Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä muutit pois kotoa?
26.04.2013 |
Muutitko omasta tahdostasi vai oliko vanhempiesi tahto? Toisaalta, minkä ikäisenä lapsesi on muuttanut tai haluaisit hänen/ heidän muuttavan pois kodistanne?
Itse lähdin kotoa vasta kahden lukion jälkeisen välivuoden jälkeen opiskelemaan. Oikeasti tosi reilusti vanhenmiltani, ei tarvinnut osallistua kustannuksiin ja sain mukavasti säästettyä opintoja varten. Vanhin lapsemme on kevään abi ja toki saa asua kotona kunnes saa opiskelupaikan ja mahdollisesti pidempään jos saa sen täältä läheltä. Toiveissa tietenkin on, että tulisi oma halu omaan kotiin. Mikähän olisi mielestänne takaraja ulkoistamiseen;-)?
Kommentit (17)
Itse muutin 20-vuotiaana omasta tahdostani, ei kuulemma ollut mitään kiirettä. Siskoni muutti 21-vuotiaana. Veljeni muutti pysyvästi vasta 25-vuotiaana (teki useamman vuoden keikkatöitä ympäri Suomea ja oli kotona lomat ja työkeikkojen väliin jääneet vapaat). Ketään meistä ei ajettu tai painostettu pois, ei edes vihjailtu että olisi syytä lähteä omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin muutin 17-vuotiaana. Kylläkin ihan lähelle vanhempiani. Meillä ei mun isän kanssa ole mennyt koskaan kemiat yksiin ja tilanne kärjistyi tuolloin niin että päätin muuttaa omilleni. Pois muuton ansiosta ollaan edelleen edes puheväleissä.
Omat lapseni ovat vielä pieniä, mutta toivoisin heidän asuvan kotona niin kauan kunnes haluavat muuttaa pois. Kiirettä ei ole. Esikoinen on sen luontoinen etten yllättyisi jos hän hakeutuisi vaikkapa toiselle paikkakunnalle jo lukioikäisenä opiskelemaan. Mutta aika näyttää. Kuopus varmaankin luoteensa puolesta viihtyisi kotona pidempään.
Minulle perhe on tärkeä asia ja toivoisin että välit olisivat läheiset välimatkoista huolimatta.
Olin 19v, muutin Lontooseen. Palasin Suomeenkin mutten enää asumaan lapsuudenkotiin. Ihan hyvät välit vanhempiin, apua en ole halunnut sen koommin, olen halunnut pärjätä itse. Omat lapseni ovat vielä koululaisia ja saavat asua kotona ihan niin kauan kuin haluavat. En osaa ajatella niin, että lopettaisimme kaiken tukemisen kun täyttävät 18. Turhaa niitä rahoja on säästää ja pihistellä, silloin käytetään kun tarve on.
Lähdin peruskoulun jälkeen 16 vuotiaana, opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Omasta tahdosta lähdin. Omat lapset senverran pieniä, ettei muutot ole vielä vuosiin edessä. Tällähetkellä tuntuu, että saavat asua kotona vaikka 3-kymppisiksi, kotitöitä edellytän kaikilta perheenjäseniltä kykyjensä mukaan. Opiskelujen ajan mielestäni olisi viisastakin asua kotona, ilmaisen ylläpidon vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15- vuotiaana toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Ei hyvä, ei yhtään.
16-vuotiaana. Liian nuori olin, mutta kotonakaan ei ollut hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 38 vuotiasmies ja asun edelleen kotona äidin ja isän kanssa. Minusta aivan normaalia koska äiti tekee ruuan pesee pyykit ja isä lämmittää saunan ja hoitaa piha-alueet. Minä olen töissä ja maksan viikossa 20 euroa äidille ruokarahaa ja isälle ostan viikonloppuisin muutaman oluen. Itse tykkään tästä ratkaisusta tosi paljon. Olen muuten sinkku joten jos saisi jotakin touhua täältä palstalta.
T: Timppa
Noita Timppoja taitaa olla Suomessa nykyään aika monta. Ihanaa, että aikoinaan lähdin pois kotoa. On oma talo, ammatti, perhe ja rahat sekä itsenäisyys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16v.
Muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan (asuin opiskelija-asunnossa). Vanhemmilleni se taisi olla helpotus, koska he unohtivat minut oikeastaan täysin. Noh, ekan vuoden aikana sain sentään 150mk per kuukausi ruokaan, vaatteisiin jne. Mitä nyt ihminen voi tarvita ihan peruselämiseen. Eipä tuolla oikein eletty joten päädyin pimeisiin töihin noin neljän euron tuntipalkalla (tuolloin markat vaihtuivat euroihin).
