Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisin (parisuhdeasiaa)
07.09.2013 |
Nykytilanne on tämä:
Olen aviossa, vanhimmat lapset jo omillaan, nuorin vasta menossa kouluun. Omat koulut jäi vaiheeseen kun sain lapsia ja jäin hoitamaan kotia. Kotona ollessa noita eläimiä on kertynyt nurkkiin ehkä enemmän kuin oikeasti halusin/jaksaisin hoitaa. Menestyin aikoinaan koulussa hyvin. Olen elänyt nämä vuodet kotona lähnnä miehen rahoilla, muuta omaa rahaa on ollu lapsilisät ja äitiysrahat, nyt myös työttömyysraha kun sitä puolison tuloista huolimatta saa. Oman aikani koin lasten ja kodn hoidon ihan mielekkääksi mutta viimeiset vuodet olen kokenut kaipaavani taas älyllistä haastetta. Aloitin varovasti opiskelemalla monimuotona yhden tutkinnon.
Haaveosuus alkaa tästä:
Tuon opiskelun myötä huomasin että iän ja elämänkokemuksen myötä oppiminen on helpottunut. Aloin miettimään että mikä minua estäsi palaamasta korkeakouluun. Se monimuotoinen opiskelu sujui erinomaisin arvosanoin ihan tuosta vasurilla. Nuorena viimeinen käymäni koulu oli lukio, ylioppilaaksi kirjoitin hyvin arvosanoin (M ja L). Mies ei mitenkään liikaa innostunut mun ajatuksesta alkaa opiskella. ALoitin jo matemaattisten aineiden kertaamisen ja voi sitä kuittailun määrää. Mutta onko tässä mitään järkeä? Jos keväällä haen ja pääsen, valmistun yli nelikymppisenä. Toisaalta, en halua nostaa työttömyyskorvausta ja ilman sitä minulla ei kohta ole mitään omaa tuloa. Työkkärin avoimet työpaikat täälläpäin on lähinnä henkilökohtaisen avustajan ja siivoojan töitä ja täytyy sanoa että tällä pohjalla varmasti olisin molemmissa hyvä mutta kumpikaan ei kiinnosta. Koen että aivoni ovat olleet rittävän pitkään offlinessa, nyt kaipaan haastetta niillekin ja sellaista työtä, jossa saa ja pitä ajatella.
Jos keväällä haen ja pääsen, minun täytyy karsia tätä elänmäärää rankalla kädellä. Mies ei näitä ala hoitamaan, se on ihan selvä asia. Miehen asenne myös on sellainen, että jatkuessaan se on uhka medän suhteelle. Hän haluaisi ptää minut kotona.
Mitä tässä oikein tekisi?
Kommentit (14)
Totta kai haet opiskelemaan! Jos mies ei sitä hyväksy, niin voi lähteä. Mihin tarvitset puolisoa, joka ei tue sinua elämäsi tärkeissä asioissa? No et mihinkään, pärjäät ilmankin tuollaista. Jos jätät haaveen toteuttamatta puolisosi toiveesta,niin luultavasti katkeroidut hänelle ja ero tulee sitten kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua itseäni pelottaa. Näin on kuitenkin menty jo kohta kaks vuosikymmentä. Mies on sitoutunut elättämään mut nyt ja jatkossa ja mulla on tavallaan huono omatunto siitä 'ettei se riitä', haluan enemmän ja ehkä jopa sen oman elämän kun nyt olen kasvattanut liudan lapsia ja elänyt täysin tätä koti-lasten harrastukset elämää.
Ap
Millaisista eläimistä olet hankkiutumassa eroon ja miten? Miten niitä eläviä olentoja on "kertynyt" sinulle?
Minäkin sanon, että mene opiskelemaan. haaveita pitää kuunnella. Miehellesi sinun pitää perustella, että vain näin olet onnellinen, ja sehän heijastuu k
myös yhteiseen elämäänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä kaneja ja kanoja nuo elämet on joista pitäsi luopua. Koiria meillä on myös, mutta uskon että ne mahtuu kuvioon vielä, alkavat olla elämän ehtoopuolella jo.
