Miksi köyhästä perheestä tullut menestyjä vaihtaa matalapalkkatyöhön?

Koska huomaa että se raha ei tuokkaan onnea.

Vierailija kirjoitti:

Koska huomaa että se raha ei tuokkaan onnea.

Ehkä ei, mutta jos on jo raskaita kokemuksia rahan puutteesta, miksi altistaa itsensä samaan uudelleen? Eikö kannattaisi tehdä alanvaihto edes kohtuullisesti palkatulle alalle, eikä sellaiselle josta jää käteen vähän työttömyystukea enemmän?

Kaikilla on omat syynsä, mutta toistuvia ovat:

-usko itseen puuttuu, tulee huijarisyndroomaa ja stressiä: vaikka oikeasti pärjäisi ihan hyvin, eitaustansa takia ”usko kuuluvansa joukkoon”. Tätä kuvaavat monet ensimmäisen sukupolven akateemiset. Jos sen tunteen yli ei pääse, lopulta sen aiheuttama stressi käy ylivoimaiseksi ja on pakko antaa periksi. PAhimmillaan voi köydä myös niin, että joukkoon kuulumattomiuden tunne johtaa oikeaan alisuoriutumiseen: että todiaan epåonnistuu, vaikka kaikki edellytykset suoriutumiseenkin olisi.

-ympäristön tuki puuttuu. Oma perhe ja lähipiiri ei tue, ei ymmärrä, eikä ehkä edes hyväksy esimerkiksi opettajan kokonaistyöaikaa (että töissä ollaan 1625 tuntia silloin kun töitä on, ei vain virka-aikana) tai johtajaspimuksen työaikoja (24/7/365). Esimerkiksi perhe-elämä ja lastenhoito Voi tällöin käydä käytännössä mahdottomaksi.

- sairastuu, tms, eikä enää pysty tekemään sitä työtä, johon on kououttautunut.

-ja miksi ei vaihda uraa toiseen hyvinpalkattuun: koska se yleensä vaatisi melko pitää uudelleenkououttautumista, joka on, myös Suomessa taloudellisesti haastavaa. Ja se on taloudellisesti haastavampaa köyhistä oloista tuleville (joiden perhe ei pysty auttamaan ja joilla ei ole omaisuutta) kuin niille, joilla on monenlaista puskuria itsellä ja läheisillä. Silloin on valittava jotain, mihin on nopea koulutus. Ja miksi ei valitsisi: se pitkä koulutus hyvään ammattiinhan on juuri osoittautunut heille turhaksi...

Jos se menesys on raskasta työtä ja on tottunut lapsesta asti niukkuuteen, eikä osaa käyttää hankkimiaan varoja. Joku yksinkertaisempi ja rauhallinen työ voi soveltua paljon paremmin hänelle. Moni tuntemani oikealla työllä vaurastunut on ihan kappaleina keski-ikään mennessä. Urakalla painetaan hommia ja särjetään selkä ja lonkat.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on omat syynsä, mutta toistuvia ovat:

-usko itseen puuttuu, tulee huijarisyndroomaa ja stressiä: vaikka oikeasti pärjäisi ihan hyvin, eitaustansa takia ”usko kuuluvansa joukkoon”. Tätä kuvaavat monet ensimmäisen sukupolven akateemiset. Jos sen tunteen yli ei pääse, lopulta sen aiheuttama stressi käy ylivoimaiseksi ja on pakko antaa periksi. PAhimmillaan voi köydä myös niin, että joukkoon kuulumattomiuden tunne johtaa oikeaan alisuoriutumiseen: että todiaan epåonnistuu, vaikka kaikki edellytykset suoriutumiseenkin olisi.

-ympäristön tuki puuttuu. Oma perhe ja lähipiiri ei tue, ei ymmärrä, eikä ehkä edes hyväksy esimerkiksi opettajan kokonaistyöaikaa (että töissä ollaan 1625 tuntia silloin kun töitä on, ei vain virka-aikana) tai johtajaspimuksen työaikoja (24/7/365). Esimerkiksi perhe-elämä ja lastenhoito Voi tällöin käydä käytännössä mahdottomaksi.

- sairastuu, tms, eikä enää pysty tekemään sitä työtä, johon on kououttautunut.

-ja miksi ei vaihda uraa toiseen hyvinpalkattuun: koska se yleensä vaatisi melko pitää uudelleenkououttautumista, joka on, myös Suomessa taloudellisesti haastavaa. Ja se on taloudellisesti haastavampaa köyhistä oloista tuleville (joiden perhe ei pysty auttamaan ja joilla ei ole omaisuutta) kuin niille, joilla on monenlaista puskuria itsellä ja läheisillä. Silloin on valittava jotain, mihin on nopea koulutus. Ja miksi ei valitsisi: se pitkä koulutus hyvään ammattiinhan on juuri osoittautunut heille turhaksi...

Tämä. Usko itseen ja ympäristön (perheen) tuki puuttuu. Se on pitkän päälle aika uuvuttava ja lannistava yhtälö.

Edellä mainittujen lisäksi yksi voisi olla jonkinlainen arvoristiriita. Kotoa saadut arvot ovat alitajunnassa, ja sitten siellä snobikulttuurin keskellä kokee ahdistuksen jälkeen jonkinlaisen valaistumisen. Toiset menee "kaupan kassalle" ja elää perheelleen, toiset myy voimalausekortteja ja etäjoogaa.

Vierailija kirjoitti:

Koska huomaa että se raha ei tuokkaan onnea.

Rahan puuteko tuo onnen? Sitten voi haukkua itsekkäitä rikkaita 🙄

Vierailija kirjoitti:

Edellä mainittujen lisäksi yksi voisi olla jonkinlainen arvoristiriita. Kotoa saadut arvot ovat alitajunnassa, ja sitten siellä snobikulttuurin keskellä kokee ahdistuksen jälkeen jonkinlaisen valaistumisen. Toiset menee "kaupan kassalle" ja elää perheelleen, toiset myy voimalausekortteja ja etäjoogaa.

Toiset käy töissä 8h ja loppu aika käytetään sitten oman valinnan mukaan. Tuo 8h onnistuu mainosti myös hyväpalkkaisessa työssä käyvältä.