Lue keskustelun säännöt.
Sain halut vasta nyt, ja olen naimisissa
18.07.2013 |
Sain halut vasta nyt ja olen jo valinnut puolisoni, ja meillä on lapsiakin. Koen tilanteeni tukalaksi, koska mieheni ei ole minusta seksuaalisesti kovin kiinnostava. Haaveilen kokeilemisesta, erilaisten miesten kanssa panemisesta, ja siitä, että jostain tällaisesta miehestä, jolle myös naisen tyydyttäminen on kunnia-asia tulisi rakas puolisoni.
Mietin ollako uskollinen, lähdenkö oma-aloitteisesti pettämään, vai annanko sen kenties tapahtua vain vahingossa, jos tilaisuus tarjoutuu. Itsetyydytys on tällä hetkellä keinoni, mutta kaipaan jannua jakamaan rivot ajatukset kanssani. Toisaalta olen hyvin kokematon, en ole aikaisemmin halunnut tällä tavalla.
En todellakaan haluaisi nyt olla perheellinen, tämä on ihan hirveää, eikä ainakaan reilua (Mutta ei elämä ole). Ensin kärsin elämäni ensimmäisen jakson halujen heikkoudesta ja koitan taaplata nuoruuteni läpi seittipilluna, siis hämähäkin seittiä kasvaen, kun ei värkilleni ole käyttöä. (Ruma en ole, vaan oma haluttomuus syynä). Sitten kun kuitenkin onnellisesti perheellistyin,ja elin tyytyväisenä elämääni, niin...
saan yhtäkkiä halut, normaalin, nuoren ja halukkaan ihmisen halut ja mieleni tekisi aloittaa alusta, päästä vapaaksi nyt! ...mutta olen jo sitoutunut, enkä tiedä mistä koskaan -saati juuri nyt - revin ne kuumottavat ja hekumalliset kokemukset, jotka jäivät saamatta. Aarght! Olla miehen kanssa niin, että on tälle jotain tarjottavaa ja annettavaa, eikä niin, että toivoo, ettei se antaisi poskipusua enempää... huh, olla miehen kanssa, joka tulee sisääni, vaikka olisimme vasta tavanneet...
Ei mulla muuta...
Kommentit (17)
Tää on nyt se sama trolli joka kirjoitti sen riippurinta-jutun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo mitään uutta on, emme olemme koskaan tyytyväisiä. Olisi hauskaa jossain nähdä tilastoa kuinka tyytyväisiä ollankin.
Minä (mies) koki samaa jo kauan sitten ja nyt käyn vierassa kun tilanne tulee. Kun oma ei sitten ymmärrä ottaa vastaan nautinnon ja kunnian jonka haluan hänellä antaa niin annan sen jonkun haluakkaalle. Sellaista täällä Pohjanmaalla ;)
Niin ja sitä piti vielä sanomani, että meillä on mieheni kanssa todella hyvät välit henkisesti, enkä senkään takia haluaisi rikkoa suhdettani häneen. Yleensä voin puhua hänelle kaikesta, mutta tästä en osaa kertoa, enkä tiedä, voiko tästä edes kertoa. En ole koskaan suoranaisesti sanonut miehelleni, että en pidä häntä seksuaalisesti kovin kiinnostavana, joten sen kertominen nyt on ei kovin hyvä idea. Enkä halua satuttaa häntä. Toisaalta, jos pettäisin häntä ja se tulisi hänen tietoonsa, satuttaisin vielä enemmän :/
Miksi olisin trolli? En ole.
Ole tyytyväinen että halusi on kohdallaan. Olen muussa mielessä "huono" neuvomaan, vaikka itse olen mies. Herätä miehesi, hän varmaan nauttisi "herätyksestä"
Mielestäni sun pitäisi kertoa miehellesi tunteistasi ja haluistasi (okei, sitä ettet pidä miestäsi kovin haluttavana ei ehkä kannata ainakaan heti sanoa). Ehkä miehelläsikin on joitain tukahdutettuja tuntemuksia... Kommunikaatio on tärkeää parisuhteessa! Kadut sitä myöhemmin, jos et nyt katso olisiko miehelläsi jotain lisää annettavana. Mitä siinä häviätkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaisi juuri siltä mitä minäkin toivoisin vaimoltani.
Mitä ihmeessä sinulle tapahtui, miten sait halut takaisin?
Kirjoita kirja, ostaisin sen :)
Luepa tätä ketjua vähän alkua pidemmälle:
http://www.vauva.fi/keskustelu/1015968/ketju/haluttomuus_parisuhteessa
t. ap
Olihan se pitkä tie parantua, ja sen viimeisin käänne oli tämä, että yks kaks
haluan. En uskoisi, ellen olisi itse tässä. Lääketiede ei todellakaan tiedä kaikkea
ja jos olisin sen "100% virallisen" tiedon varassa, minua ei olisi auttanut kukaan.
En silti tarkoita homeopatiaa, se on uskomuslääketiedettä minulle, minulla oli
vain tunnistamattomia hormonaalisia juttuja täydellisen haluttomuuden syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vaimollasi mitään seuraavista oireista:
Väsymys, aikaansaamattomuus, keskittymisvaikeuksia, masennus, alakulo, hajamielisyys, unettomuusongelmia?
