Lue keskustelun säännöt.
Miksi hoitoalalle eivät pääse edes opiskelemaan ne, jotka todella tahtoisivat auttaa ihmisiä?
13.07.2006 |
Nyt ymmärrän, miksi kaikki lääkärit ja hoitajat ovat aina niin tympeitä ja ilkeitä. Hoitoalalle ei edes huolita ihmisiä, joilla motiivina olisi auttaa muita! Jo lähihoitajaksi opiskelemaan pyrkiessä hylätään pääsykokeissa ihmisiä siksi, että he sanovat haluavansa auttaa muita. Usein näillä ihmisillä on ollut elämässään joku ongelma, josta he sitten ovat selvinneet ja toivuttuaan haluaisivat opiskella hoitoalalle, että voisivat vuorostaan auttaa muista. Ja sitten nämä hakijat tämän takia hylätään testissä, vaikka muuten olisivat olleet pääsykokeiden parhaimmistoa! Ei ihme, että empatia ei pahemmin hoitoalalla kukoista!
Kommentit (11)
Tässä alassa ei ole mitään romantiikkaa/ ruusuilla tanssimista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkä auttamisen halu ei mun mielestä riitä jaksamaan, kun usein vieläpä joutuu siihen tilanteeseen, että pitää hyväksyä ettei voi auttaa - kun ei ole keinoja siihen.
Mutta totta, että liika empattisuus ei ole hyväksi.
Hoitajan pitää osata olla oikealla tavalla empaattinen ja " kova" .
Kolmekymppisenä hain sairaanhoitajaksi, ja sain parhaat pisteet koko hakijajoukosta.
Ota tuosta nyt sitten selkoa.
Hoitotyössä pitää osata myötäelää ja tukea toista, mutta ei samastua liikaakaan potilaan/asiakkaan tunteisiin. Työ on työtä, ja on hyvä että on laajempi perspektiivi asioihin, osaa säilyttää ammattimaisen otteen ja siten irrottautua vapaa-ajalla raskaistakin asioista. Pitää siis olla sinut itsensä ja tunteidensa kanssa, jotta jaksaisi ja kykenisi auttamaan toisia.
Ajattelisin, että karsinnassa pyritään tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kolmekymppisenä hain sairaanhoitajaksi, ja sain parhaat pisteet koko hakijajoukosta.Ota tuosta nyt sitten selkoa.
Ihmisellä on oikeus hyvään hoitoon ja asialliseen kohteluun. Ne ovat perusarvoja jotka ymmärtää ilman hempeilyjäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan hirveästi tunne aitoa myötätuntoa tai tykkää kaikista ihmisistä ja halua auttaa. Joskus jokaista kirpaisee, mutta jos niin tapahtuu usein se vie voimat ja paradoksaalista kyllä, vaarantaa myös hoidon tason. Tietty objektiivisuus on kovasti tarpeen alalla. Aika epäempaattisetkin ihmiset voivat sen sijaan pärjätä hyvin, koska pääsääntöisesti riittää mainiosti, että käyttäytyy asiallisesti ja ystävällisesti, ei tarvitse elää mukana sydänverellä.
Hoitajana pärjää parhaiten ihminen, joka ei ole kovin tunteellinen. Liika empatia ja halu auttaa (eläytyä ihmisten elämään) johtaa burn outiin ja siihen, ettei pystykään enää tekemään työtään tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli hoidattamaan itseään. Näin varsinkin psykiatrisessa hoitotyössä. Heidät pyritään karsimaan pois alalta. Omista kokemuksista saattaa olla hyötyä, mutta ne eivät ole se lähtökohta hoitotyöhön. Päinvastoin, omat, vaikeat kokemukset voivat haitata työskentelyä. Suurin merkitys valinnassa on kylläkin niillä muilla pisteillä kuin soveltuvuuskokeesta saatavilla. (näin ainakin 90-luvulla) Pois karsiutuvat vain ne jotka saavat soveltuvuskokeesta hylätyn (olikohan silloin 1). Muut lähtöpisteet sitten ratkaisevat ja hyvä niin. Hoitotyö on vaativaa ja alalle etsitään opiskelijoita, joilla on tervettä järkeä ja älyä.
ei varmaan jaksa hoitoalalla.