Vanhempani kuulivat, kun työkaverit puhuivat minusta ikävästi junassa

Työelämä on usein tuollaista nolaamista.

Samoin on käynyt mulle. Olivat puuttuneet siihen silloin, mutta olivat vähän järkyttyneitä. Samassa talossa asuva, mutta tuntrmaton mies oli levitellyt jotain ihan kummallista väitettä minusta ja vanhempani tiesivät, että se oli täyttä höpöpuhetta. Lopetin moikkaamasta rappukäytävässä muita asukkaita sen jälkeen, kun oli niin epämiellyttävää.

Joopa joo, pläääh.

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo, pläääh.

Hienosti argumentoitu. Olen kai sitten vain todella tyhmä, kun en ihan ymmärtänyt, mitä halusit sanoa.

Ap

Olennaista on kai, oliko se faktapohjaista vai ns. pa.kanpuhumista. Kumpaakaan ei tietenkään ole suotavaa puhua selän takana, mutta jos se oli jälkimmäistä, se ei aiheuttaisi minulle ahdistusta. Lohduta äitiäsi ja itseäsi, että jotkut ihmiset vaan ovat sillä lailla noloja, että haukkuvat poissaolevia nostaakseen itseään, eivätkä edes tajua, että todennäköisesti kuulijat kumminkin ymmärtävät joutuvansa itse saman tyypin haukkumaksi silloin kun ovat poissa.

Toinen asia sitten on, jos ruotivat asiallisesti työsuoritustasi, siitä minäkin vähän hermostuisin ja ahdituisin, jos se kriitiikki on aiheellista. Sellaista palautetta pitäisi saada pomolta, eikä sitä kuuluisi kuulla mutkan kautta kaverien keskinäisinä pohtimisina.

Silloin olisin ihan itse kysynyt kommenttia työkaverilta ja kertonut, että kuulin asiasta samassa junassa matkustaneilta sukulaisiltani, "voisitteko antaa mieluummin palautetta rehdisti suoraan kasvokkain ja lopettaa kritisoinnin selän takana". Ja pyrkisin sitten muuttamaan toimintaani työpaikalla, jos arvstelu tosiaan on ollut asiaperustaista.

Mistä ihmeestä vanhempasi tuntevat työkaverisi? Miksi he kertovat sinulle jonkun puhuneen sinusta paskaa?

Vierailija kirjoitti:

Olennaista on kai, oliko se faktapohjaista vai ns. pa.kanpuhumista. Kumpaakaan ei tietenkään ole suotavaa puhua selän takana, mutta jos se oli jälkimmäistä, se ei aiheuttaisi minulle ahdistusta. Lohduta äitiäsi ja itseäsi, että jotkut ihmiset vaan ovat sillä lailla noloja, että haukkuvat poissaolevia nostaakseen itseään, eivätkä edes tajua, että todennäköisesti kuulijat kumminkin ymmärtävät joutuvansa itse saman tyypin haukkumaksi silloin kun ovat poissa.

Toinen asia sitten on, jos ruotivat asiallisesti työsuoritustasi, siitä minäkin vähän hermostuisin ja ahdituisin, jos se kriitiikki on aiheellista. Sellaista palautetta pitäisi saada pomolta, eikä sitä kuuluisi kuulla mutkan kautta kaverien keskinäisinä pohtimisina.

Silloin olisin ihan itse kysynyt kommenttia työkaverilta ja kertonut, että kuulin asiasta samassa junassa matkustaneilta sukulaisiltani, "voisitteko antaa mieluummin palautetta rehdisti suoraan kasvokkain ja lopettaa kritisoinnin selän takana". Ja pyrkisin sitten muuttamaan toimintaani työpaikalla, jos arvstelu tosiaan on ollut asiaperustaista.

Persoonani ruotimista, ei töihin liittyvää.

Eka virhe oli puhua paskaa ja toka virhe vanhemmiltasi kertoa siitä sulle. Minkäs sille kukaan voi, jos jollain on joku mielipide

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä vanhempasi tuntevat työkaverisi? Miksi he kertovat sinulle jonkun puhuneen sinusta paskaa?

Olivat puhuneet tunnistettavasti ja itse asiassa vanhempani tiesivät yhden noista näöltä, kun asuivat samalla paikkakunnalla. En kerro tarkemmin.

Eivät he ensin minulle suoraan kertoneetkaan, mutta hölmö isäni meuhkasi asiaa ensin niin, että tajusin. Kysyin sitten äidiltäni ja hän kertoi.

Se siitä muuten, mutta minusta tuo on ääliömäistä. Olen kyllä itsekin kuullut liian usein, kuinka ihmiset puhuvat kaikenlaista, josta kohteen voisi hyvinkin tunnistaa.