Tapasin nuoruuden rakkauteni. Voi luoja, miten hän on vaan komistunut ja jos vaan mahdollista, vielä silloista itseään parempi.
Olemme nelikymppisiä, minä naimisissa jo yli 10v. Minulla kaksi teini-ikää lähenevää tytärtä. Hänellä ei ole lapsia, tehnyt pitkään työtä, jossa reissataan paljon, ja vasta tänä kesänä vakiintunut parisuhteeseen. On hänellä jotain suhteita ollut aiemminkin, en tiedä niistä tarkalleen, en ole niin tiiviisti seurannut hänen elämäänsä.
Olimme aikoinaan, voi niitä aikoja, hyvinkin rakastuneita, mutta erilaiset elämäntilanteemme ei koskaan antaneet mahdollisuutta meille.
Näimme tänään kaupungilla ihan sattumalta ja hän hakeutui luokseni juttelemaan. Katsoi koko sen ajan silmiini, ei kertaakaan kääntänyt katsettaan pois. Ja tässä nyt minä, keski-ikäinen rouva, olen aivan ihmeissäni siitä, miten kovia tunteita tämä tapaaminen herätti. En saa häntä pois mielestäni mitenkään.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (5)
Toivottavasti tämä tilanne tasaantuu pian ja pystyn siirtämään hänet taka-alalle. Ap
Joskus yhteys ihmisten välillä ylittää kaiken "normaalin".
Se ei tarkoita sitä, että aina pitäisi mennä yhteen. Joskus luonteet ei sovi yhteen, vaikka kemiat toimisi. Mutta kiva ajatella sitä, että maailmassa on paljon pareja jotka oikeasti tuntee vetoa toisiinsa, ja elävät omassa kuplassaan, erossa muusta maailmasta.
En koskaan jättäisi omaa miestäni. Hän on hyvä puoliso, hyvä isä lapsillemme. En silti kiellä sitä, että tämän toisen kanssa on aivan uskomaton jännite välillämme. Se on tunne, mitä ei voi kuvailla. Se oli jo silloin aikoinaan, ja on näköjään edelleenkin. Ap
Minä tapasin nuoruudenrakkauteni kun hän oli eronnut (muka) kihlatustaan ja minä olin sinkku. Alkoi suhde, jossa minusta tulikin lopulta terapeutti ja mies palasi kihlattunsa luo (jota muka vihasi) koska heillä lapsia. Hän oli myös muuttunut aika katkeraksi.... ja on sitä edelleen.
Ehkä on parempi, että nämä jäisivä vain fantasioiksi.
Johtunee siitä, että asia jäi silloin aikanaan kesken.
Minulle tuli tarve etsiä samanlainen nuoruudenrakkauteni ja ne kaikki tunteet tulivat pintaan samantien, kun näin hänen silmänsä valokuvassa. Ei yhtään haittaa, että on keski-ikäistynyt ja pönäköitynyt, mielestäni tasan yhtä komea kuin silloinkin.
Hänellä on perhe, joten en voi yrittää mitään uusintaa. Jos olisin löytänyt hänet sinkkuna, olisin yrittänyt.