun postaat tällaisesta asiasta palstalle.
Ei todellakaan. Nämä ovat ihmisenä olon suurimpia asioita: kuulunko joukkoon vai sen ulkopuolelle. Luola-aikoina ulkopuolelle jäänti oli hengenvaarallista, aivomme sen yhä ymmärtävät ja kaipaavat yhteyttä muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Mut vaan tipautettiin neljän porukasta.
Tuo on surullista. Olisi ihana ajatus että sama kaveripoppoo jatkaisi illanviettoja viistoistavuotiasta viisikymppisisiksi, mutta aikuinen on eri ihminen kuin teini ja äkkiä sen vanhan kaverin kanssa ei olekaan mitään yhteistä.
Tuttua. Minut tiputettiin parikymppisenä "superkolmikosta" kuten nämä entiset ystäväni ryhmäänsä kutsuvat.
Poista facesta?? :D miks olla ihmisten kaveri, jotka ei selkeästikään ole sun kavereita....
Kyllä mutkin on "tiputettu" pois... Mutta en juuri kaivannutkaan säännöllisttä olemista, omasta mmielestäni nimittäin olin erilainen (fiksumpi, itsenäisempi, rehellisempi yms) jne.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko harkinnut heidän poistamistaan face-kavereistasi taikka edes heidän julkaisujensa piilottamista feediltäsi? Turhasta negatiivisuudesta elämässä on hyvä hankkiutua eroon aina kuin mahdollista, tällaista asiaa kun on aika hyödytöntä alkaa märehtimään sen enempää. Kaikki ihmiset eivät vain sovi yhteen, tämä ei tarkoita sitä että sinussa olisi jotain vikaa. Varmasti sinäkin olet samoilla taajuuksilla joidenkin muiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Minut tiputettiin parikymppisenä "superkolmikosta" kuten nämä entiset ystäväni ryhmäänsä kutsuvat.
Hyi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Some on paskaa. Leivotaan paskakakkuja ja esitellään paskakakkuja kaikille. Paskaa.
Suomalainen tapa. Jo päiväkodissa näkee näitä tilanteita, jossa joku porukasta savustetaan ulos. Sellainen sitten vahvistaa sen muun porukan yhteenkuuluvaisuutta.
Jostain syystä suomalaisilla on käsitys että heillä voi olla vain rajallinen määrä ystäviä. Sanon suomalaisilla siksi, että pitkään ulkomailla asuneena en ole kokenut samaa muualla. Muualla on usein "the more the merrier" -asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen tapa. Jo päiväkodissa näkee näitä tilanteita, jossa joku porukasta savustetaan ulos. Sellainen sitten vahvistaa sen muun porukan yhteenkuuluvaisuutta.
Jostain syystä suomalaisilla on käsitys että heillä voi olla vain rajallinen määrä ystäviä. Sanon suomalaisilla siksi, että pitkään ulkomailla asuneena en ole kokenut samaa muualla. Muualla on usein "the more the merrier" -asenne.
Tai ehkä sussa vaan on jotan luontaantyöntävää, ettei susta pidetä. Ulkoimailla se ei näy, kun et tunnekieltäsi pääse käyttämään.
Samaa mieltä kuin muut. Poista heidät facekavereista jo tänään, ihan turhaan roikotat heitä siellä itsellesi pahaa mieltä tuottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Some on paskaa. Leivotaan paskakakkuja ja esitellään paskakakkuja kaikille. Paskaa.
😂
Lahey?
Minä kuulun vielä teinivuosien juurikin viisihenkiseen naisporukkaan (emme kuitenkaan ole olleet risteilyllä), ja itse koen, että ne, jotka porukasta ovat pudonneet, ovat itse jättäytyneet pois. Koskaan emme ole kenenkään selän takana sopineet tapaamisia, paitsi sitten kun joku ei ole tullut tapaamisiin tyyliin viiteen vuoteen, ja olemme perustaneet vaikka facebook-ryhmän tilalle whatsapp-ryhmän, ei kyllä ole tullut mieleen enää liittää porukan jättänyttä siihen. Ja jotenkin aistin, että nämä porukan jättäneet juuriki kokevat olevansa jotenkin parempia kuin me. Mutta olisihan se avartavaa saada heiltäkin näkemys asiasta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli yläasteella tosi kiinteä ja tiivis kaveriporukka. Tai niin mä luulin.
Lukioon siirryttäessä ja täysi-ikäisenä muita alkoi kiinnostamaan baarit, panot, juhliminen. Itsellä oli vasta toinen vanhempi kuollut, sisar tekemässä kuolemaa teholla ja muutin omilleni, jäin tosi yksin suremaan kun muut pörräsi ja unohti mut kokonaan. Sain mä välillä kuunnella heidän känni-itkujaan ja majoittaa baarin jälkeen, kun olin ainoa jolla oli oma kämppä jo.
Välillä nyt yli kolmekymppisenä sattuu vieläkin ajatella sitä, mutta sitten tajuan että oltiin liian erilaisia, eikä mua edes kiinnostais heihin tutustua uudestaan.
