Lue keskustelun säännöt.
Tykkään mieheni tytöstä,mutta ärsyttää muhun kohdistuva negatiivininen huomio
13.09.2013 |
Alkaa oikeasti meneen hermot kun monta vuotta kuuntelee samaa kommenttia ja tenttausta joka suunnasta. Tänään taas puistossa sama homma.
Joskus ohikulkijat saattavat jopa huudella mulle kuinka oon juossu mustan munan perässä ja tehnyt lisää elättejä suomeen. (tätä ei onneksi tapahtu usein, mutta aina joskus joku rasisti känniääliö päättää avautua)
Puistossa vieraat äidit tykkäävät tulla "kohteliaasti" kyselemään mistä vanhimman lapsen isä on kotoisin tai avautumaan kuinka on varmasti tosi vaikeaa olla mulattilapsen yh ja kuinka olenkaan saanut suomalaisen isän nuoremmilla lapsilleni, vaikka olenkin tehnyt lapsen mustan miehen kanssa aikaisemmin. Kuinka hän ja hän ja tämäkin kummin kaima teki lapsen afrikkalaisen kanssa ja isä katosi eikä naiselle sitten enää löytynytkään valkoista miestä kun mulattilapsi pelotti kaikki suomalaismiehet pois.
En enää edes jaksa korjata ja kertoa ja avautua perheeni asioista.
Oikeastihan tilanne siis on se, että tämä "mulattilapsi" on mieheni ja hänen (mustan, mutta suomessa syntyneen ja suomalaisen) exänsä yhteinen lapsi, joka asuu suurimman osan ajasta meillä. Meillä on kaksi yhteistä lasta, ja kaikilla näillä kolmella lapsella siis on sama isä. Tätähän ei kukaan voi ymmärtää, koska automaattinen oletus on se, että lapsi on minun ja isä on musta. Ja lapsi kutsuu minua äidiksi ja kohtelen häntä ihan samalla tavalla kun muitakin lapsiamme ( tyttö on asunut pääasiassa meillä ihan pienestä alkaen ja itse alkanut kutsumaan minua äidiksi, oikea äiti on mama, ja hänen luonaan on epäsäännöllisen säännöllisesti viikonloppuja ja lomia jne).
Alkuunsa mua ei häirinnyt asia ollenkaan, lähinnä huvitti, mutta nyt mulle on tullut joku ongelma, ruvennut ärsyttämään ihan kunnolla. En enää jaksaisi kuunnella ja selittää ja miettiä mitä vastaan. Haluaisin puistoilla ihan normaalisti ja jos syntyy jotain keskustelua jonkun äidin kanssa, niin haluaisin että se keskittyisi johonkin muuhun kun lapsen ihonväriin. Silloin kun meillä ei ollut vielä noita kahta muuta lasta, niin kukaan ei kysellyt mitään kun tytön kanssa kävin kahdestaan puistossa. Jostain syystä noiden muiden lasten jälkeen tätä on alkanut tapahtua. Ja joo, liioittelen tän päässäni, ei tietenkään tapahdu joka kerta eikä varmaan edes joka viikko, mutta kun se on alakanut ärsyttää niin siitä jotenkin tekee päässään isomman ongeman ja siihen kiinnittää huomiota liikaa ja sitä vähän jopa kauhulla odottaa etukäteen...
Kommentit (20)
En usko tätäkään.
Miten siellä puistossa on aina eri porukka eikä ketään tuttuja. Asun isolla paikkakunnalla etelässä ja samat porukat pyörii äiti/lapsipiireissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vaimoni on alunperin kiinalainen ja lapsemme näyttää aasialaiselta. Tämän vuoksi tuntemattomat ihmiset aloittavat minun yksin tytön kanssa liikkuessa keskusteluja siitä, kuinka on hienoa, että olette adoptoineet ja pitäisi itsekin ja olisi eettistä. Ei siinä, olen ihan samaa mieltä mutta kun lapsikin kuulee nämä ja välillä on ihan kysellytkin huolissaan, että onko hän adoptoitu. :P Voisi vähän miettiä mitä tuntemattomien kanssa puhuessa olettaa...
Miksi et vastaa utelijoille,että "Anteeksi,mutta en haluaisi keskustella lapseni ihonväristä."
