Millainen oli paha isä-/äitipuolesi?

En tiedä, jaksanko alkaa kertoa sitä tarinaa. Ne kerrat kun olen, saan itse paskaa niskaani. Niin kuin olisin ollut lapsena syyllinen huonoon kohteluuni. Mutta pääpiirteittäin näin:

- äiti jätti meidät, muutin isän kanssa kaksioon asumaan. Isä tapasi pian naisen, jolla kaksi minua vanhempaa tytärtä. Nainen ei pitänyt minusta, syytä en tiedä vieläkään. 

- Olin ujo ja hiljainen ja kiltti. Olisin halunnut, että minusta pidetään ja että minut otettaisiin juttuihin mukaan. Isä vietti viikonloput naisen luona, minä olin joko yksin kotona (ikävuodet 12-17) tai kaveri oli meillä yötä, tai olin mummin eli äidinäidin luona, tai mummin mökillä. Isä kävi naisen ja tämän tyttären kanssa pienillä reissuilla, Korkeasaaressa, Kolilla... minä en päässyt mukaan. Sanottiin, että olen niin vaikea että parempi kun jään kotiin/mummille.

- Joulut oli pahimpia, ne oltiin naisen kodissa. Muutama naisen sukulainen jutteli minulle, nainen tai tyttärensä ei juuri koskaan. Itse en tiennyt, mitä olisin sanonut. Näin jälkikäteen ajateltuna vaikutin ehkä sitten tympeältä ja ylpeältä. Oikeasti minua pelotti ja hävetti, että olin sellainen äidin hylkäämä lapsi keskellä vieraita ihmisiä.

- Muutin pois kotoa 17-vuotiaana. Pian sen jälkeen isä ja nainen muuttivat yhteen. Minun huoneeseeni jääneet tavarat menivät roskalavalle. Mm. mummin kutoma matto ja pari laatikkoa leluja lapsuudesta. Isän uuteen kotiin ei ollut asiaa, ellei nainen ollut muualla. 

- Kun olin jo itse naimisissa ja meillä oli lapsi, isä ja nainen menivät keskellä viikkoa 200km päässä sijaitsevassa kaupungissa naimisiin. He ilmoittivat häistään kolme päivää ennen, enkä kerennyt enää järjestää asioita niin että olisin päässyt mukaan. 

- Nykyään isä käy meillä, naista ei näy. Isän luo ei edelleenkään saa mennä, ei edes lapsemme, koskaan. Äitipuoleksi muuttuneen naisen sukulaiset ovat lakanneet tervehtimästä, 60-vuotisjuhlia juhlittiin ilman meitä jne.

Tuli sittenkin avautuminen. Olenko katkera? No miettikää sitä.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/890666

No jos kaiken kertoisin niin siitä tulisi Romaani..mutta pääpiirteissään tälläinen oli "paha" isäpuoleni.

-Emme saaneet olla siskoni kanssa muualla asunnossa kuin vain omassa huoneessa,keittiössä sai käydä syömässä silloin kun jotain syömistä annettiin,vessassa sentään sai käydä.Suihkussa piti käydä aamulla pikasesti ja hiljaa ettei isäpuoli kuullut,koska sekään ei ollut sallittua.

-Ruokaa ei saanut mennä itse ottamaan jääkaapista,jääkaappiin laitettiin kaiken maailman ansoituksia,josta isäpuoli sitten näki jos olimme kaapilla käyneet sillä aikaa kun ei ollut kotona.Ruokaa sai silloin kun sai.

-Seksuaalisia vihjailuja kuinka voisi opettaa minulle seksiä jne..

-Pahoinpitelyä,niin fyysistä kuin henkistäkin. Olen monet kerrat miettinyt että miksi en mennyt silloin lääkäriin/poliisille kun silmäni oli erään hakkaamis kerran jälkeen mustana ja turvoksissa.
Väkivalta oli ihan normaalia arkipäivää muutenkin,henkinen alistaminen myöskin.Viikottain sai joku turpaansa.

Elämäni parhaita hetkiä oli ne illat kun isäpuoli oli töissä iltavuorossa,silloin sai elää kuin normaali ihminen.Ikävä kyllä sitä iloa ei kestanyt kuin pari kertaa.Isäpuoli on elämäntapa työtön ja koko sen ajan mitä hänen kanssaan elin oli hän töissä vain pari kuukautta.