Olen ottanut noita eläimiä että olisi kotona olevien lasten kanssa päivisin tekemistä. Maalla, syrjässä kun ollaan niin ei ole naapureita lähellä, ei leikkikerhoja tai muutakaan aktviteettia.
Ap
Eikö lapsi voi hoitaa eläimiä? : o ja ehdottomasti seuraat unelmiasi! Kyllä noissa on järkeä, älä anna miehen lannistaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, nyt aikuisuutta kehiin ja omaa elämää hankkimaan. Sinulla on todella alistava mies, jos haluaa elättää sinua sittenkin kun kotiäitivuodet ovat ohi. Vain alle kouluikäinen lapsi tarvitsee äitiä kotona ellei ole vammainen. Ja monet viisikymppisetkin valmistuvat uusiin ammatteihin.
Jos miestäsi eivät miellytä uudet suunnitelmasi, on aika punnita vakavasti suhteen laatua. Katsos ap, juuri tuollaisilla miehillä kuin sinun miehesi, on tietämäni mukaan taipumus jossain vaiheessa panna vaimo vaihtoon, etsiä itselleen uusi elätettävä ja se entinen ammattiton ja työtön rouva saa anoa elatustaan sossunluukulla.
Opiskelemaan tietysti :)
Terveisin pian nelikymppinen monimuoto-opiskelija ja lauma lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monta elämää sulla on täällä? Olet elänyt nyt ilmeisesti tarpeeksi kauan nykyistä ja nyt olisi varmasti aika siirtyä jo tekemään muutakin. Vain sinä voit tehdä muutoksen tai jos et sitä tee, pitää lopettaa valittaminen ja jatkaa entisellään toistaiseksi. Sinä päätät mitä teet tällä elämälläsi, miehesi voi ehdotella omia ratkaisujaan, mutta sinä päätät mitä teet.
Totta kai minä päätän itse, mutta noh.. sitä kun parikymmentä vuotta hitsautuu toiseen ja elämä on lähinnä kotona niin totta kai niillä miehen sanomisilla on isompi merktys kuin jonkun muun. Tavallaan olen järkyttynyt miehen reaktiosta, meillä kun on yleensä aina tuettu ja kannustettu toista, esim. mun harrastukset ei ole koskaan ollut mikään 'juttu' vaan olen saanut harrastaa. Ehkä mies tosiaan pelkää että jää yksin jos opiskelen ja menen töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole hitsautunut yhteen, vaan olet alistettu. Ei ole naisen elämää tänä päivänä sellainen.
Mies varmaan kokee muutoksen uhkana, mutta se on melko tavallinen reaktio muutoksiin. Uusi pelottaa ja voi tuntua ahdistavalta. Hän voi pelätä myös menettävänsä sinut, löydät vielä nuoremman miehen opiskelupiireistä- tyyliin. Ei se rakkaus siitä mihinkään katoa, jos rakkautta on. Alat vaan toteuttamaan niitä unelmiasi ja annat miehen sopeutua pikkuhiljaa tilanteeseen. Tuskin se niihin kanoihin ja kaneihin on yhtä kiintynyt kuin sinuun. Nelikymppisellä on vielä paljon mahdollisuuksia työelämässäkin, koskaan ei tiedä mitä opiskelut voivat poikia. Tsemppiä muutokseen ja onnea matkaan!
Menet opiskelemaan tietysti.
Minä tein sen virheen että jätin omat opinnot tehdäkseni paskaduunia jolla elättää mies ja mahdollistaa miehen uran tekeminen (freelancer epäsäännöllisin tuloin). Ja tietenkin hoitaa ne lapset. Mies häippäsi 10v jälkeen.
Älä anna sen miehen pilata sun unelmiasi ja elämääsi. Tottakai sinä saat ja sinun pitää elää omaa elämääsi ja tehdä mistä tykkäät. Jos se on miehelle ongelma niin miten voisit enää edes katsoa sellaista miestä joka päivä joka lytännyt sut kotiin.