Yksin on parempi kuin feikkijengin kanssa.
Kyllä mäkin silti kaipaisi muita naisia ystäväksi.
Olet aikuistunut, ne on jääneet jollekin asteelle. Jätä nuoruuden pöljät, katkaise kuivat oksat, käännä sivua ja mene eteenpäin.
Älä odota keneltäkään mitään.
Mä olin lukiossa viiden hengen ystäväpiirissä. Olen ystävä näistä kolmen kanssa, mutta vain kahden heistä "yhdessä" porukkana, ja yhden sitten yksittäin (hän ei ole tekemisissä muiden kanssa). Yhden kanssa olen fb-kaveri, uskon että vielä joskus tavataan taas. Hän oli joukon "johtaja" yläastella, ja johtoroolin ottaa edelleen, kun hänen kanssa on. Ja hän liittyy tuohon "porukkaan", jossa on vielä minä + 2.
Yhden kanssa en ole tekemisissä. Meillä oli riita noin 23-vuotiaana, ja se oli siinä. Joskus häneen törmään, ja se on kiusallista hymyilyä molemmin puolin. Fb-kaveri olen.
Ehkä liittyy tai ei liity asiaan :D N39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen tapa. Jo päiväkodissa näkee näitä tilanteita, jossa joku porukasta savustetaan ulos. Sellainen sitten vahvistaa sen muun porukan yhteenkuuluvaisuutta.
Jostain syystä suomalaisilla on käsitys että heillä voi olla vain rajallinen määrä ystäviä. Sanon suomalaisilla siksi, että pitkään ulkomailla asuneena en ole kokenut samaa muualla. Muualla on usein "the more the merrier" -asenne.
Tai ehkä sussa vaan on jotan luontaantyöntävää, ettei susta pidetä. Ulkoimailla se ei näy, kun et tunnekieltäsi pääse käyttämään.
En kirjoittanut itsestäni vaan yleisesti.
Mutta viestisi paljastaa asennevammasi ja edustaa hyvin juuri sitä suomalaista tapaa vihata etukäteen tuntemattomia ihmisiä ja keksiä heistä halventavia juttuja. Juuri samalla asenteella savustetaan porukasta aina joku pois.
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun vielä teinivuosien juurikin viisihenkiseen naisporukkaan (emme kuitenkaan ole olleet risteilyllä), ja itse koen, että ne, jotka porukasta ovat pudonneet, ovat itse jättäytyneet pois. Koskaan emme ole kenenkään selän takana sopineet tapaamisia, paitsi sitten kun joku ei ole tullut tapaamisiin tyyliin viiteen vuoteen, ja olemme perustaneet vaikka facebook-ryhmän tilalle whatsapp-ryhmän, ei kyllä ole tullut mieleen enää liittää porukan jättänyttä siihen. Ja jotenkin aistin, että nämä porukan jättäneet juuriki kokevat olevansa jotenkin parempia kuin me. Mutta olisihan se avartavaa saada heiltäkin näkemys asiasta. :D
Minut savustettiin kun yksi, se pahin päsmäri kai koki minut jotenkin kilpailijaksi. Kovaääninen vaativa tyyppi, minä hiljainen pohdiskelija.
Vähitellen sai "lentävät apinat" käännettyä minua vastaan, vaikken tiennyt edes "taistelussa" olevanikaan. En edelleenkään ole huonompi tai parempi, vaan erityylinen, erilainen.
Tykkään kuunnella ihmisiä ja minulla on uusia ystäviä jotka on tärkeitä peilejä ihmisyydessä, mutta en käsitä miksi ystäviä pitäisi esitellä kuin omaisuutta, itseä pönkittämässä.
En ymmärrä sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun vielä teinivuosien juurikin viisihenkiseen naisporukkaan (emme kuitenkaan ole olleet risteilyllä), ja itse koen, että ne, jotka porukasta ovat pudonneet, ovat itse jättäytyneet pois. Koskaan emme ole kenenkään selän takana sopineet tapaamisia, paitsi sitten kun joku ei ole tullut tapaamisiin tyyliin viiteen vuoteen, ja olemme perustaneet vaikka facebook-ryhmän tilalle whatsapp-ryhmän, ei kyllä ole tullut mieleen enää liittää porukan jättänyttä siihen. Ja jotenkin aistin, että nämä porukan jättäneet juuriki kokevat olevansa jotenkin parempia kuin me. Mutta olisihan se avartavaa saada heiltäkin näkemys asiasta. :D
Sama juttu meidän kaveriporukassa. Meitä alkujaan 5, nykyään 4.
Ja homma meni juurikin niin että pikku hiljaa jättäytynyt pois. Tapaamisten sopiminen oli vaikeaa kun ikinä ei muka sopinut ja viime hetkilläkin yritettiin luistaa milloin milläkin syyllä. Silloin kun saatiin porukka kasaan oli kaikilla ihan hauskaa mutta liian monta tapaamista kuivui kasaan näiden nihkeilijöiden vuoksi. Nyt meitä on 4 ja tapaamisten sopiminen helpompaa.
Onko syy enemmän heissä vai sinussa itsessäsi?