Juoppojahan nuo molemmat olivat jo silloin ja ovat edelleen.Äitini hyysää juoppoa ukkoaan joka on juonut jalat altaan ja joka asuu nykyään olkkarin sohvalla ja hoitelee siinä kaikki asiansa,ihan kusemisesta lähtien.

Noista nyt kun lähdetään niin voi kaikki miettiä millaisessa helvetissä sitä tuli elettyä ja miten siitä tuli kuitenkin selvittyä suht tervepäisenä.

Äitillä tulee käytyä silloin tällöin,puhelun saan kuitenkin joka kuun lapsilisäpäivänä kun on taas rahat loppu ja ruokaa pitäisi saada.

Mun äitipuoli sanoi kerran meidän kaikkien lasten kuullen (minä plus neljä sisarpuolta) ettei oikeastaan ole edes mun äitipuoli, koska en asu heidän kanssaan.

Up

Olen varmaan paha isäpuoli, kun vaadin käytöstapoja ja jotain kunnioitusta vanhempia kohtaan. Sotahan siitä syttyi ja varhaisteinit täysillä kaikin tavoin iskeen kapuloita rattaisiin. Myönnän, että itsekin provosoiduin ja käyttäydyin typerästi.

Mutta siinä meni kaikkien elämä pilalle, toisaalta olisi ehkä aikuisena pitänyt tilanne hallita, mut ei ollut voimia, ymmärrystä.

Mun isä kans selkärangattomana pikkuhiljaa hylkäsi minut äitipuolen oikkujen takia. Onneksi olin jo 15 kun kaikki alkoi, mutta vieläkin tuntuu pahalta, eikä isää saa edes lapsenlapsiaan tapaamaan kuin hampaat irvessä. 

On muka puun ja kuoren välissä. Sen sijaan äitipuoli voi nähdä omia tyttäriään aivan vapaasti.

Kamalia teidän tarinat... Mutta kiitos paljon, kun ne tähän viitsitte jakaa. Ap

Näistä ei oikein saisi puhua. Yliopistoista tulee ainakin raivotautiset räät nassuun, jos tutkimusaiheena tarjoaa uusperheen lasten näkökulmaa.

Mutta kuitenkin: Äitipuoleni kohteli minua julmasti muutaman vuoden ajan ennen kuin äitini sai lopulta huoltajuuden oikeusteitse. olin tuolloin kahdeksan. Uusi isäpuoli oli todella kiva ja tulin hyvin toimeen hänen kahden lapsensa kanssa. Harmiksi molemmat alkoholisoituivat hiljalleen ja ero heille tuli kunh olin 13-vuotias. Tämä oli siis ihan ok isäpuoli, mutta ei kai sitten kummoinen mies, kun jätti kaikki velat äitini niskoille. 14-vuotiaana sain uuden isäpuolen, joka lähenteli minua seksuaalisesti. Äitini vuokrasi minulle oman kämpän ja jotakuinkin sillä tiellä ollaan. Uskomattominta koko sopassa on ollut kaikkien aikuisten ja viranomaisten henkeäsalpaavat asenteet ja näkemykset lapsen ja nuoren sopeutumattomuudesta. Liittynee jotenkin yliopistoissa vallitseviin ideologioihin perheiden samanarvoisuuksista tms.

Musta taitaa tulla aika iso lasku veronmaksajille.

Up

Ihan vaan joitakin yksityiskohtia mainitakseni, äitipuoli antoi omalle biolapselleen mehua, minulle ja veljelleni vettä. Kun hänen sukulaisensa tulivat kylään, vain hänen oma lapsensa sai tuliaisia. (tämä ei tietysti ollut yksin äitipuolen vallassa). Pieniä ja mitättömiä asioita, mutta pahaltahan se pienistä lapsista tuntui, että oltiin niinkuin b-luokan kansalaisia, me lapset isäni ensimmäisestä avioliitosta. Ja isäni täysin selkärangaton, kun ei epätasapuolista kohtelua nähnyt tai siis sulki siltä silmänsä.