Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautuisit tällaiseen tulevaan anoppiin? (avioehdosta)
27.05.2013 |
Kun sulhasen äiti sai kuulla svioitumisaikeistamme, hän oli aluksi ensinnäkin täysin vastaan. Koska olen yh, niin hänen mielestään etsin vain elättäjää äpärilleni (käytti todellakin tuota sanaa). Totuus tässäkin on kuitenkin se, että lapset ovat tehty edellisen avioliiton aikana. Ex maksaa elareita ja on muutenkin lasten elämässä ja kasvatuksessa mukana.
Sitten anoppi alkoi vaatia avioehtoa. Koska hänen poikansa ilmiselvästi omistaa enemmän, käy töissä ja saa parempaa palkkaa. Tämä parempi palkka liittyi siihen, että koska poika käyttää rahaa tiettyihin asioihin ( ruoka, kalliimpi auto, sisustus, kalliimmat matkat) enemmän kuin minä, niin kyllähän hänellä täytyy olla parempi palkkakin. Lisäksi puhui suuresta perinnösä, jonaka poikansa tulee saamaan (yksi asunto)
Totuus: meidän perheessä käytetään rahaa asioihin, jotka eivät heti näy: lasten soittotunteihin ja muihin harrastuksiin, konserttteihin, teatteriin, oopperaan yms. Muuten pyritään elemään kohtaisen vaatimatonta elämää, jo pelkästään sen tähden, että mielestäni lasten kuuluu saada sellainen kokemus, etä kaikkea heidän haluamaansa ei voi saada.
Pikkuhiljaa anopille paljastui myös vanhempieni sosioekonominen asema. Alkoi sitten laskeskella 1+1. Oikeassaha anoppi oli. Tulen perimään paljon enemmän, kuin mitä hänen poikansa tulee. Kun pojalla vielä tuli lomautuksia, niin anoppi käänsi mielipiteensä (minulla sellainen työ, josta ei hevin lomauteta). Nyt onkin sitten huono asia, jos avioehto tehdään. Käy myös päälle siinä, että hän vaatii ennen avioliiton solmimista, että tekisin testamentin, jossa jätän kaiken omaisuuden miehelleni (tämä tietysti lasteni kustannuksella). On alkanut myös puhua miehen ja hänen sukulaisille, että sitten kun olemme avioituneet, niin hänen poikansa elämä helpottuu. Kuulemma sitten voi matkustella mielin määrin, ja käyttää rahaa muutenkin, koska vaimon sukulaiset rikkaita. (Tässä totuus horjuu, rikkaita nyt eivät sntään vanhempani ole, varakkaita kylläkin.)
Kuten arvata saattaa, ihan itsenäisesti ollaan se avioehto tehty. Lisäksi vanhempani toki ovat sulkeneet lastensa puolisot pois testamentissaan. testamentti on minullakin, mutta toki lasteni hyväksi (esim. minun kuollessani eivät saa koko omaisuuttaan 18-vuotiaana. Koskaanhan ei voi tietää, että millainen lapsi on teininä.)
Kommentit (15)
Olen sitä mieltä, että anoppi puuttuu aika paljon elämäänne ja on rahakeskeinen. Samoin tunnutte pariskuntana olevan rahakeskeisiä. Ymmärrän anopin huolet siinä mielessä, että oma poika on oma lapsi, kyllä hänelle tahtoo kaikkein parasta -ei miniöitä jotka ryöväävät perinnöt ja lastenkin omaisuuden siinä sivussa.
Toisaalta voi kokea turvallisuutta, jos käykin ilmi, että vakavaraisuus on molemminpuolista. Onhanpoikkeuksellista, että yh-äiti on suorastaan rikas.
