Herään joka aamu vihaisena ja ärsyyntyneenä, kun lapset herättävät

Minulla oli tuo sama, kun lapset oli pieniä. Joka aamu alkoi rankalla potutuksella, univelka niin suurta, että ei mitään rajaa. Koskaan ei saanut nukkua. Aamuisin silmissä oli kuin hiekkapaperia ja ainoa toive oli, että tulisi ilta ja pääsisi nukkumaan, vaikka oikein hyvin tiesi, ettei nukkumisesta tulisi mitään. Vauva meni yöunille puolenyön jälkeen, heräsi välillä syömään ja oli taas klo 5 aamulla vedossa. Kun vauva nukahti, heräsi jo muut lapset ja sillä mentiin. Ei yön eikä päivän rauhaa. 

Olin vielä niin typerä, että "varjelin miestä" ettei sen tarvinnut koskaan herätä öisin, koska kävi töissä. Eikä kyllä häntä muutenkaan lasten hoito kiinnostanut vaan ulkoisti sen minulle tai muille naispuolisille ihmisille(jos joskus olis joutunut heitä hoitamaan)

Myöhemmin tajusin, että tein karhunpalveluksen lapsille. Heillä oli ärtynyt ja niin yliväsynyt äiti, ettei ollut hyvä kenellekään. Mies ei kyllä koskaan edes yrittänyt auttaa, ihmetteli vain, miksi olen aina niin ärtynyt. 

Pientenlasten äidit, vaatikaan mieheltä täyttä panostusta vauvan/taaperon hoitoon. Kyllä sitä muutaman kuukauden jaksaa yksinkin, mutta ihminen ei ole kone. Ei edes se äiti.

Työelämä on lasten leikkiä verrattuna siihen, että hoidat lapsia kotona 24/7. Sen tajusin, kun menin takaisin työelämään.

Miten lapset pärjäävät 2 tunnin yöunilla kun sinä et itsekään pärjää? Nukkuuko lapset koko päivän?