Kuinka moni viimestään 2 kymppisenä pariutunut, huomaakin että
4 kymppisenä mikään ei enään kohtaa miehen kanssa. Ja hankittu on asunto ja lapset. Eli mitä sitten?
Kommentit (8)
no jaa- voihan sitä elää omaa elämää parisuhteessa- varsiikin jos on omaa rahaa
[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 21:07"]
no jaa- voihan sitä elää omaa elämää parisuhteessa- varsiikin jos on omaa rahaa
[/quote]
Ap. Elää kitkuttaa siis, eikä mennä eteenpäin.
Minulle kävi juuri noin. Erohan siinä tuli monen ahdistavan vuoden jälkeen. Ja nelikymppisenä alkoi uusi onnellinen elämä.
Minä olin 18v kun tapasin mieheni, nyt olen 42v. Ei kyllästytä eikä kiinnosta muut miehet edelleenkään, ollaan miehen kanssa todella läheisiä ja viihdytään yhdessä hyvin. On yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuken kohteita mutta myös "omaa" elämää. Meillä on edelleen hauskaa yhdessä ja nauretaan paljon.
mies huomasi 40v että ahistaa, minä olin kai tottunut siihen, erottiin miehen löytäessä toisen. Kauhealta se tuntui silloin, mutta vuosien varrella olen huomannut että minähän olen ikisinkku oikeasti vanhapiika mieleltäni, ei ihme että molempia ahdisti.
Tosin ihmettelen että mies elää ihan erilaista elämää uuden puolisonsa kanssa mistä minun kanssani eläessä haaveili. Minä taas elän juuri sellaista elämää, josta haavelin.
En tiedä. Varmaan yhtä moni, kuin kolme- tai nelikymppisenäkin yhteen mennyt?
Sen sijaan jos olisin ap, miettisin, että mikä ajaa tekemään tällaisia aloituksia. Kateus, kun itse on vanha-piika? Parempi elää ja kokea, kuin aina ajatella "entäpä jos meneekin pieleen".
Exäni tapasin kun olin 18 v. Erottiin, kun olin 34 v. Erilaiset näkemykset elämästä ja tulevaisuuden toiveet sai eroamaan, yhdessä piti keskinäinen kiintymys ja monet samat mielenkiinnon kohteet.
Nykyisen mieheni tapasin 3 v eron jälkeen ja yhdessä olemme vieläkin. Teemme kaikkea sitä mistä haaveilin aikanaan enkä tosiaan kaipaa exääni ja sen aikaista elämää ollenkaan. Jotkut onnistuu heti, jotkut myöhemmin :)
Tapasin mieheni kun olin 20 v. Tuli lapsi kun olin 25 v, mentiin naimisiin. Ostettiin talo ja syntyi vielä yksi lapsi. Kun olin 35 v totesin ettei meillä ole enää yhteistä kuin ahdistus ja erottiin.
Hyvä päätös.