Kun täytin 17 niin en kuullut vanhemmistani tuonkaan vertaa. Ihan yksin sain selvitä toisella paikkakunnalla ja rahaa oli turha vinkua heiltä, edes kymppiä. Jos isäni sattui olemaan hyvällä tuulella niin hän lainasi 20e. Onneksi sain lopulta opintolainan, joka helpotti elämää kummasti.
Olen tosi katkera vanhemmille siitä, kuinka he käytännössä unohtivat minut (tai eivät ainakaan piitanneet minusta). Omille lapsilleni en voisi koskaan tehdä noin.
21 ite halusin muuttaa, aika oli kypsä. just sopiva aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta tahdosta heti kun täytin 18. En muuttanut edes kauas ja äitillä kävin pesemässä pyykit :) Mut olipahan "omat" 36 neliötä jossa sain olla miten tykkäsin!
Noin nuorena muutitte kotoa pois, mutta kuukautta vajaa täysikäinen ei saa lähteä etelään kavereiden kaa. Outoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:48"]Muutitko omasta tahdostasi vai oliko vanhempiesi tahto?
Toisaalta, minkä ikäisenä lapsesi on muuttanut tai haluaisit hänen/ heidän muuttavan pois kodistanne?
Mikähän olisi mielestänne takaraja ulkoistamiseen;-)?[/quote]
Muutin 15-vuotiaana toiselle paikkakunnalle opiskelemaan omasta tahdostani. Jos olisin joskus hankkimassa lapsia, haluaisin heidän muuttavan pois kotoaan sitten kun siihen kykenevät ja niin haluavat. Takarajaa en laittais mut en kyl elättäis aikuista ihmistä, joka on täysin kykenevä työntekoon tai tukien varassa kitkutteluun. Tääkin tosin riippuis paljon lapsesta ja hänen elämäntyylistään sekä siitä, millaisessa talossa jne asuu. Jos ois rauhallinen penska ja iso pytinki ja aikuinen lapsi osallistuis talon kuluihin tasapuolisesti muiden asukkaiden kanssa niin mikäs siinä. Eri asia sit jos ois joku yksiö ja elämä hirveetä rälläämistä.
Mut joo, mun mielestä lasten on hyvä muuttaa pois silloin kun he itse haluavat muuttaa ja pystyvät asumaan omillaan. Esimerkiksi opiskelemaan lähteminen on hyvä sauma muuttaa, tai jos saa vaikka duunipaikan ja pystyy elämään taloudellisesti itsenäisesti. En näe vääränä jos aikuinen opiskelija saa jonkin verran taloudellista tukea vanhemmilta vaikka asuukin omillaan, joskaan en ymmärrä täydellistä elättämistä välttämättä.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:48"]Muutitko omasta tahdostasi vai oliko vanhempiesi tahto?
Toisaalta, minkä ikäisenä lapsesi on muuttanut tai haluaisit hänen/ heidän muuttavan pois kodistanne?
Mikähän olisi mielestänne takaraja ulkoistamiseen;-)?[/quote]
Muutin 15-vuotiaana toiselle paikkakunnalle opiskelemaan omasta tahdostani. Jos olisin joskus hankkimassa lapsia, haluaisin heidän muuttavan pois kotoaan sitten kun siihen kykenevät ja niin haluavat. Takarajaa en laittais mut en kyl elättäis aikuista ihmistä, joka on täysin kykenevä työntekoon tai tukien varassa kitkutteluun. Tääkin tosin riippuis paljon lapsesta ja hänen elämäntyylistään sekä siitä, millaisessa talossa jne asuu. Jos ois rauhallinen penska ja iso pytinki ja aikuinen lapsi osallistuis talon kuluihin tasapuolisesti muiden asukkaiden kanssa niin mikäs siinä. Eri asia sit jos ois joku yksiö ja elämä hirveetä rälläämistä.
Mut joo, mun mielestä lasten on hyvä muuttaa pois silloin kun he itse haluavat muuttaa ja pystyvät asumaan omillaan. Esimerkiksi opiskelemaan lähteminen on hyvä sauma muuttaa, tai jos saa vaikka duunipaikan ja pystyy elämään taloudellisesti itsenäisesti. En näe vääränä jos aikuinen opiskelija saa jonkin verran taloudellista tukea vanhemmilta vaikka asuukin omillaan, joskaan en ymmärrä täydellistä elättämistä välttämättä.
Muutin pois 17v. Olen aina ollut itsenäinen ja halusin omaan (poikakaverin kanssa yhteiseen) asuntoon. Vanhemmat eivät pistäneet vastaan. Nuorempi siskoni asui kotona n.22 vuotiaaksi asti.
Toivoisin, että lapseni lähtisivät kotoa n. 20 vuotiaina, mutta vasta sitten kun ovat kypsiä huolehtimaan itsestään. Varsinaisesti ei voi sanoa ikää, kun ihmiset kehittyvät niin eri tahtiin ja elämäntilanteet ovat moninaisia.