Kaikilla ihmisillä ei ole suodatinta silloin,kun uteliaisuus vie voiton käytöstavoista.Joudun itse käymään läpi vähän samanlaista,mutta kohde olen minä itse.Minulta kysytään mitä oudoimmissa tilanteissa "Mistä sä muuten oot?" Ymmärrän kyllä,että näytän erilaiselta,mutta en itse jaksaisi kertoa koko elämäntarinaani tarjoilijalle,taksikuskille,myyjälle,lääkärille....Usein vastaankin kohteliaasti,mutta napakasti "Liittyykö se tähän tilanteeseen jotenkin?"
Älä nyt vaan ota niiden urkkijoiden puolta ja ala syrjiä tyttöä jotenkin.Mitä siitä sitten jos joku tuntematon aikuinen loukkaantuu,kun et halua aiheesta keskustella.Kaikkein tärkeintä on,että lapsesi,joka sinua ÄIDIKSI kutsuu saa sinun tukesi ja rakkautesi.
3
Kuten sanoin, liioittelen tämän päässäni. Eihän sielä aina eri porukkaa olekaan, ja kuten sanoin, ei tapahdu varmaan edes viikottain. Me kuitenkin käydään tosi monessa eri puistossa, eikä varsinaisesti ole mitään kantapuistoa (meitä lähin puisto on tuossa tien toisella puolella, mutta se on tosi pieni ja kälynen, pelkästään huono hiekkalaatikko ja keinu, sitten vähän matkan päässä on monta isompaa puistoa, joissa kaikissa vähän eri vempaimia ja juttuja, joten vaihdellaan niitä) ja kyllä niissä melko usein näkyy uusia naamoja. Tällä alueella on vaihtuvuus suurta kun pääasiassa vuokrataloja, ja yksi puistoista esim. on sellainen, mihin osa porukasta tulee ihan autoilla kauempaakin, eli tulee muualtakin kaupungista uutta porukkaa. Toki sielä on tuttuja naamojakin aina yhtäaikaa, mutta eihän ne uudet naamat niiltä mene kysymään meidän asioista kun ei edes tiedä tunnetaanko toisiamme, vaan tulevat juttelemaan mulle.
Eikö ne ihmiset yleensä tule suoriltaan "hei, sulla on mulattilapsi, mistä sen isä on? miten oot saanut suomalaisen miehen vielä itsellesi?jne" vaan tulevat muina miehinä juttelemaan ja kommentoiman lasten touhuja ja muuta small talkia ja sitten puheet kääntyy loppujenlopuksi aina samaan.
Eihän ne pahaa tarkoita, kyllä mä sen tiedän, ja ongelma on mun päässäni. Jotenkin vaan päivä päivältä vituttaa enemmän.
ap
Kirjoita selkeä lappu, jossa selität tilanten, ota 300 kopiota ja jaa kaikille kyselijöille, ei tarvitse puhua. Älä mainitse nimiä lapussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano niille että ostit Afrikasta lapsen, että mitäs sitten? Sano että ostakoot itsekin jos noin kateellisia ovat.
Toivottavasti se tukkii heidän turpansa.
Esitä niille uteliaille vastakysymys: Oletko rasisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkeää, tosi epäkohteliasta. Yritä olla välittämättä.
Koita vaan suodattaa. Tiedän tuon tunteen vaikka meille tullaan kummastelemaan toisenlaisesta asiasta. Puistoissa toiset vanhemmat kyselevät, että minkä ikäinen teidän lapsi on. Se on ihan ok perus keskustelua tuntemattoman kanssa.
Kun kerron että toinen on 4 ja toinen 2. "Mitä?? Luulin että kaksoset! Kumpi on vanhempi? Miksi hän on noin PIENI?"
Samoja tuntemuksia tuo kauhistelu herättää kuin ap:ssakin. Toinen on pieni, koska syntyi keskosena. Hänen kaksoissisarus ei jaksanut tuntia kauempaa elää vatsan ulkopuolella.
Eli hienotunteisuutta ihmiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 jatkaa
Ymmärrän ärsytyksesi täysin.Ei minultakaan päivittäin udella alkuperääni,mutta kun on vuosia kuunnellut samaa virttä niin kyllä se ottaa päähän.
Joskus tekee mieli huutaa,että jättäkää mut rauhaan!
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 13:16"]
Miksi et vastaa utelijoille,että "Anteeksi,mutta en haluaisi keskustella lapseni ihonväristä."
