Sukupolvien välinen ketju on katkaistu!

Kokemukseni mukaan tällä hetkellä noin 80-100 vuotiaat, osa jo edesmenneitä, ovat  yleensä osallistuneet perhe-elämään yli sukupolvirajojen, mutta sitä nuoremmat isovanhempi-ikäisemme eivät.

Työuraansa lopettelevat/lopettaneet ovat olleet kustantantamassa vanhempiensa (pieni joukko) eläkkeelle jäämistä, vaikka osa heistä luuleekin maksaneensa lähinnä omaa eläkettään; Omahyväisyyttä tästä. Työ ja raha ovat olleet ylitärkeitä. Minuahan ette armoillenne saa, vaan menen ensiksi Espanjaan ja myöhemmin seniorikotiin!

Eläkejärjestelmä luotiin tyhjästä, joten ensimmäiset eläkkeelle siirtyneet nauttivat eläkkeestään ilman omaa säästämisiä. Tällä hetkellä työssä olevat maksavat suurimman osan tällä hetkellä eläkkeellä olevien eläkkeistä (iso joukko eläkkeellä). Työssä olevat siis maksavat, mutta eivät tule hyötymään koskaan itse! Annamme siis perinnöksemme 2000-luvun lapsillemme huolehtia meistä vanhoina.

Tätä varten palautamme sukupolvien välisen ketjun. Emme potki jälkipolveamme maailmalle yhtä karuun tahtiin kuin vanhempamme meille tekivät. Puhallamme yhteen hiileen, yhteiseen tavoitteeseen, selviytyä myös suurperheenä! Olemme toipuneet sodan aikaisista, sukupolvelta toiselle siirtyvistä traumoista sen verran enemmän, että odotamme lastemme tulevat liki vielä silloinkin, kun olemme vanhoja. Emme pelkää läheisyyttä.Toivomme uusien sukupolvien syntymää ja rauhan aikaa edelleen.

Aikuisilla lapsillamme on aina koti josta poinnistaa! Emme eristäydy vanhoina  laitoksiin (vanhainkodit ym hienot senioriasunnot), emmekä sulje pikkulapsiamme laitoksiin (pienten lasten kotihoidon arvostaminen, mahdollisimman lyhyet hoitopäivät) ja yhdessä vietetty aika (liian usein ilman isovanhempia). Isovanhemmat toteuttavat edelleen itseään esim kahden aikuisen ydinperheenä, hallitsevat varallisuuttaan, kuluttavat tai säästävät yksinäiseen vanhuuteen ja ohitusleikkaukseen, muuttavat niin pieniin asuntoihin, että ei ole tilaa eikä tahtoa olla mummina tai pappana...

Syntyvyys on ollut hyvää verrattuna suurten ikäluokkien saavutuksiin. Vielä kun oppisimme tuhlaamaan vähemmän luonnonvaroja; Saada aikaan lainsäädäntöä, että tuotteet tehtäisiin taas kestämään aikaa, eikä hajoamaan heti kättelyssä. Paluuta sitkeiden nyt 80-100 vuotiaiden asennemaailmaan?

Perhe ensin ja sitten vasta työ, mutta se tuntuu unohtuneen suurilta ikäluokilta! Ilman perhettä ei ole mitään, ketään. Pidetään huolta suurperheistämme!