Jos on testamenit ja avioehdot ja muut tehty, niin mitäpä siinä enää jatisemaan ja jaappaamaan. Keskittykää elämiseen toistenne kyräilyn sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisten ihmisten rahaasiathan ei muille kuulu, anoppi on karvansa näyttänyt ja olisin jatkossa hyvin varovainen mitä asioita hänelle kerron. Oma anoppini on vähän samaa maata, juoruaa ja meuhkaa asioistamme pitkin kyliä. Emme kerro hänelle mitään tärkeää enää. Meuhkaa silti mutta keksii omasta päästään.
Nokittaisin alkamalla puhumaan edunvlvojan hankkimisesta anopille aina kun raha-asiat tulevat puheeksi, "koska normaali elämä ja käytöstavat alkavat nyt Mirjalla olla niin pahasti unohduksissa. Persoonallisuushäiriö kun on usein ensimmäinen muistisairauden oire..."
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 06:37"]
Käy myös päälle siinä, että hän vaatii ennen avioliiton solmimista, että tekisin testamentin, jossa jätän kaiken omaisuuden miehelleni (tämä tietysti lasteni kustannuksella).
[/quote]
Testamentinhan voi tehdä, jossa päättää mitä menee kenellekin, mutta et pysty kaikkea miehelle testamenttaamaan, vaikka haluaisitkin, tai edes yli 50% testamenttaamaan. Lakisääteisesti lapsille kuuluu 50% perinnöstä. Lakisääteisesti lesken osuutta kuuluu puolisolle 50%.
Mitä teidän taloussasiat kuuluu anopille? Miksi edes keskustelet hänen kanssaan tuollaisista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh huh. Onneksi minun anoppini ei ole tuollainen.
Olen yksinhuoltaja ja tämä on anopille ok, anoppi hullaantui minun lapseeni ja kutsuu itseään hänellekin jo mummiksi. Lapsen isän puoleinen suku ei pidä mitään yhteyttä. Anoppi on vaan iloinen, että poikansa on löytänyt mukavan tytön. Anoppi kerran sanoi, että hänen poikansa on rakastunut minuun korviaan myöten :) Näin on!
Illmoita sille tulevalle miehellesi että tapaatte kaikki kolme tuon anopin kanssa ja hän yksiselitteisesti ilmottaa äidilleen että teidän raha-asianne eivät hänelle kuulu mistään kohtaa. Ja jos hän ei nyt lopeta tuota asiasta jauhamista teidän ja sukulaistensa kanssa on välit sillä poikki. Tuo ei lopu muuten ikinä. Ja tuskin loppuu tuollakaan, mutta ainakin teidän kantanne on tehty hänelle selväksi. Ja seuraavan kerra nkun asiaa alkaa jauhaa, ohjaatte tädin takin kanssa ovelle (jos hän on teillä) tai otatte kamanne ja poistutte (jos olette hänen luonaan). Muutaman tuollaisne jälkeen menee varmaan oppi hänellekin perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksitty aamun keissi. Perintöasiat eivät tosiaan menen noin kuin ap niitä mielikuvituksissaan tekaisi. Lapsiaan ei voi sivuuttaa puolison eduksi jne.
Anoppi on AINA syyllinen!
Meillä muuten lapset on kasvatettu siten, että jos ovat kuollessani täysi-ikäisiä, niin osaavat omaisuutensa hoitaa eivätkä sitä tuhlaa. 15v pojalla on jo nyt reilusti yli 30 000 euron omaisuus, jota itsenäisesti hoitaa ja tekee itse maistraatille selvityksen rahankäytöstään :-). Kannattaa kasvattaa lapsensa miettimään talousasioita ajoissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja jos ei ole varsinaisesti salkkuakaan kannattaa opettaa lapsensa laskemaan tulonsa, menonsa ja säästämisensä. Tämä pitäisi olla pakollinen oppiaine jo koulussa, sillä kaikki vanhemmat eivät osaa tätä itsekään saati opettaisivat lapsiaan!
Anoppina sanoisin, että suut suppuun ettekä kerro mitään asioistanne ei edes miehesi! Tavalliset arkijutut riittänevät hyvin ja ystävällinen pitää olla.
