Minkälaista on kertoa lapsille että erotaan?

Juhlaahan se on...

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 15:27"]

Kamalaa se oli lapsille kertoa, mutta pakkohan se oli ja aika nopeesti ne rauhottu.

Omat vanhemmat eivät vielä tiedä. Kerron sitten, kun tiedän milloin muutamme lasten kanssa pois ja mihin.

[/quote]

Hävettikö myös

Lapsen näkökulmasta se kuulostaa vähän samalta, kuin kerrottaisiin että toinen vanhemmista on kuollut. T avioerolapsi

Lapsille kertominen oli aivan kamalaa. Ei riittänyt se, että oli oma sydän karrella ja ero raastoi, piti repiä vielä pienten lastenkin sydän riekaleiksi. Vaikka teimme sen yhdessä ja rauhallisesti vakuuteltiin että heitä rakastetaan eikä ero johdu heistä jne jne.  se suru oli sydäntäriipivää. Ja yhdessä sitä itkettiin tulevaa eroa kaikkine kommervenkkeineen.

Vanhemmille kertominen ei ollut niin kamalaa koska olin jo aiemmin kertonut liiton ongelmista ja he tiesivät meidän koittaneen kaikkea parisuhdeterapialeireistä alkaen.

Lisään vielä, että päivääkään en ole silti eroa katunut.

Elämä muuttui paremmaksi eron jälkeen vaikka aluksi olikin vaikeaa.

nro. 7

Mietin tässä, että olisiko itsellä jo vihdoin kanttia erota. 3,5 vuotta oon pojan kanssa viettänyt yhärielämää kun mies on kaukana töissä ja käy harvoin. Nyt on uusi vauva tulossa, vaan eipä tunnu kiinnostavan iskää etsiä töitä täältä läheltä. Välillä tuntuu, että olisi helpompaa erota ja olla virallisesti yksin, kuin palaa tässä loppuun hissukseen pienellä liekillä... Neuvoja?

ps. ei ole kavereita tms. ketkä auttais lapsen hoidossa

Kamalaa se oli lapsille kertoa, mutta pakkohan se oli ja aika nopeesti ne rauhottu.

Omat vanhemmat eivät vielä tiedä. Kerron sitten, kun tiedän milloin muutamme lasten kanssa pois ja mihin.