Anopin kamala kommentti....
Mistähän aloittaisin...minulla on aivan ihana 10kk ikäinen poika ja mahtava mies, mutta anoppi on sitäkin ärsyttävämpi. Aloitin kk sitten työt ja poikamme ei ole koskaan vielä nukkunut kokonaista yötä. Hän saattaa herätä parhaina öinä jopa 10 kertaa. Kotona poika nukkuu omassa huoneessa, mutta nyt kun olemme mummolassa (poika päivät mummolla hoidossa, mutta menee perhepäivähoitoon elokuussa) poika nukkuu samassa huoneessa kuin minä ja mieheni, sillä käytännössä asumme tilapäisesti mummolassa.
Kun olen nyt 10kk nukkunut yöt heräillen sen seitsemän kertaa yössään pojalle tutia laittamaan tai juottamaan vettä niin alan olla aika puhki, kun joudun vielä käymään töissä (herään aamuisin viideltä ja illalla pääsen nukkumaan siinä klo 21 aikaan kun poikakin rupeaa nukkumaan) niin anopin mielestä en saisi olla ilmeisesti väsynyt.
Yksi aamu klo. viisi kun heräsin töihin niin anoppi kysyi, että miten meni yö ja vastasin että poika heräsi aika monesti ja että v*tuttaa kun en ole neljän jälkeen enää kunnolla nukkunut. Johon anoppi että " ajatteleppa jos sinulla olisi kaksi lasta niin hyppisit varmasti seinille" !!!! Minusta kommentti oli tarpeeton sillä se aiheutti minulle tunteen että en ansaitsisi enää yhtään lasta kun en kerran jaksa hoitaa yhtäkään. Enkö saa olla väsynyt tai äkäinen joskus? Onko äitejä jotka ei tunne v*tutusta/väsymystä kun joutuvat heräilemään öisin?
Mieheni kyllä haluaa auttaa minua ja onkin sanonut että valvotaan vuoro yöt niin jaksetaan paremmin. Mutta mitä voisin sanoa anopilleni niin, että hän tuntisi samanlaisen vihlaisun sydämessään kuin minä hänen kommenttinsa jälkeen? Anoppi on muuten itse täydellisyys, ei tarvitse kuin 5-6h yöunet, lenkittää koiriaan joka aamu heti viiden jälkeen ja tekee kaikki työt kun appiukko on sairaseläkkeellä eikä pysty kotiaskareita tekemää ja käy vielä vieraalla töissä.
Muutoinkin hän arvostelee lapsenhoitoani, että lapsi ei saa olla ulkona tarpeeksi kun en jokapäivä jaksa poikaa montaa tuntia ulkona pitää ja voi olla jokupv viikossa että en jaksa lähteä ulos ja elossahan tuo poika on selvinnyt. Ja kaikkea muuta mitä en osaa tehdä!!!!
Olenko huono äiti kun en jaksa joka aamu tai aina töiden jälkeenkään olla pirteä kuin peipponen. Poika on kuitenkin terve ja iloinen veitikka ja neuvolassakin olivat kehuneet kuinka rauhallinen poika on vaikka välillä on aika menopäällä :)
Sitä en tiedä että miksi poika heräilee öisin niin monesti, hän alkaa änähdellä ja joskus vähän itkeskelee eikä rauhoitu ennen kuin antaa vettä tai tutin. Hampaat on puhkeamassa ylös joten sen tiedän että se valvottaa nyt mutta poika on olut aina sellainen. välillä nukkuin hyvin kun pidin unikoulua, eikä poika herännyt kuin kerran pari yössä. Nyt ontaas lipsuttu kun nuhan myötä aloin antaa yöllä vettä.
Onko muita äitejä jotka eivät jokapäivä jaksa olla täydellisiä äitejä, mutta kuitenkin parhaita äitejä omalle lapselleen?
Kiitos jos joku jaksoi lukea tämän ja vieläpä kommentoida. On varmasti sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti ydin asia nyt tuli selväksi:)
Siis anoppi hirveä, mutta poikaani rakastan ylikaiken!!!!!!
Kommentit (6)
Kyllä hän varmasti osallistuisi jos pyytäisin, mutta luonto ei anna periksi kun on niin loukattu olo ja sitä vain ajattelee, että kyllä minä lapseni hoidan. Ja nyt on kyllä helpompaa kun miehen kanssa on sopimus, että toinen valvoo joka toinen yö.
se vain että anoppi pitää minua niin heikkona kun satuin näyttämään väsymykseni. Hän myös sanoi, että pyydä apua kun et jaksa mikä on ihan kiva asia, mutta siitä saisi taas tietysti myöhemmin kuulla että älä tee ainakaan toista lasta kun ensimmäisenkin joudut hoidattamaan muilla kun et itse jaksa...