Oma anoppini oli hämmästyttävän taitava manipuloinnin mestari.Manipuloi kaikkia ihmisisä ja hyppyytti omia lapsiaankin! Kun tajusin asian lopetin sen siihen paikkaan. Sitten otettiin itkeminen avuksi, jonka oitis tajusin tekoitkuksi ja vallan välineeksi. Toin esille ettei se minuun tehoa ja kas kummaa kyläilymme tasot paranivat huomattavasti!!
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 09:14"]
Anoppi on AINA syyllinen!
Meillä muuten lapset on kasvatettu siten, että jos ovat kuollessani täysi-ikäisiä, niin osaavat omaisuutensa hoitaa eivätkä sitä tuhlaa. 15v pojalla on jo nyt reilusti yli 30 000 euron omaisuus, jota itsenäisesti hoitaa ja tekee itse maistraatille selvityksen rahankäytöstään :-). Kannattaa kasvattaa lapsensa miettimään talousasioita ajoissa!
[/quote]
Ymmärrät kai itsekin, että puhut ihan eri tilanteesta ja on naurettavaa esittää että "kasvattakaa lapsenne niin ettei tarvitse testamenteilla kikkailla". Testamenttihan juuri on sitä aikaa varten, kun et itse ole tässä maailmassa huolehtimassa lapsistasi. Että jos kuolen huomenna niin... Ap:n lapset vissiin oli vielä reilusti alle teini-ikäisiä, ei hän tee testamenttia sillä ajatuksella, että jos kuolen kun lapset on aikuisia ja olen heille opettanyt taloudenpidon hyvin, niin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa karmivalta anopilta. Toivottavasti asutte kaukana toisistanne.
Sehän riippuu ihan siitä miten paljon tuollaisen naikkosen kanssa on tekemisissä. Mun anoppi oli myös hirvittävä ja olimme tekemisissä tosi vähän, silti yritti juonitella lapsellisesti. Kannattaa sanoa suoraan sille eikä padota totuuksia mielensä perukoille. Ellei mies sitten jostakin oudosta syystä palvo äitiään?
Mun anoppi oli selkäni takana sopinut lahjoittavansa miehelleni tontin. - Soittelin tälle ihan positiivisesti ja tulinpa fiksuna kysäisseeksi eihän häntä haittaa jos törmää minuun siellä tontilla. No naikkonen sanoi, _ettei hän anna sitä tonttia ilman omaa hallintaoikeuttaan!!!!!_, minkä jälkeen kerroin miehelleni, ettei hän mitään tonttia saa ja käskin luopua koko jutusta. - Yön yli sitä harmittelin, mutta seuraavana päivänä naikkonen oli - taas selkäni takana - soittanut miehelleni, että "hän laittaakin tontin testamenttiinsa", huoh. Kun ei hänellä ollut mitään isoja omaisuuksiakaan edes.... Testamenttia ei sitten ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppihullu keksi taas tämänpäiväisen provon
Kuulostaa aivan minun entiseltä anopiltani.
Kun olimme exän kanssa opiskelijoita, väitti ex-anoppi että olen tuon entisen "rahojen" perässä.. Kun menimme kihloihin, alkoi ex-anoppi puhumaan että kyllä se avioehto sitten pitää olla kun hänen entisellä puolisollaan on niitä maita ja mantuja (ei niitä ollut oikeasti paljoa) jne. Sitten ex-anoppi sai kuulla jotain kiertoteitä että minun nimissäni on jo metsää jota olen perinyt ja kun isäni kuolee, perin vielä pienen tilankin, niin muuttui puheet. Tarkka lause taisi olla että "Kyllä se niin on että jos toisiaan rakastaa, ei mitään avioehtoja tehdä"..
Ohis: En vieläkään voi ajattella tuota naista ilman puistatuksia, vaikka hän ei ole elämääni kuulunut kohta seitsemään vuoteen.. o.O