Kaikilla ihmisillä ei ole suodatinta silloin,kun uteliaisuus vie voiton käytöstavoista.Joudun itse käymään läpi vähän samanlaista,mutta kohde olen minä itse.Minulta kysytään mitä oudoimmissa tilanteissa "Mistä sä muuten oot?" Ymmärrän kyllä,että näytän erilaiselta,mutta en itse jaksaisi kertoa koko elämäntarinaani tarjoilijalle,taksikuskille,myyjälle,lääkärille....Usein vastaankin kohteliaasti,mutta napakasti "Liittyykö se tähän tilanteeseen jotenkin?"
Älä nyt vaan ota niiden urkkijoiden puolta ja ala syrjiä tyttöä jotenkin.Mitä siitä sitten jos joku tuntematon aikuinen loukkaantuu,kun et halua aiheesta keskustella.Kaikkein tärkeintä on,että lapsesi,joka sinua ÄIDIKSI kutsuu saa sinun tukesi ja rakkautesi.
[/quote]
En tietenkään syrji, tyttö on mun muruni ja rakkaani siinä missä biologiset lapsenikin.
Oon miettinyt myös tuota, mitä lapsi saa mahdollisesti myöhemmin kokea. Häneltä kysytään tarhassa tai koulussa minkämaalaisia äiti ja isä on niin sehän vastaa suomalaisia. Toki kaikkien pitää olla itse tietoisia juuristaan, mutta mitä se muille kuuluu, ja uskon ettei ole tämänkään tytön mukava selittää joka paikassa että äiti ja isä on suomalaisia, ja mamakin on suomalainen, mutta maman vanhemmat on afrikasta, ja joo kyllä tämä on mun veli ja tämä on mun sisko, vaikka me ollaankin erivärisiä, ja joo kyllä noi oli mun äiti ja isä jotka haki mut koulun pihasta vaikka molemmat olikin valkosia. Ja tätä sitten koko loppuelämä juuri kuten sanoit. Mikä ihme siinä on että ihmiset on niin pirun uteliaita? Se ihonväri on tässä tapauksessa ihan vain ulkonäöllinen seikka, ja mun mielestä vieraiden ihmisten ulkonäköä ei kommentoida eikä siitä kysellä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua ap hyvin. Minä en itsekään olisi ikinä uskonut että on ihmisiä jotka tuommoista huutelee, mutta törmäsin karuun todellisuuteen, kun siskoni sai kaksoset senegalilaisen miehen kanssa, ja olen heitä joskus hoitanut ja käyttänyt eri paikoissa. Esimerkkikokemuksia:
- Helsingissä metrossa pari "ei kuppiin sylkevän" näköistä keski-ikäistä miestä alkaa puhua, kuinka lapset on ihan apinan näköisiä, ja samalla arvioida että äitinsä on kyllä ihan sievä, harmi että on sortunut mamun kanssa lisääntymään
- Malmin ostoskeskuksen edustalla pari juoppoa huutelee "Hei kato Reiska, toi on saanu mokkamunaa" ja sitten mulle "oliks iso muna neekerpojalla" ja paskaista naurua päälle
- rautatieasemalla mies jää tuijottamaan lapsia, sitten pysähtyy eteeni, sylkäisee ja sanoo "hyi saatana"
Ennen näitä kokemuksia en ollut oikein uskonut siskoni puheita rasismista joita he kohtaavat, ajattelin että hän taitaa nyt olla vähän yliherkistynyt tällä ihonväriasialle ja kuvittelee vaan että heitä muka katsotaan. Mutta eipä se katsomiseen näköjään jäänytkään. Oikeasti huolestuttaa lasten itsensä puolesta, kun he vielä kasvavat ja alkavat oikein kunnolla ymmärtää sen mitä sanotaan :(
Selvää on, että ihonväri on huomiotaherättävä asia ja siksi nousee kysymyksiksi. Mutta kuten ap:kin sanoo, niin asia on noussut hänen päässään liian suureksi jutuksi. Ymmärrettävästi.
Silti ihonväri ei ole kaikki kaikessa. Meiltä ihan tavallisilta punakoilta suomalaispulliaisiltakin kysellään samat kysymykset vuodesta toiseen. Esim. Onko sulla luonnonkihara tukka? Joo on ja tuhannennen kerran: on. Ja mitä ne kysyjät sillä tiedolla tekee? Ei yhtään mitään. Mutta on ihan ymmärrettävää, että se vaan kiinnostaa vähän joka toista ihmistä.
