Oletteko tunnistaneet jonkun palstan aloituksen tai kommentin kertovan itsestänne?

Joskus kyllä tuntuu siltä

Joskus mietin uskaltaako tehdä jotain aloitusta, jos sitä koskeva henkilö sattuukin sen täällä lukemaan... Olisi tosi noloa. Sitä sitten yrittää miettiä, mitä ja miten paljon pitää tarinaa muuttaa, että varsinainen pointti tulee esille, mutta henkilöt tai tapahtumat eivät olisi tunnistettavissa.

Kerran ajattelin, että yksi tuttu on palstalla. Aina kun puhuin jostain asiasta hänen kanssaan, niin aihe ilmeistyi palstalle.

Melko suurella varmuudella kyllä. Sitten mietin että antaa mennä vaan.

En, syön kiltisti lääkkeeni.

Muuntelen aina tarinaa niin ettei pysty tunnistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Joskus mietin uskaltaako tehdä jotain aloitusta, jos sitä koskeva henkilö sattuukin sen täällä lukemaan... Olisi tosi noloa. Sitä sitten yrittää miettiä, mitä ja miten paljon pitää tarinaa muuttaa, että varsinainen pointti tulee esille, mutta henkilöt tai tapahtumat eivät olisi tunnistettavissa.

Tositapahtuma kannattaa ehdottomasti muuttaa sen verran, että tunnistusvaaraa ei ole.

Todennäköisesti jos kuvittelee, että puhutaan just musta, kannattaa tarkistaa lääkitys. Hyvin epätodennäköistä. Suurin osa on päästä keksittyjä aiheita ja tarinoita. Mutta toisaalta jos alkaa tuntea pistoa, kannattaa siitä myös ottaa opikseen sen sijaan, että alkaa mieltänsä myrkyttämään ja tutkimaan kaverilistaansa kuka näistä se ”on”.

Olen huomannut, että ihminen josta kirjoitin, saattoi ehkä tunnistaa itsensä koska käyttäytyminen muuttui seuraavina päivinä.

Olen, eikä kyseessä ollut oletus. 

Vein vuosikausia vanhempani uudelle perheelle ja varsinkin perheen lapsille kalliita lahjoja, runsaasti tuliaisia jne. Toisinaan sain vanhempani uudelta puolisolta joululahjaksi esimerkiksi muutaman euron kynttilän lasten saadessa satojen eurojen lahjat.

Vakavan sairauteni jälkeen pyysin kyseistä perhettä muuttoavuksi. 

Nuorin heistä kirjoitti tänne siitä, etten maksanut heille palkkaa heidän tekemästään työstä. 

Kyllä. Tiedän myös kyseisen ihmisen palstailevan täällä. 

Never!

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Olen, eikä kyseessä ollut oletus. 

Vein vuosikausia vanhempani uudelle perheelle ja varsinkin perheen lapsille kalliita lahjoja, runsaasti tuliaisia jne. Toisinaan sain vanhempani uudelta puolisolta joululahjaksi esimerkiksi muutaman euron kynttilän lasten saadessa satojen eurojen lahjat.

Vakavan sairauteni jälkeen pyysin kyseistä perhettä muuttoavuksi. 

Nuorin heistä kirjoitti tänne siitä, etten maksanut heille palkkaa heidän tekemästään työstä. 

Pyysivätkö he ostamaan kalliita lahjoja tai lahjoja ylipäätään? Tai tuomaan tuliaisia? Tiesitkö, että joissain talouksissa on tapana, ettei aikuisille osteta mitään vaan se raha säästetään j käytetään esim ruokaan. Onko lahjan saaminen automaattinen lupaus tehdä ilmaiseksi palveluksia..? Kyllä minä sukuani autan ilmaiseksi ja kavereita, mutta avioliiton myötä uusia sukulaisia... en jos eivät ole tulleet läheisiksi enkä ikinä olettaisi nyt kavereideni tai muiden rientävän ilmaiseksi auttamaan, koska annoin heille joululahjan.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti jos kuvittelee, että puhutaan just musta, kannattaa tarkistaa lääkitys. Hyvin epätodennäköistä. Suurin osa on päästä keksittyjä aiheita ja tarinoita. Mutta toisaalta jos alkaa tuntea pistoa, kannattaa siitä myös ottaa opikseen sen sijaan, että alkaa mieltänsä myrkyttämään ja tutkimaan kaverilistaansa kuka näistä se ”on”.

Mun ei ainakaan tarvinnut siitä aloituksesta miettiä että kuka sen on tehnyt, ei paljoa vaihtoehtoja. Ajankohta osui täysin yksiin ja sopivasti vähän muokattu mutta kuitenkin tunnistettavissa oleva kertomus. Ja sellainen mitä nyt ei ihan helposti keksitä päästä.

Tokikaan en voi 100% varma olla mutta lähelle sitä kyllä.