Miten pelle eroon käytöksestään?

Minulla on eskari, joka menossa siis syksyllä kouluun. On tosi fiksu ja taitava akateemisesti, mutta sosiaalisissa taidoissa vielä harjoiteltavaa. No, varmasti kaikilla mutta omalla lapsellani on taipumusta jännittävissä tilanteissa ottaa se pellen rooli. Näytellä kieltä, heiluttaa takapuolta, puhua hölmöjä (hän siis ei kiroile tai kiusaa vaan se on enemmän semmoissa pissa-peppu juttua).

Me emme tätä käytöstä kotona näe, koska emme sitä salli. Jos tilanne meinaa riistäytyä niin tiukka ojennus (sanallinen) tulee. Eli vaadimme fiksua käytöstä, mutta esimerkiksi synttäreillä lapsi oli niin tohkeissaan ja jännitti että heittäytyi taas pelleilemaan ja paljasta mahaa esittelemään.

Miten tällaisesta käytöksestä pääsee eroon? Lapsi on todelliselta luonteeltaan herkkä ja häviäminen on todella vaikeaa. Sitä häviämisen taitoa on harjoiteltu kovasti lautapelien ja urheiluharrastuksen myötä ja siinä ollaan jo paremmassa tilanteessa ei itku ei iske tappion hetkellä, mutta harmittaa kyllä vielä kovasti.

Eskarissa opet ovat olleet huolissaan, että akateemisesti lahjakas lapsi (osaa lukea, laskea hieman ja kirjoittaa jo nyt) hukkuu tämän pelleilyn alle. Pelleily iskee siis siirtymätilanteissa ja tilanteissa, joissa pitää istua hiljaa ja odottaa vuoroa tai vaikkapa seistä jonossa. Leikit ja kirjallisten tehtävien teko sen sijaan eivät tuota ongelmia.

Vinkkejä otetaan vastaan.