Älkää siis tehkö siitä ihonväristä ja siitä utelemisesta suurempaa ongelmaa. Meillä muilla se on jokin muu juttu, josta toiset aina kyselevät. Tuollaisten kyselyjen kanssa pitää vain oppia elämään. Jos kyselijät ärsyttävät, niin ehkä asiaa voisi käsitellä omassa päässään sen verran, että ärsytyskynnys ei enää ylittyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 13:28"]
Se ihonväri on tässä tapauksessa ihan vain ulkonäöllinen seikka, ja mun mielestä vieraiden ihmisten ulkonäköä ei kommentoida eikä siitä kysellä.
ap
[/quote]
Sä varmasti nyt loukkaannut, joten anteeksi vaan. Mutta tuo sun kommentti saa mut ajattelemaan, että kiellätkö sä lapsen ihonvärin?
6 vastaa
Kyllä se sun tyttös oppii sen kanssa elämään.Varsinkin kun koulu-ja tarhakaverit on yleensä vuodesta toiseen samoja.Ekalla,kun kertoo kavereille tarinansa niin ei se ketään enää kolmannella luokalla jaksa kiinnostaa.
Itse olen pieneltä paikkakunnalta ja minun lapsuudessani koulussani taisi olla yksi virolainen,kaksi venäläistä ja yksi afrikkalainen.Ei niistä kukaan kauan jaksanut hölistä.
Ja mitä tulee puliukkojen örinöihin niin ne nyt voi jättää ihan omaan arvoonsa.Säälittäviä ihmisraunioita,joilla pissat housuissa ja elämällä ei mitään tulevaisuutta.Sinulla sentään elämä!
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 13:44"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 13:28"]
Se ihonväri on tässä tapauksessa ihan vain ulkonäöllinen seikka, ja mun mielestä vieraiden ihmisten ulkonäköä ei kommentoida eikä siitä kysellä.
ap
[/quote]
Sä varmasti nyt loukkaannut, joten anteeksi vaan. Mutta tuo sun kommentti saa mut ajattelemaan, että kiellätkö sä lapsen ihonvärin?
[/quote]
En kiellä :D Mutta kuten sanoin, tässä tapauksessa se on VAIN ulkonäöllinen seikka, kun kaikki näkevät että lapsi on suomessa syntynyt ja suomea puhuva, suomalaisen perheen lapsi. Jos olisi kyse aikuisesta ihmisestä, joka puhuu huonosti suomea ja on selvästi jostain muusta kulttuurista kotoisin, voisin jopa ymmärtää että kulttuuri kiehtoo ja siitä halutaan tietää lisää. Silti minusta ei ole kohteliasta sitä mennä utelemaan, jos ei ihmisen itse avaudu, tai tunneta edes jotenkuten.
Tässä meidän muksun tapauksessa kyse on kuitenkin VAIN ulkonäöstä, samalla tavalla se ihonväri on ulkonäköä kun vaikka paino tai pituus tai muut ulkonölliset seikat. Mulle EI tulisi mieleen mennä puistossa kyselemään jonkun tosi laihan tai lihavan lapsen ulkonästä tai tosi pitkän tai pätkän ulkonäöstä vain sen takia että se lapsi ulkonäöllisesti eroaa muista lapsista, kuten meidän lapsi ihonväriltään. En myöskään kommentoi kenenkään hörökorvia tai pisamia tai mitään muuta mikä eroaa ulkonäöllisesti massasta. Mun mielestä vieraan ihmisen ulkonäön kommentoiminen tai siitä kyseleminen ei ole kohteliasta.
ap
No minä olen saanut kuulla paljon lasteni "värierosta" ja ihmetellään lasten kuullen että ovatko oikeasti sisaruksia, ihmetellään kun toinen vaalea ja toinen tumma. Onpa adoptiotakin epäilty.
Mulle on ihan sama, mutta se onhan se epäkohteliasta ja asiatonta. Ja tuo, että heidän sisaruussuhteitaan epäillään lasten kuullen.
Miksi ovat niin eri näköisiä keskenään ?
Keskeytät ne pälinät ja toteat ettet ole lapsen äiti.
Ihme porukkaa. Mulle ei tulis mieleenkään alkaa juttelemaan tuollaisia ja kyselemään isän perään.