Palelu, liikahikoilu, haiseva hiki,, huono kuuman sieto, pään alueen hikoilu?
Stressi tai huono stressin sieto, tarvitsee kaikkeen "palautumisaikaa", henkistä tai fyysistä rasittuneisuutta, anoreksiataustaa, pitkäaikainen sairaustila?
Kuukautisongelmia (liian lyhyt tai pitkä kierto, kivuliaisuus, runsas vuoto tms.) pms-oireet, äkkipikaisuus, ärtyneisyys, haluttomuus (ilmeisesti on!)?
Hiustenlähtöä, kuiva iho, kipuja (esim. nivelissä, jalkapohjissa tai rannekanavaoireyhtymä), kuivasilmäisyys, kuivat limakalvot, äänen käheys tai mataluus, kuorsaus, tinnitus?
Sydämen muljahtelua? Matala verenpaine, suhteessa yläpaineeseen korkea alapaine, korkea pulssi tai suhteettoman matala pulssi kuntoon nähden?
Herkkä infektioille, poskiontelotulehduskierre?
No niin, tässä on kauhea lista oireita ja ihmiset aina sanovat minulle, että onhan noita kaikilla. Mutta nämä ovat tyypillisimpiä oireita ja ongelma-alueita, jos kärsii siitä, mistä minä paranin. Ja sanokaa minun sanoneen, että moni kärsii juuri näistä ongelmista saamatta hoitoa, koska lääketiede ei osaa yhdistää niitä lisämunuaisen uupumukseen tai kilpirauhaseen, jos laboratorioarvot niistä ovat muka kunnossa. Eli siksi niitä pidetään jopa "normaaleina" tai asiaan kuuluvina.
Ei siinä mitään, jos jollakulla on näistä pari oiretta, ei varmaan häiritse elämää.
Mutta avainsana on se, että kuinka monta näistä oireista henkilöllä on. Mitä useampia, sitä todennäköisemmin on ongelmia sekä kortisolissa, että kilpirauhashormonien toiminnassa, kuten minulla oli, vaikkei lääkäri tk-vastaanotolla tai edes työterveydessä niitä tunnistakaan. Lisäksi varmaan auttaa terveellinen ruokavalio, mutta yksin sekään ei tee autuaaksi.
Pystyykö tuota itsensä haluamisen löytymistä jotenkin nopeuttamaan, mistä pitää alkaa etsimään itsestään vikoja? Kokeisiinko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä, huomasin ketjun noston. Miehen kanssa olen yhä, enkä ole pettänyt, ei ole ollut niin suurta tarvetta. Ollaan ruvettu harrastamaan seksiä miehen kanssa ja sitä on nykyään sopivasti. Olen huomannut, että henkinen puoli on tärkeä, ei pelkkä seksin "laatu". On varmaan niin, ettemme ole seksuaalisesti maailman sopivimpia, mutta se ei niin haittaa, koska olen iloinen, että pystyn ja haluan nykyään harrastaa seksiä,. Huomasinkin nyt, että olen kirjoittanut tuosta viime kesänä ja seksi tuli mukaan viime joulukuussa. Siihen myötävaikutti paradoksaalisesti se, että ihastuin toiseen mieheen, mutta asiaa sen enempää avaamatta siitä suhteesta ei vain tullut mitään, vaan päädyin kertomaan miehelleni kaiken ja hän ymmärsi minua ja siitä alkoi luottaminen ja välittäminen ja seksisuhde välillemme. Tämä miehen antama ymmärrys oli ehkä "paras seksitaito" korvauksena muuten ehkä vähän vajaisiin kemioihin itse sängyssä. Ja aiomme jatkaa suhteen syventämistä... Aika jännä, että kesällä olin vielä noin pihalla... :D Kaikkea sitä voi yksi vuosi tehdäkin.
Ap
Ja olen varma, että hormonihomma on minulla syy palautuneisiin haluihin. Eli kilpirauhaskokeisiin ja suosittelen aihetta eli kilpirauhasen vajaatoimintaa googlailemaan. Koska itsekään en olisi tätä hoitoa saanut ilman asiaan kunnolla perehtynyttä lääkäriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko rakkaudella mitään tekeistä halujen kanssa naisen kohdalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 16:27"]
Olisiko rakkaudella mitään tekeistä halujen kanssa naisen kohdalla?
[/quote]
Itse en pystyisi ilman rakkautta harrastaa seksiä, miehellekin se on tärkeää.
M.44
Haluatko löytää tyttöjä, jotka täyttävät kaikki toiveesi? Liity meihin osoitteessa http://cyat.de/sexchat
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 16:27"]
Olisiko rakkaudella mitään tekeistä halujen kanssa naisen kohdalla?
[/quote]
On tietysti, mutta hormonit määräsivät minulla asiassa enemmän.
Eli pelkkä rakkaus: ei haluja seksiin kenenkään kanssa
pelkät hormonit: halusin seksiä, mutta olin vieraantunut miehestäni, eli en halunnut häntä.
Hormonit ja suhteen paraneminen: seksiä mieheni kanssa
Ap
No missähän päin näin halukas nainen on?