Tai mun tilanteessa anoppi on tosi kultainen, oma äiti sen sijaan vastaa useampaakin anopin perikuvaa kommentteineen. Mä ajattelen vaan niin että he eivät enää muista millaista on heräillä öisin lukuisia kertoja ja jatkaa valvotuilla silmillä päivä siihen päälle valvoakseen jälleen seuraavan yön jne. Kun nuo mummot ei enää muista mitään muutakaan lasten hoidosta, ainakin tuntuu siltä... Päästele toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja ota apu vastaan jos sitä on saatavilla =) Toteat vaan että onhan se raskasta sovittaa työ ja äitiys yhteen mutta kiva kun ei yksin tarvi kaikkeen revetä, sitten kehut anoppia avunannosta niin johan tuntee anoppi itsensä tarpeelliseksi ja saat vastaisuudessakin häneltä apua. Mitä taas itseesi tulee, niin älä ihmeessä pidä rimaa noin korkealla avun pyytämisen suhteen! Kysele vaivihkaa anopin historiasta, keneltä kaikilta hän sai apuja kun lapset oli pieniä... Eipä tainnut yksin pärjätä hänkään!
Olen hiukan samassa tilanteessa kuin sinäkin. Meidän neiti (1v4kk) on myös ollut ja on kyllä vieläkin melkoinen yöheräilijä. Hampaita jos tulee tms. niin herätyksiä on takuulla joku 10/yö.
Aloitin työt huhtikuussa, herätys aamulla klo 6. Anoppini on lastamme hoitamassa kotonamme. Heillä menee kaikinpuolin ihan ok...mutta auta armias jos erehdyn sanomaan että " huh, kun väsyttää" tms. Kommentti on että " hänelläpä oli 3 pientä lasta ja jaksettava oli!" No...mieheni oli kyllä siinä vaiheessa 9 vuotias kun kuopus syntyi joten en näe että hänellä olisi ollut 3 niin pientä lasta :) Ärsyttävä kommentti kaikenkaikkiaan...loputon litania jatkuu siitä miten vaikeaa hänellä oli 3 kanssa. Sairastelyt yms. olen kuullut moneen kertaan.
Oli hänellä ollut vaikeaa tai ei niin mielestäni on tökeröä kommentoida tuolla tavoin.
Itse olen tytön kanssa pääosin kaksin kun mies on yömyöten viikot töissä. Väsynyt olen mutta sitä en hänelle aio jatkossa sanoa :) Kestän vain hammasta purren hänen kommentit.
Niin....ja juuri kun olimme päässeet yksiin päiviuniin (kesäkuussa oli toinen hoitaja) ja tyttö niillä mainiosti pärjää niin johan nyt taas tällä viikolla likka on nukkunut kahdet unet. Anoppi kun laittaa likan nukkumaan HETI kun on vaan yhtään väsy. Tänäänkin nukahti kuulemma jo klo 11.15 ja meidän kanssa viikonloppuina n klo 13....onpa mukava ilta varmaan tiedossa jos neiti ei ole suostunut enää toisia nukkumaan.
Huh, tulipa vuodatusta! Mutta kohtalotoveri löytyy!
...jos hän kerta esittää jotain super-ihmistä niin käytä nyt ihmeessä hyödyksesi! Laita lapsi anopin hoidettavaksi ja lähde vaikka itse rentoutumaan tai omaan kotiin nukkumaan yhdeksi yöksi -jätä lapsi sinne miehen ja anopin hoitoon (jos siis raaskit olla lapsesta erosta) niin pääset lataamaan akkuja.
Ei sun tarvitse yrittää todistaa äitiyttäsi yhtään kellekään. Superihminen susta ei kuitenkaan tule, vaan ihan tavallinen kuolevainen. Sellainen, joka väsyy ja hermostuu ja huutaakin joskus lapselleen -siis ihana ja mahtava äiti lapsellesi!! Täydellinen äiti omalle lapsellesi! Anoppi voi pitää mielipiteensä ja kuuluttaakin niitä, jos kokee tarpeelliseksi, mutta voi... mä voisin hyvin kuvitella itseni tilanteeseen, jossa anoppi toitottais omaa erinomaisuuttaan, niin vastaisin: " ai kun kiva kuulla. Kas kun mulla on hirveä päänsärky ja väsymys töiden takia, niin sinähän voisitkin viettää laatuaikaa lapsenlapsesi kanssa kun sulla sitä virtaa riittää. niin minäpä suuntaan lepäämään"
Ja kiitos kaikille kannustavista kommenteista :) Elämä ei aina näy olevan herkkua, mutta eiköhän tämä tästä!!!!
Jos jollakin on vielä jotain lohduttavaa sanottavaa niin saa kirjoitella!!!!
Hyvää loppukesää kaikille!!!!
luonnollista ja normaalia ja tasan jokainen väsyisi vastaavassa tilanteessa. Anoppien ja äitien perisynti taas on se, että aika on kullannut muistot. He eivät yksinkertaisesti enää muista miten pienen lapsen kanssa on.
Mutta siis: miksi mummosi ei osallistu öiden hoitoon jos kerran mummolassa asutte tilapäisesti?