Lue keskustelun säännöt.
Asuisitko mieluummin Lapissa vai pääkaupunkiseudulla?
05.07.2020 |
Täällä eräs lappilainen miettii, millaista Etelä-Suomessa, pääkaupunkiseudulla tai siinä lähistöllä olisi asua. Unelmien työpaikat sieltä päin ainakin löytyisivät.
Onko täällä sellaisia ihmisiä, joilla olisi kokemusta sekä etelässä, että pohjoisessa asumisesta? Kokemuksia? Plussat ja miinukset?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe mitään vikaa pk-seudussa, päin vastoin.
En kestä lapin kesiä, joten asun pk-seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Pk-seudulla.
T. Keski-Suomesta
Jatkan, että täysin ihmisestä riippuu, kun niin erilaiset paikat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuisin ehdottomasti Lapissa.
https://www.marmai.fi/uutiset/tubettaja-inari-fernandez-rakastui-sodank…
Lapissa. Helsinki koettu, en enää haluaisi muuttaa sinne uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapissa, esim Sodankylässä tai Inarissa. Yli kymmenen vuotta olen Helsingissä asunut ja se riitti. Se kiire, stressi ja hektisyys on siellä oikeasti tosi tarttuvaa.
Olen asunut molemmissa, en koskaan kotiutunut pääkaupunkiseudulle, olen kotoisin Lapista ja minussa se lapinkaipuu vahvistui vain pk-seudun vuosina. Ihana helpotus aina kun juna tai lento toi takaisin Kotiin. Varsinkin talvet oli Etelä-Suomessa todella ankeita, pimeitä ja synkkiä Lapin talviin tottuneelle. Toisaalta kevät oli mukavaa aikaa etelässä. Mutta jotenkin se elämän tahti ja tavat oli niin erilaisia, ihania ihmisiä toki oli elämässä etelässäkin, mutta lapin ihmisten tapa elää ja olla on minulle se tuttu ja minulle sopiva.
Mutta kannattaa totta kai kokeilla, jos mahdollisuus ja mielenkiintoa on! Moni kotiutuu ja viihtyy, eihän sitä voi tietää jos ei kokeile. Aina sieltä takaisin pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pk-seudulla, mutta jatkuva kaupunkiluonnon raiskaaminen asuntojen tieltä aiheuttaa ahdistusta. Välillä on päästävä pohjoiseen.
Helsingissä. Tykkään kun ympärillä on elämää ja kaupunkiluonto on kaunista. Täällä ei ole hyttysiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapissa, esim Sodankylässä tai Inarissa. Yli kymmenen vuotta olen Helsingissä asunut ja se riitti. Se kiire, stressi ja hektisyys on siellä oikeasti tosi tarttuvaa.
Se on sinun pääsi sisällä, ei siihen ole pakko mennä mukaan.
T. Tammisalosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista kahdesta valitsen lapin, mutta jos vaihtoehtona joku kiva rannikko kaupunki etelässä ottaisin sen pk seutu on kaikki ihan kamalaa.
Lapissa jos työpaikka järjestyy eikä olisi mitään sosiaalisia suhteita jotka vetää etelään. Useimmiten menee kuitenkin niin että työt löytyy pk-seudulta ja monet kaverit/seurustelukumppanit hakeutuvat sinne.
Jos saisi pysyvästi jäädä etätöihin voisin vakavasti harkita Lappia. Olen jo luovuttanut elämänkumppanin löytämisessä koska ne parit aidot rakkaudet eivät ole olleet minusta kiinnostuneita. Aika epätodennäköistä löytää uusi nainen joka herättäisi samoja tunteita.
t. 33v mies
Tällä hetkellä asun 15min päästä päärautatieasemalta ja vahva veikkaus että viihtyisin Lapissa paljon paremmin. Nyt kun pääkaupunkiseudulla koronaeristäytyminen on aikalailla loppunut, on mua vaan alkanut ahdistaa. Korona-aika oli elämäni onnellisin kevät :D Ei ketään missään, ai että <3 Itse jouduin käymään töissä koko ajan, siksi itse liikuin ulkona.
Jos olisi toimeentulo turvattu niin Lapissa. Erittäin syvällä Lapissa. Rakentaisin mukavan hirsitalon.
Mutta siellä on kovin niukasti työpaikkoja. Köyhän on pakko painaa etelässä.
Asuin monta vuotta Lapissa. Siksi muutin pääkaupunkiseudulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapissa, esim Sodankylässä tai Inarissa. Yli kymmenen vuotta olen Helsingissä asunut ja se riitti. Se kiire, stressi ja hektisyys on siellä oikeasti tosi tarttuvaa.
Se on sinun pääsi sisällä, ei siihen ole pakko mennä mukaan.
T. Tammisalosta
Ei olekaan pakko mennä mukaan, mutta kuten sanoin se on helposti tarttuvaa. Kun sitä jatkuvasti ympärillään näkee ja kokee, tulee siitä huomaamattakin "normaali" olotila. Sen huomaa erityisesti sitten, kun käy pienemmissä kaupungeissa, joissa ei ole vastaavaa muurahaiskekomaista kuhinaa. Sen huomaa siitä, miten sitä omakin sielu rauhoittuu ja hötköilyt unohtuu. Ja sitten sitä oppii arvostamaan ihan eri tavalla.
Porot ei oikein viihdy täällä kerrostaloyksiössä. Muuten ok.